27.2.2013 Eilen Hinni koeajoi omat tossunsa. Korkealle nousevat askeleet täp täp, täp täp. Ulkonakin niillä pystyi kulkemaan 
, vaikka vähän hirvitti. Ruff Wear -tossut ovat hyvät ja kokotaulukko täsmäsi hyvin.
25.2.2013 Maanantai ilta ja nyt Hinni kulki parketin poikki olohuoneesta keittiöön. Ei varmaan älynnyt itse mitään tullessaan luokseni juuston houkuttelemana. Pois meni kuitenkin eteisen kautta. Nyt olen varma, että tämän pahimman tilanteen on aiheuttanut joku säikähdys ruokakupilla. Tilaamani tossut ovat jo omassa postissamme, en vain muistanut hakea niitä. Syy: minulla on koeajossa uusi WW Golf auto. Oikein hyvät ajo-ominaisuudet. Hinnikin tykkäsi.
24.2.2013 sunnuntai-ilta. Nyt helpottaa. Hinnin kanssa on elelty ihan normaalia elämää. Parkettipelko alkaa helpottaa pikkuhiljaa. Tiistai-iltana on täytynyt sattua keittiössä säihähtäminen ja liukastelu; olisko ruokasäkki kaatunut selän takana Hinnin ruokaillessa… tai jotain sellaista, sen kynsien skrabaamisen kuulin. Nyt Hinni varoo enää kulkemasta olohuoneesta keittiöön, eli sen ruokakuppien entisen paikan ohi. Toinen varottava on kylpyhuone, jossa on vesikuppi. Siihen en ole keksinyt muuta selitystä kuin ruokakupin-vesikupin. Yhdistelee asioita.
No, tänään oli ratkaisevan tärkeä treeni. Pääsimme treenaamaan sisätiloihin linja-autovarikolle. Päätin katsoa vielä tämän treenin ja sitten päättää jatkoista.
Treeni meni hyvin; Hinni pystyi liikkumaan uusissa tiloissa. Tosin, ihan ensimmäiseksi Hinni päätti, ettei mene sisälle ollenkaan, mutta motivaatio etsiä ukkoja sai sen kuitenkin yrittämään. Aluksi polvet koukussa, mutta into etsiä vauhditti menoa. Ensimmäinen henkilö linja-autoon piiloutuneena jäi löytymättä, mutta jatkoimme eteenpäin. Toinen maalihenkilö löytyi ylhäältä varaston metalliritiläparvelta. Hinni nousi ritiläportaat ylös ja liikkui ritilälattialla hyvin. Ilmaisu ok. Kolmas löytö oli isossa linja-auto hallissa, yhden linja-auton tavarakontin nurkassa. Nyt Hinnillä oli jo niin hyvä meno päällä, että palasimme aloituspisteeseen ja teimme sen tilan tarkastuksen uusiksi. Hinni meni oma-aloitteisesti alas ritiläportaita pitkään rasvamonttuun ja sen toisesta päästä ylös ritiläportaita. Ei ukkoja. Siihen ekaan linja-autoon Hinni kiipesi nyt vaivatta ja eteni hyvin auton perälle saakka. Hajupaikka oli keskellä autoa, takaovien luona. Siitä puoleen ja toiseen etsien löytyi ukko lattialta, penkkien välistä. Kylläpä olimme molemmat tyytyväisiä. Ja viimeinen ukko… se löytyi pitkän rengasrivin sisältä. Siellä ukko oli kuin toukka kotelossaan. Mainittakoon vielä, että emme käyttäneet sähkövaloja ollenkaan, joten varsinkin sisällä linja-autoissa oli melko pimeää.
Kyllä Hinni nyt jatkaa pelastuskoiran uraansa. Olen tilannut sille myös RuffWear -tossut. Opetan tossujen käytön ja sitten Hinni saa mennä tossut jalassa myös oikeasti liukkaille pinnoille.
21.2.2013 Torstai. Noo, siitä noutajien alusta-arkuudesta alkaa olla nyt omakohtaista tietoa. Olen pitkin aikaa kirjoitellut Hinnin kiiltävien pintojen varomisesta. Viikonloppuna koiratarhalla oli tullut totaalijumi maalatulla betonilla. Hinni ei ollut lainkaan suostunut kulkemaan sillä. Olivat viritelleet mattoja Hinnin kulkureitille. Siistii 
. Eikä siinä vielä kaikki… Tiistaina näytti kaikki olevan kunnossa. Tehtiin Minnan kanssa hyvät treenit kovanpinnan jälkiä. Hinni ajoi jäljen tarkasti ja vauhdikkaasti. Erittäin hyvä suoritus. Kotona Hinni sai ruokansa keittiöön ja kuulin sen skrapaavan kynsillään, kuten niin monesti sen töytäillessä ja mutkissa kiihdytellessään sisätiloissa. Vaan nytpä ei enää töytäile. Ei halua mennä parketille ollenkaan. Makaa omalla paikallaan ja yrittää välttää liikkumista sisällä. Ei mene edes ruokakupille syömään. Siirsin kupit matolle. Varovasti kävi herkut lipaisemassa, mutta kuiviksiin ei ole koskenut tiistai aamun jälkeen. Onko koira kipeä? No, ei ainakaan ulkona. Riehuu ihan entiseen malliin, tuputtaa frispietä heitettäväksi ja säntää sen perään umpihankeen ja minne vaan. Ulkona ihan entinen reipan missukka, mutta sisätiloissa vaikeaa… Seuraan nyt muutaman päivän, tasoittuuko elämä ja katsotaan sitten mihin toimenpiteisiin ryhdyn. Korvien välistähän se puristaa, se on selvää. Niitä on varmaan sellaisia koirapsykologeja jotka varmaan mielellään hoitaisivat tällaisia potilaita…
17.2.2013 Lauantaina Vapepan Sydäntalvi-harjoitus; evakuoimme Koivupihan palvelukeskuksen. Hieno kokemus siitä, mitä on saada tyhjäksi 50 asukkaan palvelutalo, kun hissi ei ole käytettävissä. Pikkuisen tuli hiki, täytyy myöntää. Nopea vaatteiden vaihto ja suoraan lentokentälle harjoituksesta. Lentokentän Rantasipi -hotellille asti piti mennä, siellä yön yli nukkuminen ja tänään sunnuntaina oli luonnetestituomareiden jatkokoulutuspäivä. Iltapäivällä luennoi Pekka Korri opaskoirakoululta opaskoirien valinnasta, koulutuksesta ja ongelmista luonteissa.Opaskoiraksi valinnassa koirat putoavat pois paikka-arkuuden, keskittymiskyvyn puutteen ja hunojen hermojen takia. Paikka-arkuus, liukkaiden lattioiden varominen, korkeiden paikkojen varominen ja lasiseinäisten hissien pelko on voimakkaasti perimässä kulkeva ominaisuus. Hermorakenteen kohdalla uutta minulle oli se, että tosi lujahermoinen koira ei olekaan heille paras mahdollinen, sillä pikkuisen heikompi koira ottaa virheistään paremmin opikseen. Mielenkiintoista.
Hinni vietti taas viikonlopun Tassuparkissa. Nyt oli liukkaan lattian varominen tullut esille tarhallakin – oli laitettu Hinnille matto.
15.2.2013 Hyvin meni sokkojen möllikisa. Tuli 11 kisaajaa paikalle. Tosi hienoa. Pitivät kisaa myös karsintakokeena johonkin Virossa pidettävään kisaan. Sattui meillä just edelliselle päivälle lumisade ja oli aika hukassa suojatiet… koirat kyllä yrittivät löytää sopivaa pysähtymispaikkaa, mutta kun ei joka risteyksessä ole tolppiakaan. Yllättävän hyvin koirat silti toimivat.
Hinnin kanssa on pidetty normaalit treenit. Nyt on istuminen jäävänä liikkeenä taas muistissa. Takapalkalla korjaantui. Ongelma on siirtynyt seuraamiseen. Tai onko se ongelmakaan, kun koira ottaa katsekontaktia… Hinni vain joutuu siirtymään aika eteen ja peräpää karkaa ulospäin. Liian paksu ohjaaja. Kesää ja ohuempia vaatteita odotellessa…
En tee asiasta nyt liian isoa ongelmaa, koska tuo katsekontaktin haku voi liittyä myös siihen, että yhteistyömme on saavuttanut muutenkin hyvän tason ja Hinni oikeasti yrittää parhaansa. Kokeilin nyt talutinta selän takaani vedettynä ja lisäksi vasemman käden paikan siirtoa; auttoi sekin.
4.2.2013 Viikonloppu takana. Lauantaina tosiaan kävelimme Hinnin kanssa opaskoirille suunnitellun möllikoeradan; se on hyvä. Ensi lauantaina saavat opaskoirat kisata sillä radalla.
Toinen potkuriajelumme varmisti sen, ettei vetohiihto tule olemaan lajimme. Alamäessä mennään tosi lujaa, mutta ylämäessä vain sen, minkä jaksan potkia. Muuten ihan hauskaa.
Sunnuntaina olimme Enossa rakennusetsintätreeneissä. Tuttu kirjapaino tarjosi mainiot tilat etsintätyöskentelylle. Ilmastointi tekee hommasta tosi haasteellista, mutta sitähän sitä aina haetaan – haasteita. Hinnille pahinta on liukas lattia. Välillä se unohtuukin, mutta kyllä liukas pinta paineistaa tyttöstä melkoisesti. Illalla vielä kävimme kahvittelemassa Annen luona, siellä koirapojat Vatti ja Rakka liehittelivät Hinniä kilvan. Hinniä nukutti kotiin päästyään tosi makeasti 
. Rankka päivä.
2.2.2013 Helmikuu ja kohta kevät. Ihanaa! Tammikuun päivitykset loppuivat keskiviikkoon. Silloin iltaohjelmamme oli normaali; sählytreeni ja tottistreeni maneesissa. Maneesissakin on nyt tosi mukava treenata, kun ei ole kova pakkanen. Istumaan jääminen alkaa Hinnillä onnistua… joo, alkaa se.
Torstaina pidin lomapäivän; aamulla Hinnillä oli fysioterapiakäynti ja päivällä minulla oma hierontani. Minun vanha vaivani ei hieronnalla parane, mutta helpottaa niiiin… ah miten rentoa hieronnan jälkeen onkaan. Nukuttiin päiväunet.
Hinnin fysioterapia oli iloinen asia. Mitään vikaa ei ollut missään. Vein Hinnin Jokisen Siljalle tutkittavaksi, kun tiesin hänen olevan taitava tutkija. Hinni ravaa tosi vähän ja pomppii paljon hangessa. Ajattelin tsekata lihasjumit. Ei jumeja. Takana on kuulema sellaiset reidet, että on tyttö pomppinut. Uskoi ihan kokeilemalla. Edessä lihaksisto paljon pienempi. Suositteli vetoharrastuksen aloittamista etulihasten kehittämiseksi. Ootteko muuten nähny käyttölinjaisilla labbiksilla isoja eturinnan lihaksia… minä en muista nähneeni… tietysti kaikki on suhteellista. Hinnilläni on pyöreä pylly. Niin, Hinni on aavistuksen myös lihonut, kun ruoka on maistunut hyvin. Fysioterapeutin mielestä Hinni saa syödä ja vaikka pikkuisen rasvoittuakin, koska jotkut etupään lihakset olivat aika kuivan tuntuiset. Siis nykyinen ruoka ja määrä on hyvä.
Vetoharrastus, joo. Otin perjantaina vanhan menopelin, potkurin, esille ja ei kun menoksi pitkin kylän raittia. Lopputulemana ainakin näin ensituntumalla on, ettei vetohiihton ainakaan tarvitse hurahtaa. Ei Hinni vetänyt, ei edes sitä vertaa mitä jälkimetsässä, vaikka vedätinkin jälkivaljaissa. Hyvin kyllä ravasi etuviistossa, mutta jarrutti heti, kun liina kiristyi. Silti oli tosi mukava potkuriajelu Hinnin kanssa. Illalla vielä yhteinen varikkotreeni ja sitten kotiin nukkumaan.
Tänään lauantaina käymme Hinnin kanssa tarkastamassa opaskoirille suunnittelemamme kilpailuradan kaupungilla. Jos rata osoittautuu toimivaksi, saavat Itä-Suomen opaskoirat kulkea radan möllikoesäännöillä viikon päästä lauantaina.