20.-22.9.2013 Pelastuskoirien SM-joukkuekatselmus Tampereella. Olimme Hinnin kanssa mukana Popekon joukkueessa, jossa mukana myös Minna ja Martti, Pirjo ja Hukka ja ryhmänjohtajana Kimmo. Hinni kävi järvellä ja Särkänniemen Angry Birds-hässäkässä kiipeilemässä. No, koko yö perjantaista lauantaihin suunnistettiin ja lisäksi etsittiin georgialaista marjastajaa… sankkokin löytyi, vaan ei marjastajaa. Ei menny Hinni putkeen eikä meidän hommakaan, mutta silti sijoituimme pronssille. Savon tytöt voittivat ja pelastuskoiraliiton joukkue sijoittui hopealle. Ihan hyvä mieli kisasta jäi. Nyt on vähän flunssainen olo, nielu karheana.
18.9.2013 Omat Fustra-ohjelman mukaiset treenini jatkuvat 1-2 kertaa viikossa. Paino putoaa tosi hitaasti, mutta vyötärö on pienentynyt 10cm. Se hyvä.
Hinniäisen kanssa on tehty treeniä joukkuekisaa silmällä pitäen. Maanantai-illan joukkuetreeni oli hyvä. Olimme betoniaseman varikolla, jossa oli betonijätettä isoina rauniokasoina ja hiekkaa laajoina kasoina, alueen reunat suoryteikköä. Hinni tarkasti yhden suoryteikköreunuksen. Yksi ukkohan se sielläkin oli. Reunuksessa kasvoi oikeasti jotain sellaista kasvia, etten läpi päässyt tällä massallani. Kasvillisuus ei kerta kaikkiaan antanut periksi. Hinni sentään sai tehtyä pistoja syvemmälle ja alue tuli tarkastettua.
Lopuksi teimme vielä pienen treenin betonikasaan – se oli todella vaativa rauniotreeni betoniraudoituksineen. Olisi ollut viisautta jättää liivi pois koiralta, mutta en älynnyt. Hyvin ukko löytyi, vaikka vaikeuksia liikkumisessa olikin.
8.9.2013 Sunnuntai-ilta. Viikon treenit paketissa. Omat personal-trainerin ohjaamat treenit ovat jatkuneet kahdesti viikossa – rankkaa on, mutta tuloksiakin pitäisi tulla. Hinnin kanssa, tiistaina raunioilla, tehtiin vähän vaativampi juttu ja sen piti mm. kiivetä raunioilla olevaan torniin. Eilen tein Hinnille jäljen, joka ajettiin vasta pimeässä klo 21 jälkeen. Erittäin hyvin Hinni ajoi jäljen ja minä kaaduin vain kerran juuri siihen ryteikköön, jossa jälkeä tehdessä ajattelinkin kaatuvani. Nyt on sormi kipeä, tökkäsi maahan tai johonkin kaatuessani. Autolla ajaessani huomaan laittavani vilkun juuri tuolla vasemman käden nimettömällä ja joka kerta siihen sattuu aika kovasti.
Tänä iltana olin Hinnin kanssa normaaleissa peko-treeneissä. Porukat tekivät meille special-treenin. Teimme alue-etsinnän, jossa oli kaksi ukkoa. Sitä toki emme tienneet alueelle mennessämme, mutta sen tiesimme, että alueella oli jo liikuttu ja etsitty henkilöitä. Siispä teimme alueen tarkastuksen hakutyöskentelynä partioiden. Hinni juoksi ihan älytöntä vauhtia ja alue tuli katsottua reippaaseen tahtiin. On se niin kokematon raukka vielä, ettei älyä yhtään säästellä. Eka ukko oli alueen takalaidassa ja sen löydettyä ei meinannut enää haukku irrota ollenkaan. Hetki lepoa ja vettä, siitä se homma jatkui ja toinen ukko löytyi alueen toiselta laidalta ja siellä Hinni haukkuikin ihan hyvin. Apuohjaajani oli Arto ja mukavasti huomasimme kumpikin ekalla ukolla, että Hinni paikantaa takarinteessä juoksemalla edestakaisin häntä viuhuen. Toisella ukolla olin itse kauempana harjun takana ja apuohjaaja kulki harjua pitkin. Hän viesti minulle, että nyt taitaa olla koira lähellä ukkoa, kun sen läähätys muutui ja sitten se loppui kokonaan ja sitten alkoikin kuulua haukku. Olipa tosi mukava treeni. Kiitos järjestäneille!
1.9.2013 Se on sitten oikeasti syksy. Eilen aamulla auto ekan kerran varoitti ”risk of ice”, oli +3 astetta klo 7, kun läksin jälkiä juoksemaan koemaastoihin.
Tänään oli niin lämmintä päivällä, että yritin käydä pihalle lukemaan ja ottamaan aurinkoa – heti meni pilveen ja ennen neljää jo satoi vettä. Silloinpa onneksi siirryinkin kaupungin toiselle laidalle peko-treeneihin, eikä siellä satanut yhtään. Tehtiin Hukalle ja Hinnille yhteinen treeni, jossa Hukka hoisi alkuosan jäljestäen ja Hinni loput hakuna. Hinni löysi maalimiehen ihan eri kohdasta kuin oletimme. Koira tietää!! Pitää muistaa antaa tilaa työskentelylle. Nyt kyllä kävi mielessä, että Hinni on hukannut minut ja lähti suorinta tietä autolle, oli nimittäin vauhti semmoinen mennessään… vaan sieltä se haukku alkoikin kuulua 
.