28.4.2010
Eilen, tiistaina, olimme sitten Hinnini kanssa ekalla taipparikurssikerralla varikkoalueella. Hinni oli nuorin osallistuja, ainakin meidän ryhmässämme. Mutta Hinni oli reipas. Ensin harjoiteltiin kontaktia ja vähän häiriötä, sitten käveltiin damien ohi – joo… Tämän jälkeen päästiin noutoihin. No, niissä ei ole ongelmaa, koska Hinnihän noutaa, tottakai. Kurssilla kylläkin valkeni, että noutajat eivät aina nouda ja niissä on tosi paljon arkoja ja muutenkin outoja elukoita. Kouluttajat varoittelivat tosi paljon erilaisista ongelmista, mitkä eivät olleet koirakokemuksestani huolimatta tulleet mieleenikään Hinnin kanssa toimiessani. Erityisesti varoiteltiin liian kovista käskyistä, ettei koirat menetä kokonaan toimintakykyään – sellaista on kuulema sattunut. Onneksi tuo vaihtoehto ei taida olla ensisijainen meidän kohdallamme.
Varikseen tutustuminen oli ihan viimeisenä. Ryhmämme koirista osa otti linnun suuhun, pari oli liian kovasuista ja joku ei ollut lainkaan kiinnostunut. Hinni oli kiinnostunut ja tökki varista ja nyki sitä jalasta, mutta koko lintua se ei heti ottanut suuhunsa. Kouluttajien mielestä se riitti hyvin ekalle kerralle, eikä harjoitetta jatkettu kauemmin. Kurssi jatkuu ensi viikolla ja sitten mennään jo maastoon.
Siinä harjoitteiden välissä sain hyviä vinkkejä pillin käytöstä. Siis, se pillihän pitääkin olla hampaiden välissä… ja kieltäkin pitää käyttää… minulla oli sellainen erotuomarityyli…
. Hyvä kurssi!
25.4.2010
Sunnuntai keskipäivä. Aamupäivä oltiin Hinnin kanssa metsässä. Mentiin jo seiskan jälkeen Seijan lauman kanssa isoon metsään treenaamaan jälkeä ja lenkittämään koirat. Yöllä oli satanut taas lunta, mutta emme antaneet sen häiritä. Hinnillä oli jälkensä alussa vähän homma hakusessa – taisi se lumi kuitenkin olla hankaloittava tekiä, mutta kun Hinni sai alun asiasta, niin hyvinpä tyttönen jäljen selvitti. Tähän pitää laittaa kuvia kunhan Seijan kamerasta saadaan…
Voi ei… naapuri soitti iltapäivällä, että onko he toimineet jotenkin väärin koirien kanssa, kun huomasivat portin olevan kiinni. Kerroin, miksi olin sulkenut portin yöajaksi. He eivät olleet kuulleet mitään … Siis jotkut aikuisetkin osaavat nukkua sikeästi!
24.4.2010
Portti sulkeutuu klo 21. Naapurin huomioimiseksi olen nyt sulkenut väliaidan portin yöajaksi. Hinni on nimittäin ruvennut käymään naapurin takaovella myös varhaisella aamupissareissullaan. Rymäyttää oven lasiin niin, että rymisee. Minä itse en ainakaan tykkäisi, jos ennen viittä aamulla joku kävisi rymistämässä takaovea – vaikka se rymistelijä olisi kuinka ihana naapurin Hinni.
Taipparikurssin teoriaosa oli viikolla ja Hinnin kanssa mennään eka kertaa näytille tiistaina… on varmasti nuorin koira ja osaamattomin pari. Mutta mukaan mennään 
.
23.4.2010
Perjantai, lomapäivä jälleen. Heti aamulla käytiin isossa metsässä kunnon lenkillä. Oltiin jo melkein omalla autolla, kun Hinni bongasi koiraa juoksuttavan pyöräilijän melko kaukana hakkuuaukean takana tiellä. Hyvin starttasi Hinni vauhtiin, mutta onneksi pillitys toimi ja neito veti komean uukkarin takaisin luokse. Alkaa olla liikelaajuudet jo aika rohkeita…
Päivällä Hinni sai leikkiä westiepojan kanssa. Kaveri tosin poistui takapihalta kesken leikkien – onneksi löytyi etuovelta. Jostain löytyi pikkukoiran mentävä aukko aidasta.
Iltapäivällä treenattiin jälkeä. Molempien jäljet sujuivat hienosti. No, Eko nautti melko tuoreesta jäljestä niin, ettei viitsinyt edes tuoda esineitä minulle; heilutti vain iloisesti häntäänsä merkiksi löydöstä. Löytöpalkan sentään haki minulta. Vanhat koirat osaavat hassutella ja iloitsevat pienistä asioista. Hinni ajoi ekan vähän pidemmän ja ”maustamattoman” jäljen. Tosi hyvin jäljestikin. Ilmaisi jopa jäljellä olleen yhden esineen 
.
19.4.2010
Maanantai ja lauma kasassa. Voi miten Hinni oli kasvanut viikonlopun aikana! Paino 14,6 kg ja säkä 46 cm. Iltalenkillä metsässä otin molemmille koirille esine-etsintää. Hinni toimi hienosti. Niin kyllä Ekokin, mutta sitä siltä jo osaa odottaakin. Luin junassa noutajien koesääntöjä ja siellä sanottiin, että noutajan työskentelyssä pitää säilyä hyvä motivaatio koko hakutyöskentelyn ajan ja sen pitää tuoda riista hyvällä rytmillä liikkuen… tai jotain sellaista. Ideana siis se, että motivaatio ei saa hiipua. Hinni toi neljä esinettä – siis aika monta noin pieneksi koiraksi, mutta vauhti ei yhtään laskenut. Nyt pitää treenata istuminen siten, että kestää hetken paikallaankin… no, ei tietysti tarvitse liikaa vaatia nelikuiselta.
17.4.2010
Nyyh, olen Hesassa ja koirani kotisuomessa tarhaeläiminä. Soitin tietysti ja kyselin vointia. Hyvin ja vauhdikkaasti on elämä sujunut. Hinni on saanut leikkiä vertaistensa kanssa ja metsälenkillä on käynyt normaalisti. Syönytkin on paremmin kuin kotona. Ekosta en ole huolissani, koska sen tiedän viihtyvän tarhalla hyvin – onhan se tarhanpitäjän suosikki koira!
13.4.2010
Tiistai-ilta. Huomenna ”kasarit” ovat 4kk, joten onnea kaikille Hinnin sisaruksille!! Hinni tuntuu niin paljon vanhemmalta, kun sen motoriikka on kovin paljon parempi kuin raskaiden rotujen. Vaikea pitää tekemiset pikkupennun tasolla – ahneus iskee…
Tänä iltana teimme hienon damitreenin hakkuulla. Oli niin hieno sula alue ja sopivan kova tuuli, että oli pakko viedä dameja alueelle. Koirat näki, kun vein damit ja ekan otin rottis Ekolla esineruutuna. Sitten lähdin Hinnin kanssa kulkemaan tuulen alle ja voi ihme miten hienosti damit löytyivät . Yhden damin hajut olivat painuneet hakkuujätekasaan ja siinä Hinni etsi hajua oikein posket lepattaen…. ja sieltä hajuvanaa pitkin kohti damia ja innolla dami emännälle! Loistavaa!! On totta ettei koira näe punaista väriä kovin selvästi, sillä Hinnin ratkaisu tuli kyllä pelkän hajun perusteella.
Hinnin kevättouhuja ja ennen kokemattomia hajuja.
12.4.2010
Melkein viikko on kulunut, kun viimeksi kirjoitin. Korvia on teipattu ja tuuletettu. Hampaista on vaihtunut jo neljä. Hinni ei enää ole aivan kiltti tyttö. Osaa jo kiusata pienempiään ja siitä on saanut tosi topakasti kieltää. Kyttää vain tilannetta ja taas on kumuttamassa pikkukaveriaan Miniä.
Koirani olivat perjantaista myöhään lauantai iltaan koirahoitolassa. Voi, oli säälittävää jättää pikkukoira sinne. Hinni oli nauttinut todella paljon olostaan ja saanut leikkiä westien kanssa väsymiseen saakka. Eko oli saanut olla omassa sviitissään, joten senkin sielu oli levännyt ja rauhoittunut lomapäivällään.
Sunnuntaina kävimme Hinnin kanssa työpaikallani. Siellähän ei pitänyt olla ketään muita työssä, mutta kohtapa alkoi porukkaa tulla työpaikalle, kuka mitäkin hanketta tai raporttia tekemään. Taas Hinni sai ihailijoita. Reipas ja iloinen koira oli kaikista ihana .
Sunnuntain pekotreeni meni Hinnillä loistavasti. Nyt oli pienessä päässä tapahtunut asioiden kypsymistä ja Hinni tiesi tasan, mitä varten varikolla ollaan ja miten ukot löytyvät. Vielä ei ole ilmaisujen aika, mutta haukku on niin herkässä, että ei tule olemaan ongelmia ilmaisuissa.
6.4.2010
Isossa metsässä on jo paikoin maata näkyvissä. Voitte hyvin arvata mikä meno ja meininki siellä onkaan, kun Hinni porhaltaa ympäriinsä pälvipaikkoja tonkien. Eko kävelee vain arvokkaasti tien laitaa – onhan noita pälvipaikkoja nähty jo yhdeksänä keväänä. Automatkustaminen on Hinnistä hienoa, pääseehän sillä aina uusiin paikkoihin . Nyt Hinni on jo onnistunut hyppäämään itse takakonttiin. Alkaa ponnistuksen ajoitus olla kohdillaan. Aluksi kävi vähän Ahosen tapaan huonosti; vauhtia oli, mutta ponnistus unohtui… mutta vajaata nelikuisen koiran suoritukseksi motoriikka on huipputasoa.
5.4.2010
Pääsiäismaanantai. Mukava, ulkoilupainotteinen pääsiäinen takana. Ensimmäinen sulanmaan jälkikin on ajettu. Kotiuduttiin puoliltapäivin. Täältäkin oli lumivuoret huvenneet tosi paljon. Puutarhakeinu, jota peittää pressu ja sen alle kätketyt puutarhakalusteet olivat myös paljastuneet, niin että toisesta päästä oli lumikasasta aukko keinun sisäonkaloon, pressun alle. No, tietysti Hinni oli uteliaana kurkkinut aukosta ja putosi onkaloon kalusteiden päälle. Eikä aikaakaan niin Eko tuli ovelle ilmoittamaan, että Hinni ei ole omalla pihalla. Minä huhuilin ovella Hinniä ja vastaukseksi kuulin kirkkaita kaukahduksia. Ei näkynyt koiraa naapurin aidan takana, joten aavistus pulaan joutuneesta koirasta kävi heti mielessä. Saappaat jalkaan ja hangen poikki keinulle kahlaten löysin kalusteiden päällä onnettomana kiikkuvan pienen koiran keinuonkalosta. Toiselta puolelta keinua sain Hinnin hyvin autetuksi ulos, mutta pystyasennossa oleva pöytä ei antanut koiralle riittävää jalansijaa, joten se ei itse päässyt mitenkään kapuamaan ulos. Voi pientä pelastuskoiraani…
3.4.2010
Pääsiäislauantai. Hinni on kanssani maalla keväisessä luonnonhelmassa. Mukanamme on myös Seija kolmen oman koiransa kanssa. Eko-rottis jäi hoitoon, stressilomalle. Hinniltä irtosivat ekat etu alahampaat. Nyt ei irvistyksessä ole paljon uskottavuutta, joskaan ei se entinen irvistyskään niin pelkoa herättävä ollut . Ulkoiltu on lumikenkäkävelyjen merkeissä. Hinniäinen oli ainoa koiristamme, joka pystyi vielä juoksentelemaan hangella uppoamatta, muiden oli parempi astella sievästi rivissä emäntien tallaamalla uralla.
 |
 |
 |
 |