19.2.2017 Työviikko takana, niin myös viikonloppu. Perjantaina ja lauantaina tehtiin koirien kanssa mukavat metsälenkit illan hämärtyessä. Kuva lauantailta, kun kierrettiin lenkkiä Eijan ja Pax-koiran kanssa. Poikakoirat pinkovat kaukanakin ja Hinni tepsuttelee lähempänä.
Sunnuntain treeneissä oli porukkaa tavallista enemmän ja treenattiin kahdessa ryhmässä. Kunnon treenit joka koiralle.
Minä kiipesin tikkaille piiloon. Putkien takana saa seisoa paikoillaan ihan huomaamattomasti. Koiran ohjaaja ei hoksaa katsoa piiloon, mutta koiran nenä toimi ja tulin löydetyksi.
Laurin ukoista yksi oli kiivennyt ylös hiekkasäkkien päälle ja perille menoa hidastivat tyhjien säkkien pinot. Vaikeaa oli, mutta sinne se kiipesi Laurikin.
13.2.2017 Olipa perjantaina illalla komea kuutamo ja tuo kirkas tähtikin.
Eilen illalla televisiossa joku ulkoilutti borderterrieriä ja mäyräkoiraa. Ne tulivat aivan lähikuvaan, jolloin Lauri reagoi asiaan menemällä ruudulle ja nuolaisemalla borderia. Mäyris jäi huomiotta. Lauri tunnisti borderin, sillä sellainen on Laurin koirakaveri Oomi.
10.2.2017 Perjantai. Kiireinen viikko töissä. Kun puhelimessa lukee, että seitsemäntoista puhelua tullut, voi arvata, etten ole ehtinyt vastaamaan puoliinkaan niistä, varsinkin jos yksi asiakas istuu toimistossani asiaansa hoitamassa. Maakuntamatkailu on kyllä avartavaa. Minusta on mukava päästä käymään erilaisissa työyhteisöissä. Satunnainen kulkija aistii aika äkkiä, mikä fiilis jollain osastolla tai yksikössä on työtä tehdä. Ja mikä tärkeintä – minä en ole esimiehenä vastuussa siitä mitenkään!! Tämä työni potilasasiamiehenä on tosi hyvä homma – voin käyttää osaamistani laajasti ja osaan kertoa aika paljon siitä, miksi jotain tehdään tai jätetään tekemättä. Tyytyväinen asiakas on oikein mukava asia.
5.2.2017 ItäPetolaiset Mikkelissä. Ei paljonkaan treeniä koirille, mutta hyvin oli stressaava päivä Laurille. Paikalla oloa ja vieraiden henkilöiden mukana liikkumista. Palautekeskustelut vuodesta 2016 ja vuoden 2017 suunnittelua.
Jenni, Maija,Veera, Johanna, Hanna, Suvi ja Tuija. Maarit ja minä ei olla kuvassa.
1.2.2017 Helmikuun ensimmäiset varikkotreenit. Pikkupakkasessa -7 astetta ajalin treeneihin. Varikolla ei käy minkäänlaista tuulenvirettä. Ihmetellään, kun koirat ei oikein haista. Laurikin kulki maalimiehen ohi monesta suunnasta ennenkuin sattumalta sai hajun. Kun läksin 1,5 tunnin kuluttua kotiin, oli pakkasta -12 astetta. Siis, oliko kiristyvä pakkanen hajuttomuuden syy??!! Tätä pitäisi miettiä paremmin…