26.10.2012 Perjantai aamu. Eilen illalla osallistuimme etsintäharjoitukseen, jossa Hinni pääsi tekemään pidempää maastoetsintää. Ensin teimme n. 1,5 h ranta-alueen tarkastuksen, josta ei löytynyt ketään. Vastarannalta toinen koirakko löysi pari ”kadonnutta nuorta”. Hinni sai siirron Höytiäisen kanavan viereiseen maastoon, joka sekin rajautui vesistöön. Pikku pakkanen ja silti Hinni lotrasi vesissä – niin noutajaa, niin noutajaa… Noin kilometrin aluetta etsittyämme, Hinni löysi pari ”kadonnutta”. Toinen oli ”tajuton”, ei reagoinut puhutteluun ja toinen oli hypoterminen muuten vaan. Tuo toinen hoiperteleva henkilö oli Hinnille mörkö. On tosi vähän treenattu liikkuvia maalimiehiä ja tämä osasi esittää tokkuraista miestä tosi vakuuttavasti. Haukun sävystä tiesin Hinnin mörköilevän, mutta ei se silti luovuttanut tilannetta. Paikalle päästyäni Hinni rauhoittui ja asettui maahan tarkkailemaan hoitotoimiamme. SPR:n ensiapuihmiset olivat itse tehneet tilanteesta meille todellisen tuntuisen. Selvisi, että tajuton potilas olikin diabeetikko… no, tajuttoman ensiapu on sama, olisimme voineet kyllä paremmin laittaa kylkiasentoon, mutta hypotermista emme kuitenkaan lähteneet kääntämään. Kymmenen aikoihin illalla olimme taas ”etsinnän johdossa” saamassa palautetta toiminnastamme. Ja pientä kehitettävää löytyi… kyllä vain, mutta olin silti tosi tyytyväinen Hinnin jaksamiseen ja toimintaan pimeässä metsässä.
22.10.2012 Viikko hiljaiseloa… niinpä…tosin aikaa meni pelastuskoirien jälkikokeen järjestelyissä ihan mukavasti ratoja merkatessa ja eväitä tehden… ja piti kotosalla vähän haravoidakin. Hinni osallistui kaikkeen toki aktiivisesti. Jälkien lähtöruutujen merkkaus suoritettiin viikolla Minnan ja hänen koiriensa Martin ja Voiton sekä Hinnin avustamina. Hyvät tuli, oli sen verran porukkaa… Kokeen tottisosuudessa Hinni sai olla virallisesti häiriökoirana. No, ketäpä ihana Hinnini olisi häirinnyt, ei ketään. Oli kuitenkin henkilöryhmässä pakollisena häirikkönä. Kokeen jälkeen, illalla kävin vielä Hinnin kanssa ottamassa yhdeltä jäljeltä sinne jääneen esineen. Jälki nousi helposti ja esine jäljeltä. Kotipihalla on treenattu vähän tottista ja keinua. Keinutreenissä sattui haveri niin, että Hinni keinautti keinun ihan hyvin, mutta peruuttikin sitten takaisin, jolloin keinu palautui alkuasentoon ja Hinni menetti tasapainonsa ja putosi alas. Piti ihan pikkuisen pakottaa uudelleen keinulle, ennen kuin suostui taas kulkemaan sitä. Voi kökkö; näitähän sattuu.
14.10.2012 Nyt olimme Hinnin kanssa viikonlopun tottis-ketteryys -opissa meidän omalla raunioradalla. Marja-Leena Hituri oli kouluttamassa meitä. Oikein antoisa viikonloppu olikin. Tehtiin tosi paljon kaikkien koirien kanssa yksin ja ryhmässä. Hinninkin kanssa edistyimme ketteryystelineillä niin, että nyt en auta sitä enää tikapuillakaan.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta eteenpäin on suunta…
Tottikseen saimme vinkkejä käännöksiimme, tai vasemmalle käännöshän se leviää, kun Hinni ei edelleenkään ole kovin nopsajalka käännöksissä. Hinnin seuraamiseen saatiin tiiviyttä sillä, että toinen henkilö kulki vasemmalla puolellamme. Sen verran vieras painostaa Hinniä, että mieluummin vetää minuun kiinni ja pitää erittäin hyvän kontaktin 
. Mutta siis, Hinni oli reipas tyttö koko viikonlopun ja niin helppo, kun ei sitä aggressiivisuutta tule missään eikä kenellekään… kaikkien kaveri!
6.10.2012 Lauantai. Pitkä väli päivityksissä johtui matkastani Armeniaan ja Iraniniin. Hienoja maisemia, vanhaa kulttuuria, positiivisia kokemuksia. Iran osoittautui vauraaksi, kehittyväksi ja ystävälliseksi maaksi. Toki siellä piti kulkea huivi päässä ja nilkat ja ranteetkin peitettyinä, mutta silti kokemus oli positiivinen, ihmiset uteliaan ystävällisiä. Minkäänlaista torjuntaa tai vihamielisyyttä emme kokeneet koko matkallamme. Iranin hallituksen politiikka elää omaa elämäänsä ja tavallinen kansa omaansa.
Maisemat olivat huikeita; vuoria ja laaksoja, välillä hyvin karua maastoa.
Pyykkipäivä.
Tatevin luostari.
WC yhdessä hotellihuoneistamme.
Viehättävä bussikuskimme Iranissa.
Sudenpentuja nähtiin Iranin ja Turkin rajajoella. Vuorilla on paljon susia.
Sitten koira-asiaa. Hinni kävi tänään luonnetestissä. Oikein reippaasti Hinni toimi. Pimeässä huoneessa vasta tuli pientä epäröintiä, luultavasti liukkaan lattiapinnan takia. Sen takia sekä toimintakyky että hermot jäivät arvosanoille +1. Mielestäni siis Hinni toimi ihan odotetusti – kohtuullisesti ja loppupisteitäkin kertyi 170. Tarkemmin ruksin paikat Hinnin tulossivulla.
”Ei koiratanssia, vaan luoksepäästävyys” (Kuva: Hanna Paakkunainen)
Kuvassa taistelileikki – kohtuullista.
Hinni puolustaa laumaansa. Pikkuisen on karvatkin pystyssä…