27.11.2011
Sunnuntai ilta. Osallistuin taajamapainotteiselle etsintäkurssille. Vastaavan kurssin olen käynyt 1995, joten ajattelin päivittää tietojani. Mukava kurssi olikin.
Illalla kävimme Minnan ja koirien kanssa treenaamassa kovanpinnan jälkeä parkkihallissa. Jäähallin vieressä on iso pysäköintitalo, jossa on tilaa, joskin lattiat ovat erittäin pölyisiä. Teimme jäljet ja vajaan puolen tunnin jälkeen ajelimme ne pois. Tosi hyvin meni. Hinnillä oli kiire – tietysti, mutta välillä se teki tosi tarkkaa työtä, ilmaisi esineet ja aivasteli pölyn takia. Martti oli tietysti ERITTÄIN hyvä. Voitto ajoi jälkeä aluksi vähän levottomasti, mutta esineilmaisu oli superhieno. Kaikkien kolmen harjoitus onnistui niin hyvin, että päätimme jatkaa treenaamista samassa hallissa. Mainittakoon, että sen tunnin aikana, jonka olimme treenaamassa, oli maailma muuttunut valkoiseksi; ainakin kolme senttiä luinta oli tullut ja sade jatkui muuttuen myrskyksi kohti yötä.
24.11.2011
Eilen Hinniltä poistettiin ompeleet ja nyt minulla on polvi tosi kipeä. Ei heti osaisi yhdistää noita asioita yhteen, mutta väänsin varmaan polveni lattialle mennessäni ja nyt sattuu joka askeleella. Vanhuus… Käytännössä ompeleiden poisto suoritettiin naapurissa terveydenhoitajan toimesta ja sairaanhoitajan avustamana. Siiiistiii ja Pera vielä piteli koiraa tuskanhiki otsallaan; häneen koski kuulemma kovasti moinen saksilla tökkiminen. Poistetut ompeleet lattialla olivat hänen mielestään kuolleita itikoita. Hinni otti asian tosi haurallisesti, eikä ollut tapahtuneesta moksiskaan.
Siis, Hinni toipui leikkauksesta tosi hyvin. Ennen ompeleiden poistoa oli kiva seurata, miten Hinni yritti tutkia haavaansa ja joka kerta, kun nenä tökkäsi teräviin ompeleiden päihin, sai Hinni hepulin ja alkoi juosta ympäri huushollia… halvat huvit sillä.
NYT PITÄÄ KIRJOITTAA LISÄÄ. Meillä käy siivooja, on käynyt jo vuosia. Rottweilereiden aikaan pidin tärkeänä, että siivousfirma soittaisi aina, kun uusi työntekijä menee meille; halusin olla paikalla ensimmäisellä käyntikerralla.Eivät soittaneet koskaan. Tänään oma puhelimeni kuitenkin soi kesken työpäivän ja siivousfirmasta soitettiin. Heidän uusi työntekijänsä oli menossa meille sovitusti, mutta hän ei uskalla mennä sisälle, kun siellä murisee koira. Tuli kyllä aika uskomaton olo – vahtiiko Hinni tosiaan kotia, ei kai sentään. Kerroin, että kotona on vain yksi nuori noutaja tyttö eikä yhtään rottweileria, siivooja voisi mennä sisälle ihan rauhassa, juttelisi vain koiralle. Näin luvattiin ohjeistaa työntekijää.
Asia jäi kuitenkin vaivaamaan minua ja soitin firmaan jonkun ajan kuluttua. Oikeasti siivoojamme oli jo käynyt sisällä, mutta kun hän aloitti työnsä, oli kuulunut murinaa. Noutaja oli vain heiluttanut häntäänsä, joten siivooja oli päätellyt, että talossa on toinenkin koira ja hän oli poistunut paikalta kiireesti. Voin vain kuvitella, miten Hinni on ollut siivoojan selän takana pylly pystyssä ja murissut, marissut huomiota herättääkseen. Kun siivooja on kääntynyt katsomaan on Hinni jo seissut jaloillaan ja heiluttanut iloisesti häntäänsä. Että sellainen vahtikoira minulla!
20.11.2011
9. leikkauksen jälkeinen päivä ja kaikki hyvin. Enää neitoa ei pidättele mikään. Vein sen kävellen taluttimessa lenkille, jotta ehtisi taluttimessa purkaa pahinta intoaan. No, eihän se auttanut. Kun päästin metsän laidassa Hinniäisen irti, teki se ensin rauhallisesti alkaneen piston oikealle, siitä täyskäännös ja vauhtia kiihdyttäen vasemmalle, samalla häntä nousi lehmänhäntä mutkalle ja Hinni painui alas vauhtia kiihdyttäen entisestään ja sitten mutkiteltiin pitkin metsää puita väistellen… Eipä haitanneet ompeleet, vai liekö jo sisemmät sulaneet… Toivonpa tosiaan, että kudokset sisällä kestävät. Hyvin tasaistahan Hinnin meno oli koko ajan -täysi vauhti päällä, kaasu pohjassa siis.
16.11.2011
Hinni on toipunut erittäin hyvin. Päivät olen pitänyt sen tarhalla hoidossa ja illat Hinni puuhaa normaalisti, paitsi emme ole treenanneet. Pariksi päiväksi vien Hinnin vielä hoitoon, sitten uskon haavan jo kestävän ilman varotoimia. Cothivet-sumute on erittäin hyvä; netissä olevan tuoteselosteen mukaan aine on bakteerien kasvua rajoittava ja haavan paranemista edistävä yrttivalmiste, joka hajullaan estää koiraa nuolemasta haavaa ja karkottaa kärpäset haava-alueelta. Tuo viimeinen olikin tärkeä tieto näin marraskuussa 
.
13.11.2011
Isänpäivä. Meillä ”kotisairaalassa” eletään jo toipilasvaihetta. Toinen postoperatiivinen päivä ja potilas kulkee jo kodin ja naapurin väliä ihan ”normaalisti”. Pienet metsälenkit olen antanut kulkea vapaana, koska taluttimessa poukkoili pahemmin. Huomenna saa poistaa haavasidoksen; toivottavasti ei ala nuolla haavaansa. Nyt ei pönttöä ole tarvittu, kun on koko ajan ollut valvottuna – myös naapurissa.
Todella siisti haavasidos Hinnillä.
12.11.2011
Eilen tehtiin Hinnille sterilisaatio; kohtu ja munasarjat poistettiin leikkauksessa. Kaikki näyttää menneen hyvin, sillä kivuista huolimatta Hinni voi hyvin. Tai voisi sanoa, että kipulääkkeistä huolimatta Hinni on ok. Hinni on pissannut, kakannut ja syönytkin niin, että kipulääkkeet ja antibiootit olen saanut annettua hyvin. Haavalla on ihan kuiva ja puhdas sidos, joten vuotoakaan ei näytä olevan lainkaan. Toistaiseksi Hinni on kotosalla ollut ilman kauluria, mutta kolmantena päivänä haava kuulema alkaa kutista, joten kaulurikin on valmiina päähän pujotettavaksi.
Nyt meillä on siis rauhallinen jakso edessä, Hinnillä kahden viikon sairausloma. Ensi viikoksi Hinnille on varattu päivähoito tarhalle, ettei tarvitse olla yksin kotona. Onhan sillä siellä ainakin seurattavaa koko päiväksi niin, että illatkin menee varmasti rauhallisemmin kotona.
9.11.2011
Hyvä sopu naapureiden kanssa jatkuu edelleen. Olimme viikonlopun poissa; minä Tampereella ja Hinni tarhalla. Heti kotiin palattuamme oli kova kyse siitä, missä Hinni on ollut koko viikonlopun – olisivat mielellään hoitaneet Hinniä.
Nyt olen tehnyt pääasiassa tottistreeniä ja sisällä pienien esineiden etsintää. Hinni on siinä tosi hyvä. Näytän sille esineen, esimerkiksi huulirasvani ja vien esineen piiloon. Hinni etsii piilotetun esineen. Hmmm… niin taitava.
Nyt illalla olin peesarina sokoille koirankäyttäjille. Pari reipasta kaupunkikävelykierrosta tuli tehtyä. Sen jälkeen tein Hinnille kaupunkikävelytreenin. Ensin vein sen kerrostalon kierreportaisiin. Ylöspäin portaan meni täysin ongelmitta, mutta alas tullessa tuli yksi liukumäki – takaset karkasivat sivuluistoon. Hyvin siitä kuitenkin selvittiin. Sitten vein Hinnin Suvantosillalle. Ei keretty vielä edes varsinaiselle siltaosuudelle, kun Hinni ilmoitti, ettei halua kulkea kaiteen vieressä. Tosi vaikea selittää, mikä metallikaiteessa olisi voinut olla kamalaa… No, jatkoimme matkaa pidemmälle ja pysähtelimme noin 10 metrin välein katselemaan alas sillalta, siinä ei ollut mitään ongelmaa, Hinni pystyi kurkkimaan kaiteen raosta alas veteen, mutta lähellä kaidetta se ei halunnut kulkea. Pidimme siis pienen välin kaiteeseen ja siinä se kulki hihna löysänä nätisti. Menimme silllalta alas portaita ja nousimme toiselta puolen ylös metallirililäportaita, niissä ei ongelmia. Lopuksi kävimme vielä näyteikkunaostoksilla keskustassa. Hinni heilutti häntäänsä ikkunoissa seisoskelijoille 
.
3.11.2011
…tänä aamuna huomasin, että naapurin kukkapenkit on suojattu tiheällä rautaverkolla… miksiköhän? 
. Vähitellen rottweilerin kestävästä ympäristöstämme kehittyy ”Hinninkestävä ympäristö”; säpilliset komerot, Hinninkestävät lukitukset oviin, Hinninkestävät kukkapenkit…
1.11.2011
Marraskuu aloitettiin etsintäharjoituksella Polvijärven Solassa. Olivat taaskin kaverit nähneet vaivaa harjoituksen toteuttamisessa ja kaikki koirat pääsivät tekemään treenin. Hinni sai tehdä itse asiassa kaksikin pienimuotoista etsintää. Ensin oli esine-etsintä tienvierustasta. Sen Hinni hoisi nopeasti; kukkaro, narupätkä ja pallo löytyivät reippaaseen tahtiin. Pienen tauon jälkeen Hinnille tuli tehtäväksi tievierustan tarkastus mahdollisten löytöjen (esineet, jälki) varalta. Tarkistettava alueemme oli noin puolen kilometrin pätkä tien toista laitaa – siis aika pikkuinen alue – Hinnin mittainen. Etenimme ryteikköistä aluetta noin 30-40 metrin syvyydellä metsässä. Hinni risteili erittäin hyvin. Noin alueen puolivälissä Hinni merkkasi selvästi jälkeä, mutta ei saanut sitä ylös. Karttaan merkintä paikasta, jotta toinen koira voisi tarvittaessa tulla tarkastamaan sen, ellei muuta löytöä tulisi alueelta. Aivan pian Hinni kuitenkin sai hyvän hajun jäljestä ja lähti innokkaasti seuraamaan jälkeä. Pysäytin sen ja otimme yhteyden etsinnän johtoon. Saimme luvan jatkaa jälkeä. Eikä meidän pitkään tarvinnut jäljestääkään, kun ”kadonnut” henkilömme löytyi lepäämästä puun juurella, ison tien varressa.
Oli ilo huomata, miten hyvin Hinni on oivaltanut tällaisen tinvierustan tarkastamisen idean. Oikeastihan se on koiralle turhauttavaa etsiä ja etsiä ilman löytöjä. Tällä tavalla kun saa pikkuhiljaa kasvatettua tyhjää aluetta ja varma löytö on palkkiona, kasvaa koiran motivaatio hurjasti. Nyt kyllä kävi Hinnin kanssa jälleen niin, että löydetty henkilö olikin Hinnille vain häiritsevä tekijä matkan varrella; Hinni halusi jatkaa jälkeään…