Blogi

31.1.2012 Tiistai. Illan tottistreeni maneesissa meni vähän…  No, oli ainakin vauhtia, eikä Hinniä paleltanut kovasta pakkasesta huolimatta; -27° pihalla, maneesissa hieman vähemmän. Otin tottista lelu/ taistelupalkalla, kun ei kärsinyt makupaloja paljaissa sormissa pyöritellä, tuloksena aivan liian kiihkeää toimintaa. Käytännössä seuraaminen oli pomppivaa, mutta reippaastihan Hinni liikkeet suoritti ja palkkapatukka sai kyytiä ympäri maneesia. Reipasta menoa!

29.1.2012 Sunnuntai, pakkasta -24°, joten ei treenattu varikolla. Flunssaa pukkaa myös… Otin Hinnille vähän pakkaspäivän treeniä dameilla. Ihan liian innokas oli, yritti taistella dameista ja saada minut riehumaan kanssaan. Hauskaa pidettiin.

28.1.2012 Tauko sivujenpäivityksessä johtui lomastani. Olin auringossa, Gambiassa. Takuuvarma aurinko tähän aikaan vuodesta. Köyhää ja vaatimatonta, mutta todella ystävällistä väkeä. Islamilainen maa, jossa huntuja ei juurikaan näkynyt ja turistit saa kulkea (rauhassa) puolialastomina. Paikalliset naiset voivat olla yläosastaan hyvinkin vähäpukeisia, mutta reidet pitää olla peitetyt. Siis meidän rintojen peittämistä vastaa heillä reisien peittäminen.  Kulkukoiria oli kaduilla ja niiden annettiin olla; kapisia suurin osa. Myös vuohet, lampaat ja lehmäntapaiset kulkivat vapaasti maaseudulla ja kylissä. Kuulemma fiksuimmat säilyvät hengissäkin… ja hyvin ne väistivät, vaikka autoliikenne on aikas hurjaa. Autojen kunto taksiliikenteessäkin oli sitä luokkaa, että ei menisi meillä mistään katsastuksesta läpi rahallakaan. Lomani ajan Hinni oli ”leirikoulussa” Tassuparkissa. Hinni oli ollut reipas ja kilttikin. Meillä on ollut paljon juteltavaa .

Kauppa käy ja asiakkaitakin on.

Kunta Kinteh Island – orjien kokoamispaikka Gambia joessa. Entinen James Island -nimi on viime vuonna muutettu kirjan ”Juuret” mukaisesti Kunta Kintelle nimetyksi.

Ugly-looking birds in the National Park.

…. ja tältä meillä näytti kotipihalla tänään.

15.1.2012 Viikon treenit onnistuivat hyvin. Tiistain tottis maneesissa ja omatoimisesti ovat menneet niin hyvin, että uskon meidän suoriutuvan BH-kokeesta milloin vain. Hehe. Perjantaina kävin treeneissä ja koska haukku sujui hyvin, aloitimme ns. lähestymistreenit. Eli, kun Hinni ilmaisee löytämäänsä henkilöä haukkuen, menen sen luo ja poistun. Hinnin pitää jatkaa haukkuaan keskeytyksettä. Tämän päivän, sunnuntain varikkotreeneissä tein myös yhden lähestymisen ja hyvin Hinni haukkui. Näin ne alkavat palaset loksahdella kohdilleen. Olen oikein tyytyväinen.

8.1.2012 Eka varikkotreeni. Hinnille otettiin erilaisia piiloja ja niihin haukkuilmaisu. Vahvistettiin vielä hommaa haamuilla (maalihenkilö näyttäytyy ennen piiloon menoa); pääasiahan oli treenata erilaisia piiloja ja ilmaisua niissä. Etsiminen ei ole Hinnille ongelma, sen nenä toimii mainiosti. Yksi piiloista oli esimerkiksi kasaan pinotuissa muovisissa ”viemäriputkissa”. Ilmaisemaan Hinni ei mennyt putkeen, mutta palkkansa se haki kuitenkin hyppäämällä ylös pinossa olevaan putkeen. Tänään Hinnin haukku irtosi vaivatta ja ilmaisu kuulosti oikein hyvältä. Jos menen perjantain treeneihin, otan aika samanlaisen treenin sielläkin. Pallopalkka toimii selvästi paremmin kuin ruoka.

7.1.2012 Eilen, loppiaisena olin itse ensin töissä mätsärissä (match show -leikkimielinen näyttely). Mukavasti oli porukkaa ja saatiin pikkuisen rahaa yhdistykselle. Iltapäivän jo hämärtyessä käytiin Minnan kanssa tekemässä noutajatreeniä. Otettiin noudot laukauksista, tai siis, että ensin ammuttiin ja sitten kvaak kvaak ja dami lensi. Hinnillä oli vähän kiire ja se läksi ekalla laukauksella noutoon. Seuraavalle komensin topakammin istumaan ja siinähän se pysyi sievästi sivulla noutokäskyyn saakka. Minnan koirat toimivat hyvin. Oli oikein onnistunut treeni, vaikka hämärä tekikin vähän haittaa esineiden nopeaan paikantamiseen. Tarkka nenä ja kunnon motivaatio tuotti hyvän lopputuloksen joka koiralle. Hyvä Hinni, Martti ja Voitto!  Minna, käsityöihminen, oli joutessaan neulonut minulle pitkät villasukat, sellaiset polvisukat. Tosi hienot, niissä on takana hieno sauman tapainen kuvio levennysten ja kavennusten kohdalla… vau. Joku osaa tuollaistakin!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille koiraileville ystävillemme!

5.1.2012 Lean päivä. Sain työtoverilta villasukat nimpparilahjaksi – ihanaa! Tiistain tottistreenissä Hinni oli ihan hyvässä vireessä ja itsekin käyttäydyin kunnolla. Me edistymme! Eilen illalla kävimme lenkillä bokseripojan ja omistajansa kanssa. Vauhtia oli, mutta tosi ”aikuismaisesti” kaverukset juoksentelivat. Ei yhtään turhaa reuhaamista. Loppuvierailu kahvien merkeissä sisällä meni rauhallisesti, mutta jossain vaiheessa Hinni ilmoitti käytöksellään tosi selvästi, että nyt hän ei enää välitä noista vieraista; kierteli ja katseli vieraita sen oloisena että voisivat jo lähteä… aika törkeää käytöstä, mutta Hinni on niin tottunut kodin rauhaan, oletan.

3.1.2012 Tavoitteet vuodelle 2012 ovat korkealla. Koenäyttöjä pitää saada – no, ainakin haemme maksullisia treenejä, jos ei muuta saada aikaiseksi.

Uusi vuosi edessämme,
kuin avautuva kirja.
Emme tunne tarinaa,
emme tiedä juonta.

Hyvää uutta vuotta kaikille!!

31.12.2011

Hinni etsi pullokorista ison limpparipullon (tyhjän) ja kehitti siitä itselleen superhienon uudenvuoden lelun. Kun ryske ja pauke alkoi olla liian raju sisätiloihin, pistin neidon pihalle. Yritin saada osumia kameraan… joissain koira jopa näkyy kokonaan tai osittain…

28.12.2011

Hyvin meni joulu; lenkkeilimme kaksin ja kavereiden kanssa. Vain pienimuotoista treenaamista. Pieni sukumme jäsen, Aarne 2v., oli vieraanamme eilen – voi, miten Hinniä pelotti. Lapsi oli Hinnistä aivan käsittämätön juttu – olisinkohan unohtanut jotain Hinnin peruskasvatuksesta… Lopulta Hinni haki turvapaikkaa naapurista ja sai sen; palasi kotiin vasta vieraiden tehdessä lähtöä.

23.12.2011

Tottista enimmäkseen viikolla. Tiistain treeni maneesissa oli onnistunut. Häiriönalainen paikallaolo meni hienosti. Seuraamiseen tarjosi kaikkia jääviä liikkeitä. En tiedä kokiko pelkän seuraamiskontakti -treenin yksitoikkoiseksi, vai miksi teki vuoroin istumista, vuoroin maahanmenoa… aktiivinen Hinni oli joka tapauksessa. Nyt kun saamme kaikki palaset vain oikeille kohdilleen, niin sitten tottis onkin jo aika mukavalla mallilla. Ehkä siis vielä joskus… Nyt kuitenkin joulun viettoon ja ehkä vähän noutajatreeniä… Jouluiloa kaikille!!

18.12.2011

Sunnuntai-ilta. Olimme koko päivän etsintätreeneissä, tai ainakin 5 tuntia. Hinni teki oikein mainion etsintätyön. Ensimmäisellä alueella Hinni ensin kävi aluetta läpi hakutyöskentelynä, mutta löysi sitten niin hyvän jäljen, että päätimme tarkistaa sen. Sieltä maalimies löytyi piilosta, kuusen havujen alta. Osittain luminen metsä oli koirillemme aika haasteellinen, mutta silti kaikki ”ukot” löytyivät. Hinnin toinen maalimies olikin liikkuva. Hinni otti maalimiehen hajun niin kaukaa, että maalimies ei ehtinyt piiloutua; oli vain yht’äkkiä huomannut, että koira tuli jo. Siinäpä sitten jatkoi kävelyään. Ei Hinni sitä älynnyt edes haukkua, mutta olin varma, että koirani sai oikean hajun ja läksimme itsekin juoksemaan Hinnin menosuuntaan. Sieltähän se maalihenkilö käveli meitä kohti. Hieno homma. Hyvä etsintäharjoitus, kiitos taas tytöille vaivannäöstä!

Tämä treeni oli varmaankin viimeinen metsätreeni tälle vuodelle. Maastoon meno autoilla alkaa olla jo sen verran haasteellista, että nyt siirrymme varikkotreeneihin heti pyhien jälkeen. Lunta ei metsissä ole vielä paljon, paikoitellen runsaat 10 cm, mutta teille sohjoontuva lumi ja älyttömän liukkaat sivutiet tekevät hommasta haasteellisen. Mutta ei hätää; tämän päivän treeni osoitti, että Hinnillä on perusosaaminen hyvällä mallilla ja ensi kesänä voin hyvillä mielin aloittaa koekaudenkin sen kanssa.

14.12.2011

Hinni 2v. . Saa onnitella… kiitos, kiitos. Välitän kaikki onnittelut Hinnille.

13.12.2011

Tiistai. Eipä olekaan viikonlopun tekstimme tallella. Ei se mitään, tavallista treenausta meillä vain olikin. Hinnin mahan haava on täysin parantunut, eikä tassussakaan enää ole sukkaa (afrikkalainen baby-voide oli hyvä hoito tassuun). Täysi meno siis päällä. Sunnuntain peko-treeneissä, ihanan lumisessa metsässä, otimme hakua. Alkaa olla viimeisiä metsätreenejä, jos talvi oikeasti tulee. Oli hyvä nähdä tauon jälkeen, että haku on todella hyvällä mallilla. Henkilöetsintä sujuu hienosti ja talven varikkotreeneissä voimme keskittyä ilmaisun tehokkuuteen, kestävyyteen ja maalimiesten kanssa kikkailuun, mukaan lukien umpipiilot, yläpiilot jne…

Illan tottistreeni maneesilla sujui oikein mallikkaasti. Hinni keskittyi hyvin yhteistyöhön. Otimme myös häiriönalaisen paikallaolon toisen koiran treenatessa. Hyvin pysyi paikallaan, vaikka kaula venyi ainakin 20 cm kohti toiselle heitettyä noutokapulaa.

8.12.2011

Tänään kirjaan vain sen, että Hinnille on näköjään kertynyt sairauslomalla juoksemattomia kilometrejä aika paljon. Yrittää nyt niitä purkaa juoksemalla ympäri metsää. En edes yritä tarjota lyhyintä lenkkiä. Käydään kunnolla isossa metsässä vähän pidemmällä kierroksella. Kepit saavat kyytiä eikä sukka jalassa ainakaan hiljennä vauhtia. Ihana missukka.

7.12.2011

Eilen siis tehtiin aamupäivästä noutajatreeniä. Nyt Hinni oli hyvä. Linjatkin meni hienosti suoraan ja damit tuli vauhdilla perille. Sukkajalka Hinni suoriutui hommasta hienosti.

Illalla käytiin maneesilla tekemässä tottistreeni. Voi kun minä olisin taitavampi tottiksen ohjauksessa. Hinni yrittää kovasti, mutta minä teen aina jotain hassusti ja homma hajoaa. Mutta, kyllä me vielä…

5.12.2011

Neljän päivän vapaaputki menee näköjään ilman kummempaa tekemistäkin. Hinnin kanssa olen puuhannut vain. Eilen käytiin kovan pinnan jälkeä treenaamassa. Nyt ei Hinnille käytetty suihkepulloa, vaan pikkuisia makupaloja vain oli siellä täällä. Ei se niitäkään kaikkia syönyt, mutta jäljen ajoi hyvin. Teimme jokaisen koiran (Hinni, Voitto ja Martti siis) jäljen kulkemaan metalliportaikon kautta. Oli hämmästyttävää miten helposti koirat portaat ottivat ja jatkoivat jälkeä. Siis metalliinkin pitää jäädä kengistä vahva haju, siihen kun ei voinut suihkuttaakaan hajuvahvistetta – olisi hajut siirtyneet alempiin kerroksiin. Seuraavat jäljet teemme hallin keskiosiin, koska huomiomme on, että hajua jää selvästi hallin seinustalle pyörimään ja koirat hakevat hajua mielellään seinältä, palaten sitten taas takaisin lattiahajuun.

Hinnillä sukka jalassa. Tassun haavan päältä puuttuu nyt pieni kappale mustaa anturapintaa, mutta muuten haava on siisti, niinkuin mahan alla oleva haavakin on kuivunut ehjäksi. Huomenna, itsenäisyyspäivänä kirjoitetaan perinteiset joulukortit.

Vielä illan lisäys. Käytiin noutajajuttuja treenaamassa. Sukkajalka Hinni toimi ”ihan kivasti”. Damit tuli vauhdilla esine-etsintänä, mutta suorissa linjoissa on vielä korjaamisen varaa. Huomiselle on treeni jo sovittu. Tehdään nyt muutama tällainen treeni ja mietitään sitten jatkot.

3.12.2011

Tänään huomasin Hinnin useammin katsovan mahansa alle. Minäkin kokeilin mahaa ja haavaa ja tunsin siellä pinen nystyrän haavan kohdalla. Käänsin Hinnin nurin ja katsoin haavaa tarkemmin. Haava oli muuten siisti, mutta yhdessä kohti oli pieni reikä, josta vuosi nestettä. Soitin eläinlääkärille ja hän tiesi heti, että joku sisimmistä ompeleista ei ole sulanut ja haluaa ulos. On kuulema kolmas labbis, jonka elimistö ei sulata ompeleita. Kaivettiin naapurin Irjan kanssa ommel pois. Haava todennäköisesti paranee hyvin loppuun saakka.

No, iltapäivällä käytiin treenaamassa WT hommia, siis noutajien juttuja, working test. Treeni meni hyvin, mutta jäätiköllä tuli etutassuun haava. Haava ei ole paha, mutta joskun tassuhaavat paranevat huonosti.

1.12.2011

Alkuviikosta niin valkoinen maailma on harmillisesti taas musta ja synkkä. Mieli on kuitenkin valoisa. Kivoja asioita tapahtuu koko ajan. Esimerkiksi; Hinni on oppinut avaamaan naapurin pihaportin, josta pääsee isolle pihalle ja metsään. Taitava tyttö. Omassa portissamme onkin kaksi salpaa… No, nyt on naapurin portiin laitettu mustekalakuminauha toiseksi salvaksi. Niin ja sekin, että oli aika ihanaa tulla illalla kotiin, kun naapuri oli hoitanut Hinniä ja tuodessaan Hinnin taas kotiin oli laittanut meillä jouluradion kanavan soittamaan Hinnille joululauluja. Hinni kuunteli niitä kiltisti . Neito on kyllä jälleen alkanut kannella minun kenkiäni, joita en enää ole sulkenut komeroihin. Vaan eipä ole yksiäkään kenkiä pureskellut – pohjalliset vain poistaa niistä.

Lisäyksenä vielä illan tekstiin: Yksi ero noutajan ja rottweilerin välillä löytyi jälleen: Noutajalle voi heitää saman lumipallon kolmekin kertaa – ei takuuvarmasti onnistu rottiksen kanssa. Metsästä löytyi vielä lunta ja heitin Hinnille palloja. Parhaat pallot tuli takaisin käteeni kaksikin kertaa, sitten ne jo hajosivat heittooni.

27.11.2011

Sunnuntai ilta. Osallistuin taajamapainotteiselle etsintäkurssille. Vastaavan kurssin olen käynyt 1995, joten ajattelin päivittää tietojani. Mukava kurssi olikin.

Illalla kävimme Minnan ja koirien kanssa treenaamassa kovanpinnan jälkeä parkkihallissa. Jäähallin vieressä on iso pysäköintitalo, jossa on tilaa, joskin lattiat ovat erittäin pölyisiä. Teimme jäljet ja vajaan puolen tunnin jälkeen ajelimme ne pois. Tosi hyvin meni. Hinnillä oli kiire – tietysti, mutta välillä se teki tosi tarkkaa työtä, ilmaisi esineet ja aivasteli pölyn takia. Martti oli tietysti ERITTÄIN hyvä. Voitto ajoi jälkeä aluksi vähän levottomasti, mutta esineilmaisu oli superhieno. Kaikkien kolmen harjoitus onnistui niin hyvin, että päätimme jatkaa treenaamista samassa hallissa. Mainittakoon, että sen tunnin aikana, jonka olimme treenaamassa, oli maailma muuttunut valkoiseksi; ainakin kolme senttiä luinta oli tullut ja sade jatkui muuttuen myrskyksi kohti yötä.

24.11.2011

Eilen Hinniltä poistettiin ompeleet ja nyt minulla on polvi tosi kipeä. Ei heti osaisi yhdistää noita asioita yhteen, mutta väänsin varmaan polveni lattialle mennessäni ja nyt sattuu joka askeleella. Vanhuus…  Käytännössä ompeleiden poisto suoritettiin naapurissa terveydenhoitajan toimesta ja sairaanhoitajan avustamana. Siiiistiii ja Pera vielä piteli koiraa tuskanhiki otsallaan; häneen koski kuulemma kovasti moinen saksilla tökkiminen. Poistetut ompeleet lattialla olivat hänen mielestään kuolleita itikoita. Hinni otti asian tosi haurallisesti, eikä ollut tapahtuneesta moksiskaan.

Siis, Hinni toipui leikkauksesta tosi hyvin. Ennen ompeleiden poistoa oli kiva seurata, miten Hinni yritti tutkia haavaansa ja joka kerta, kun nenä tökkäsi teräviin ompeleiden päihin, sai Hinni hepulin ja alkoi juosta ympäri huushollia… halvat huvit sillä.

NYT PITÄÄ KIRJOITTAA LISÄÄ. Meillä käy siivooja, on käynyt jo vuosia. Rottweilereiden aikaan pidin tärkeänä, että siivousfirma soittaisi aina, kun uusi työntekijä menee meille; halusin olla paikalla ensimmäisellä käyntikerralla.Eivät soittaneet koskaan. Tänään oma puhelimeni kuitenkin soi kesken työpäivän ja siivousfirmasta soitettiin. Heidän uusi työntekijänsä oli menossa meille sovitusti, mutta hän ei uskalla mennä sisälle, kun siellä murisee koira. Tuli kyllä aika uskomaton olo – vahtiiko Hinni tosiaan kotia, ei kai sentään. Kerroin, että kotona on vain yksi nuori noutaja tyttö eikä yhtään rottweileria, siivooja voisi mennä sisälle ihan rauhassa, juttelisi vain koiralle. Näin luvattiin ohjeistaa työntekijää.

Asia jäi kuitenkin vaivaamaan minua ja soitin firmaan jonkun ajan kuluttua. Oikeasti siivoojamme oli jo käynyt sisällä, mutta kun hän aloitti työnsä, oli kuulunut murinaa. Noutaja oli vain heiluttanut häntäänsä, joten siivooja oli päätellyt, että talossa on toinenkin koira ja hän oli poistunut paikalta kiireesti. Voin vain kuvitella, miten Hinni on ollut siivoojan selän takana pylly pystyssä ja murissut, marissut huomiota herättääkseen. Kun siivooja on kääntynyt katsomaan on Hinni jo seissut jaloillaan ja heiluttanut iloisesti häntäänsä. Että sellainen vahtikoira minulla!

20.11.2011

9. leikkauksen jälkeinen päivä ja kaikki hyvin. Enää neitoa ei pidättele mikään. Vein sen kävellen taluttimessa lenkille, jotta ehtisi taluttimessa purkaa pahinta intoaan. No, eihän se auttanut. Kun päästin metsän laidassa Hinniäisen irti, teki se ensin rauhallisesti alkaneen piston oikealle, siitä täyskäännös ja vauhtia kiihdyttäen vasemmalle, samalla häntä nousi lehmänhäntä mutkalle ja Hinni painui alas vauhtia kiihdyttäen entisestään ja sitten mutkiteltiin pitkin metsää puita väistellen… Eipä haitanneet ompeleet, vai liekö jo sisemmät sulaneet… Toivonpa tosiaan, että kudokset sisällä kestävät. Hyvin tasaistahan Hinnin meno oli koko ajan -täysi vauhti päällä, kaasu pohjassa siis.

16.11.2011

Hinni on toipunut erittäin hyvin. Päivät olen pitänyt sen tarhalla hoidossa ja illat Hinni puuhaa normaalisti, paitsi emme ole treenanneet. Pariksi päiväksi vien Hinnin vielä hoitoon, sitten uskon haavan jo kestävän ilman varotoimia. Cothivet-sumute on erittäin hyvä; netissä olevan tuoteselosteen mukaan aine on bakteerien kasvua rajoittava ja haavan paranemista edistävä yrttivalmiste, joka hajullaan estää koiraa nuolemasta haavaa ja karkottaa kärpäset haava-alueelta. Tuo viimeinen olikin tärkeä tieto näin marraskuussa .

13.11.2011

Isänpäivä. Meillä ”kotisairaalassa” eletään jo toipilasvaihetta. Toinen postoperatiivinen päivä ja potilas kulkee jo kodin ja naapurin väliä ihan ”normaalisti”. Pienet metsälenkit olen antanut kulkea vapaana, koska taluttimessa poukkoili pahemmin. Huomenna saa poistaa haavasidoksen; toivottavasti ei ala nuolla haavaansa. Nyt ei pönttöä ole tarvittu, kun on koko ajan ollut valvottuna – myös naapurissa.

Todella siisti haavasidos Hinnillä.

12.11.2011

Eilen tehtiin Hinnille sterilisaatio; kohtu ja munasarjat poistettiin leikkauksessa. Kaikki näyttää menneen hyvin, sillä kivuista huolimatta Hinni voi hyvin. Tai voisi sanoa, että kipulääkkeistä huolimatta Hinni on ok. Hinni on pissannut, kakannut ja syönytkin niin, että kipulääkkeet ja antibiootit olen saanut annettua hyvin. Haavalla on ihan kuiva ja puhdas sidos, joten vuotoakaan ei näytä olevan lainkaan. Toistaiseksi Hinni on kotosalla ollut ilman kauluria, mutta kolmantena päivänä haava kuulema alkaa kutista, joten kaulurikin on valmiina päähän pujotettavaksi.

Nyt meillä on siis rauhallinen jakso edessä, Hinnillä kahden viikon sairausloma. Ensi viikoksi Hinnille on varattu päivähoito tarhalle, ettei tarvitse olla yksin kotona. Onhan sillä siellä ainakin seurattavaa koko päiväksi niin, että illatkin menee varmasti rauhallisemmin kotona.

9.11.2011

Hyvä sopu naapureiden kanssa jatkuu edelleen. Olimme viikonlopun poissa; minä Tampereella ja Hinni tarhalla. Heti kotiin palattuamme oli kova kyse siitä, missä Hinni on ollut koko viikonlopun – olisivat mielellään hoitaneet Hinniä.

Nyt olen tehnyt pääasiassa tottistreeniä ja sisällä pienien esineiden etsintää. Hinni on siinä tosi hyvä. Näytän sille esineen, esimerkiksi huulirasvani ja vien esineen piiloon. Hinni etsii piilotetun esineen. Hmmm… niin taitava.

Nyt illalla olin peesarina sokoille koirankäyttäjille. Pari reipasta kaupunkikävelykierrosta tuli tehtyä. Sen jälkeen tein Hinnille kaupunkikävelytreenin. Ensin vein sen kerrostalon kierreportaisiin. Ylöspäin portaan meni täysin ongelmitta, mutta alas tullessa tuli yksi liukumäki – takaset karkasivat sivuluistoon. Hyvin siitä kuitenkin selvittiin. Sitten vein Hinnin Suvantosillalle. Ei keretty vielä edes varsinaiselle siltaosuudelle, kun Hinni ilmoitti, ettei halua kulkea kaiteen vieressä. Tosi vaikea selittää, mikä metallikaiteessa olisi voinut olla kamalaa… No, jatkoimme matkaa pidemmälle ja pysähtelimme noin 10 metrin välein katselemaan alas sillalta, siinä ei ollut mitään ongelmaa, Hinni pystyi kurkkimaan kaiteen raosta alas veteen, mutta lähellä kaidetta se ei halunnut kulkea. Pidimme siis pienen välin kaiteeseen ja siinä se kulki hihna löysänä nätisti. Menimme silllalta alas portaita ja nousimme toiselta puolen ylös metallirililäportaita, niissä ei ongelmia. Lopuksi kävimme vielä näyteikkunaostoksilla keskustassa. Hinni heilutti häntäänsä ikkunoissa seisoskelijoille .

3.11.2011

…tänä aamuna huomasin, että naapurin kukkapenkit on suojattu tiheällä rautaverkolla… miksiköhän? .  Vähitellen rottweilerin kestävästä ympäristöstämme kehittyy ”Hinninkestävä ympäristö”; säpilliset komerot, Hinninkestävät lukitukset oviin, Hinninkestävät kukkapenkit…

1.11.2011

Marraskuu aloitettiin etsintäharjoituksella Polvijärven Solassa. Olivat taaskin kaverit nähneet vaivaa harjoituksen toteuttamisessa ja kaikki koirat pääsivät tekemään treenin. Hinni sai tehdä itse asiassa kaksikin pienimuotoista etsintää. Ensin oli esine-etsintä tienvierustasta. Sen Hinni hoisi nopeasti; kukkaro, narupätkä ja pallo löytyivät reippaaseen tahtiin. Pienen tauon jälkeen Hinnille tuli tehtäväksi tievierustan tarkastus mahdollisten löytöjen (esineet, jälki) varalta. Tarkistettava alueemme oli noin puolen kilometrin pätkä tien toista laitaa – siis aika pikkuinen alue – Hinnin mittainen. Etenimme ryteikköistä aluetta noin 30-40 metrin syvyydellä metsässä. Hinni risteili erittäin hyvin. Noin alueen puolivälissä Hinni merkkasi selvästi jälkeä, mutta ei saanut sitä ylös. Karttaan merkintä paikasta, jotta toinen koira voisi tarvittaessa tulla tarkastamaan sen, ellei muuta löytöä tulisi alueelta. Aivan pian Hinni kuitenkin sai hyvän hajun jäljestä ja lähti innokkaasti seuraamaan jälkeä. Pysäytin sen ja otimme yhteyden etsinnän johtoon. Saimme luvan jatkaa jälkeä. Eikä meidän pitkään tarvinnut jäljestääkään, kun ”kadonnut” henkilömme löytyi lepäämästä puun juurella, ison tien varressa.

Oli ilo huomata, miten hyvin Hinni on oivaltanut tällaisen tinvierustan tarkastamisen idean. Oikeastihan se on koiralle turhauttavaa etsiä ja etsiä ilman löytöjä. Tällä tavalla kun saa pikkuhiljaa kasvatettua tyhjää aluetta ja varma löytö on palkkiona, kasvaa koiran motivaatio hurjasti. Nyt kyllä kävi Hinnin kanssa jälleen niin, että löydetty henkilö olikin Hinnille vain häiritsevä tekijä matkan varrella; Hinni halusi jatkaa jälkeään…

Toivottavasti sulanmaan kausi jatkuu vielä pitkään. Huhtikuussa odotin lumien sulavan. Puoli vuotta sulaa maata kohta täynnä – Suomen talvi on piiitkä.

31.10.2011

Viikonloppu meni koiria testaten Kuopiossa. Hinni oli mukana ja sai riehua nuoren bretoni tytön, Sanin, kanssa koko viikonlopun. Vauhtia ja vaarallisen näköisiä tilanteita syntyi metsässä yhtenään. Näytti aivan väistämättömiltä törmäystilanteilta, kun kaksi todella nopeaa koiraa jäljittää toisiaan metsässä; vaan ei kyllä kumpikaan törmännyt yhteenkään puuhun ja toisiaankin väistelivät todella taitavasti. Pelotti, mutta ei voinut kuin ihailla luontokappaleiden osaamista ja kehon hallintaa.

Niin, tapasihan Hinni siellä sukulaispojankin. J-J Hurriganes eli Remu oli myös paikalla. Tosi iso mies – rottweilerin kokoinen, mutta kiltti. Oikein lutunen iso poika.

28.10.2011

Eilen illalla selvisi se, miksi meillä on kotona koko ajan hiekkaa lattialla ja sängyssäkin… Naapurin rouva tuli illalla naureskellen takapihalle ja pyysi katsomaan, mitä Hinni on heidän pihallaan puuhannut. Arvasin heti, ettei mitään hyvää. Vedin henkeä ja yritin pysyä rauhallisena.

Naapurilla on kaksi kukkapenkkiä, kummastakin on kesäkukat poistettu ja toinen, isompi on peitetty pressulla. Pienemmän kukkapenkin kohdalla oli enää iso monttu ja kaikki mullat olivat vieressä, pitkin nurmikkoa. Isomman kukkapenkin pressun painona ollet kivet oli siirretty sivuun ja pressu oli kasassa toisella laidalla. Kukkapenkin kohdalla oli pieniä monttuja vierivieressä. Voi itkut! On siinä ollut hommaa Hinnillä jotain etsiessään…  Sieltä se on sitten puutarhahommilta kotiin kipaissut varpaanvälit multaa täynnä. Pieni, suloinen sika. ,.

Olen kuullut juttuja, miten ärsyttäviä naapurin kissat ovat kuseskellessaan kukkapenkkeihin, mutta monenkohan kukkapenkit naapurin koira saa käydä kääntämässä?! Nolo juttu kerrassaan.

26.10.2011

Olen liittänyt PEKO sivulle Piiroisen Minnan kertomuksen PEKO-sm 2011 kisoista. Tarina kertoo kattavasti koko kisamme kulun. Kiva reissu!

24.10.2011

Kyllä se nyt on niin, että Hinni osaa avata takaoven ihan itse. Tänä aamuna Hinni jäi vielä nukkumaan, kun minä menin suihkuun. Laitoin kahvin kuppiin ja rapistelin korppupussia – eipä tullutkaan Hinni korppua hakemaan. Vähän ihmettelin, mutta ajattelin sen edelleen nukkuvan. Vaan eipä ollut Hinni enää kotona, oli takaovi auki ja neitokainen poissa. Luultavasti jo naapurin ovea koputteli päästäkseen sinne aamupalalle. Tuli kotiin vasta metsään mennäkseen.

23.10.2011

Viikolla Hinni sai olla kolme päivää tarhalla, kun minä olin Kuopiossa pelastusopistolla viranomaisyhteistyö seminaarissa. Hinni viihtyy hyvin Tassuparkissa, mutta kylläpä se oli onnellinen kotiin päästessään. Nyt ollaan oltu viikonloppu tottiskurssilla. Suski Korri oli täällä kouluttajana pelastuskoiraporukalle. Kyllä saadaan vielä hioa seuraamistakin… Hinni intoilee, eikä paikka sivulla meinaa millään pysyä lapa polvessa ja tiukassa kontaktissa. Treeniä, treeniä, sitä lisää.

17.10.2011

Haravointia edelleen, vähän tottista ja janaharjoituksia jäljen ylösottoon. Takaoven olen nyt lukinnut aina kotoa poistuessani, ettei Hinni vahingossakaan jäisi ulos – ennakoin pakkasiakin.

Janaharjoituksista sen verran, että vauhdikkaasti sujuivat, juu. Ensimmäinen tehtiin niin, että henkilö seisoi metsässä janalinjalla n. 30 metrin päässä tienlaidasta ja lähti siitä rauhallisesti kävelemään meistä oikealle päin. Kun henkilö oli tullut pois metsästä, päästin Hinnin ”jälki” -käskyllä etsimään kyseistä jälkeä. Voi hyvä tavaton. Hinni istui ihan rauhallisena vierelläni, sai käskyn ”jälki” ja siitä se hävisi yhtäkkiä pois. En ehtinyt ottaa edes liinasta kiinni, kun Hinni oli jo 30 metrin päässä, heitti ysikymppisen oikealle ja jatkoi matalaliitoa jäljen loppuun. Minä vain seisoin paikallani janan alussa ja vedin henkeä. Ei se menny ihan suunnitellusti, mutta hyvin Hinni jäljen löysi… Seuraavat, valmiiksi tekemäni janaharjoitteet tein tiukasti liinasta kiinni pitäen. Vauhti oli hirmuinen. Motivaatio on aivan kauhean suuri ja nyt Hinni tietää, mitä sen odotetaan tekevän. Tässäkin asiassa intoa on enemmän kuin järkeä, mutta kyllä se siitä vielä…

14.10.2011

Hinnillä vähemmän aktiivinen viikko – lähinnä saanut olla haravoimassa pihalla kanssani. Maanantaina oli Vapepan kokous ja suunniteltiin ensivuoden koulutuksia. Tiistaina tuli veljeni yökylään pitkästä aikaa. Oli mukava nähdä häntä. Keskiviikkona kävin sokkojen koirankäyttäjien kanssa peesissä. Peesarihommat ovat ihan mukavia.  Torstaina, eilen siis, kävin allasjumpassani ja Hinni oli sillä aikaa päässyt takapihalle… Oli juossut kodin ja naapurin väliä. Naapuri oli yrittänyt soittaa minulle, kun ovi oli selällään. En vastannut, joten hän kävi ystävällisesti sulkemassa oven. Joko ovi oli jäänyt haravointikeikalla auki, tai sitten Hinni osaa avata sen. Luultavasti se oli jäänyt raolleen haravoidessa kun kuljin edestakaisin etu ja takaovesta.

10.10.2011

Perjantai-illalla osallistuimme etsintäharjoitukseen Liperin Kaatamossa. Olivat tytöt suunnitelleet hienon etsintäharjoituksen meille. Pääsin myös Hinnin kanssa metsään. Tehtävä oli sovitettu Hinnin osaamistason mukaan. Tarkastimme muutaman sadan metrin osuuden tien vartta molemmin puolin. Yksi takki sieltä löytyi. Tarkastettaessa, lähteekö takilta mahdollisisti jälki, jälki löytyi. No, se jäljen ajohan olikin helppoa ja kaikki jäljelle pudonneet esineet löytyivät hienosti. Oli todella hienoa päästä ”oikeisiin” hommiin Hinnin kanssa. Pikkuhiljaa pitää treenata tuon kaltaista tyhjän alueen tarkastusta – sitähän se pelastuskoiran työ suurimmaksi osaksi on. Löydöt ovat sitten niitä ”helmiä” joita sattuu kohdalle, jos sattuu ja treeneihinhän löytöjä aina järjestetään sopivasti jokaiselle koiralle.

Lauantain ja sunnuntain olin luonnetestaamassa koiria täällä meillä päin. Lisäksi kävimme lauantaina illalla ottamassa Minnan (Martin ja Voiton) kanssa tottistreeniä ja vähän ketteryyttäkin. Hinnikin osallistui, tietysti.

Eilen, sunnuntaina pääsimme yllättäen järvelle treenaamaan. Oli Ilari hoksannut, että muun toiminnan yhteyteen voisi hyvin saada koiratreenin aikaiseksi ja kutsui pari koiraa treeniin. Niinpä Martti ja Hinni pääsivät mukaan. Hinnin ilmaisua kauempana rannasta, alukselta käsin, pitää saada vahvemmaksi, jotta olisin varma sen merkkauksesta. Nytkin se tiesi hyvin tarkkaan, missä kohti saaressa maalihenkilö on, mutta se ei osannut kertoa minulle ihan selvästi asiaa. Pystyin kyllä paikantamaan saaren sen tehostuneen haistelun perusteella, mutta haukkumaan Hinni ei vesillä käynyt ennenkuin ihan lähellä rantaa innostuksen kasvaessa kovin suureksi. Hinni siirtyi/loikkasi hienosti aluksesta rantaan ja antoi nostaa itsensä valjaista takaisin alukseen oikein hyvin. Siirtymisissa ei siis todellakaan ole ongelmaa.

Mainittakoon, että kokeneempi Martti oli tosi hyvä, sehän haukkui jo kaukaa rannasta, kun oli hajukiilassa. Tosi hienoa.

4.10.2011

Ja taaaas oli vuosiluvut väärin… 2011 on paljon vaikeampi kuin 2010. Vaikka ollaan jo loppuvuodessa, niin silti päivään asioita 2010-luvulle. Se on sitä…

Maanantaina, eilen siis, otin Hinnille ohjauksia maastossa. Ensin Hinni ei meinannut kuunnella ohjeita, mutta aika nopeasti se älysi, että ohjeiden avulla esineet löytyvät huomattavasti helpommin. Ei tyhmä…

Raunioilla kävin ottamassa ketteryystelineitä. Hinni on tosi kömpelö. Jännittää tikapuita niin, että saan siirtää joka jalan erikseen, eikä itse yritä yhtään. No, ei me monesti olla treenattukaan. Kauko-ohjaukset pöydille ei tule olemaan vaikeita, ne se menee jo nyt aika kivasti.

Tänään, tiistai-iltana tehtiin Seijan kanssa treeniä yhdessä. Jäljet ja esine-etsintää. Otettiin Hinnille myös janaharjoituksia. Kohtisuora jana, niin kuin palveluskoirakokeissa, on vielä hakusessa. On tullu treenattua tiensuuntaisia jälen ylösottoja ja se näkyy; Hinni aloittaa jäljen etsinnän, mutta metsään kohtisuorasti eteneminen on hukassa. Vaatii siis treeniä. Jäljen ajo on huippuhienoa. Siihen olen tosi tyytyväinen.

Kaunis Hinnini!!

2.10.2011

Lokakuun toka päivä. Jälkitreeniä. Hyvin meni tietysti . Hinni-raukka sai vetää minua pitkin soista ja ryteikköistä metsää. Ilta oli jo hämärtynyt ja minulla oli pikkuisen vaikeuksia edetä Hinnin vauhdissa – jarrutin aika raskaasti ja välillä upposin monttuihin. Ojien ylitykset meni paremmin – Hinni auttoi vetämällä. Loisto suoritus Hinniltä; minun kuntoni ei meinaa riittää.

28.9.2011

Sunnuntain ja maanantain hakutreenit meni nyt niin hyvin, että siirryn jälkitreeneihin lopuksi sulanmaan ajaksi. Tiistaina kävin tekemässä koulutuskentällä häiriönalaisen tottistreenin. Hinni on siinä hyvä. Henkilöryhmässäkään se ei ole lainkaan kiinnostunut vieraista ihmisistä. Vieraita koiria en ole vielä ryhmässä käyttänyt, mutta enpä usko siitäkään mitään ongelmaa syntyvän. Pelastuskoirakokeissahan on vieras koira mukana henkilöryhmässä.

Tänään ajoin jäljen, ”alokas” -kisajäljen, kolmella kulmalla. Hyvin meni, paitsi kakkoskeppiä ei löytynyt. Koira merkkasi sen voimakkaasti edestakaisin kulkemalla ja minäkin katselin… ei löytynyt. Oli varmaan pyörähtänyt niin kuoppaan, ettei erottunut hämärtyvässä illassa ja Hinnillä oli alkujäljestä kova kiire eteenpäin… Muuten jälki meni tosi tarkasti. Kulmat oli ihanat! Sen nopeammin ja jyrkemmin ei kulmia voi heittää .

25.9.2011

Viikko takana taas… nyt meni vapaat illat belgianpaimenkoirien mestaruuskisaratojen tekemiseen. Hyvät radat tulikin hakuun ja etsintäkokeeseen, vaikka tulossato jäikin hieman heikoksi. Mestaruusradat olivat vaativuudeltaan juuri sen tasoiset kuin olla pitääkin.

Hinni sai olla joka kerta maastossa mukana, joten senkin viikko oli hyvin ohjelmallinen. Metsässä Hinni sai seurustella uroskoirien kanssa vapaasti ja hyvää seuraa olikin tarjolla; ihana Martti, Topi, Voitto, Simo ja Ike. Kylläpä Hinnin kelpasi juoksennella useampana iltana.

18.9.2011

Kolme päivää Helsingissä pelastuskoirien SM joukkuekatselmuksessa. Menestystä; toinen sija tasaisen varmalla suorituksella. Upea joukkue!!

Kuva:Eeva Oinonen         Menestyksekäs joukkue virallisessa kuvassa.

Tehtävät olivat monipuolisia etsintätehtäviä, ei jäljestystä. Suurin osa liikkumisista Helsingin alueella tehtiin koirien kanssa julkisilla välineillä. Se oli hieno kokemus koirillemme! Yösuunnistukselle mentäessä samassa bussissa kohti Helsingin keskustaa matkusti lähes 20 koiraa. Ihmiset suhtautuivat meihin todella positiivisesti ja olivat avuliaita neuvoessaan ratikka- ja bussivuorojen kulkua. Raunioilla pääsimme nelosen TV-uutisiinkin .

Viimeisiä tehtäviä odotellessa…

14.9.2011

Lauantaina olin Savitaipaleella veljeni 50-vuotis juhlilla, hänen vaimonsa syntymäpäivänä, heidän yhteisen hopeahääpäivän merkeissä vietetyissä juhlissa. Siis tosi ihanat juhlat Olkkolan kartanossa. Monta hyvää syytä juhlia hyvässä seurassa!! Onnea!!

Hinnin kanssa puuhaan edelleen ahkerasti. Heh, olinpas onnellinen, kun Hinni ekan kerran ennakoi jäävissä liikkeissä – siis sehän osaa liikkeet, jos se jo oivaltaa ennakoida . Noo, nyt sitten pitää rikkoa rutiineja ja palkata hyvin eri kohdissa liikkeitä. On muuten aika ihana treenata tottista koiran kanssa, joka on asiasta edelleen innostunut – en ole vielä runsaassa vuodessa tympäännyttänyt sitä.

Eilen illalla käytiin treenaamassa Lieksassa rakennusetsintää. Pääpaino treenissä oli tietysti kisajoukkueemme (Topi, Oili ja Martti – koiria siis) treenaamisessa, mutta tokihan Hinnikin pääsi etsimään rakennukseen piiloutuneen henkilön. Hinni liikkui reippaasti niin pimeässä kellarissa kuin kerroksissakin. Ja sieltähän se piiloutunut henkilö löytyi komerosta! Kisajoukkueellamme on hyvät mahdollisuudet menestyä – tosin olemme aika usein myös mokailleet kisatilanteissa. Saapas nähdä…

Ajettiin jälkiäkin: Martin jälki meni kiekkokaukalon kautta… ensin meni edellä Minna ja sitten meni Martti yhdellä loikalla.

Kaisa ja Oili jäljestää…

Jossu ja Topi kovan pinnan jäljellä…

8.9.2011

Torstai-iltana treenasimme raunioilla joukkuekisaa varten; tottista, ketteryyttä, hakua, jälkeä… kaikkea vähän. Hinnikin pääsi illan hämärtyessä hommiin, mutta kuvia otin jo alkuillasta.

Aika iso kieli pienellä koiralla. Olisko vähän intoillut juoksemalla putkissa ja tiilikasoilla…

… ja ryhmän treeniä…

5.9.2011

Maanantai-illan hakutreeni pitkillä pistoilla ja entistä pidemmillä haukuilla. Taas oli intoa enemmän kuin järkeä hommaa aloitettaessa. Hinnin liikelaajuus korostui, kun alkuosa alueesta oli avointa hiekkakenttää ja metsä alkoi vasta pusikkotöyrään takaa 40-50 m päästä. Sieltä ukot löytyivät metsästä oikealta alarinteestä ja vasemmalta mäen päältä. Hinnin haukku on tosi kuuluva. Haukkurytmi on minusta hyvä; ihan pienet hengitystauot eivät minua haittaa.

Pelastuskoirien joukkuekisan listat joukkueista ja alustava aikataulu julkaistiin eilen ja tänään. Luin listat ja sitten olikin jo kiire wc:hen. Hyvät hermot nääs; reagoivat herkästi !! Nyt päässä syntyy listoja kaikesta, mitä ryhmänjohtajan pitää vielä muistaa tehdä ja hankkia: otsavalot, paristot, ensiapuvälineet, lämpöpeitto, elvytysohjeet netistä… ja pitää muistaa muistuttaa ryhmäläisiä koirien papereista, niitä on etsitty ennenkin.

4.9.2011

Syyskuu onkin jo hyvällä alulla. Torstaina olin peesihommissa sokeiden koirankäyttäjien kanssa. Perjantaina olimme Hinnin kanssa hyppykoulussa ja raunioilla. Sekä hyppytreeni että ilmaisut raunioilla onnistuivat oikein mukavasti. Nyt viikonlopun olen ollut luonnetestituomarina ja Hinni on tainnut viettää aikaansa naapurissa… ainakin sieltä se tuli kotiin eilenkin minun jälkeeni. Superhiehot naapurini päästävät Hinnin ulos ja heille kotiinkin, kun itse ovat paikalla; ja Hinnihän ottaa kaiken ilon asiasta viihtymällä hyvin naapurissa.

31.8.2011

Elokuun viimeinen päivä. Kesäkausi voitaneen katsoa päättyneeksi, vai?! Mielestäni Hinnin kesä on ollut erittäin aktiivinen ja oppimistavoitteita on saavutettu mainiosti.

Hinni tykkää hakkuuaukeista, siellä on ihana juosta lujaa.

Maanantaina otin hakutreenissä kunnon haukkuilmaisut ja Hinni teki ne selkeällä ja vaativalla äänellä. Ei voi moittia!

Tiistaina, siis eilen, teimme hyppytreenin avustajan kanssa. Estehyppyä teimme 80 cm korkeudella. Hyvä hyppytekniikka, metri tulee menemään hyvin yli. A-esteessä siirryimme suoraan kisaesteeseen ja se meni hienosti. Matalammalla esteellä opetettu tekniikka toimi hienosti. Tästä on todella hyvä jatkaa!

28.8.2011

Viikon kuulumisia: Maanantain hakutreeni meni suunnitellusti haukkua treenaten. Tiistai-iltana pidin pentukurssin teorian. Keskiviikkona oli taloyhtiön talkoot ja siinä illan kuluessa Hinni pääsi treenaamaan henkilöryhmää, kun innokkaita ihmisiä oli paikalla. (Henkilöryhmä kuuluu palveluskoirilla seuraamisliikkeeseen ja koiran pitää seurata ohjaajaa henkilöryhmässä kahdeksikkoa kurvaillen eikä se saa kohdistaa mitään huomiota ihmisiin.) Torstaina kävin vaihteeksi kenttätottiksessa ja ilokseni huomasin Hinnin hieman edistyneen. Paikallaolokin oli tosi hyvä.

Perjantaina saimme seuraksemme Martti -noutajan, sileäkarvaisen. Lauantaina kilpailin Martin kanssa palveluskoirien jälkikokeen voittajaluokassa. Onneksi vain harvat näkivät suorituksemme. Jälki tatinpoimijoiden tallaamassa metsässä oli todella haastava. Kaksi hukkaa ja silti ajoimme jäljen ajan puitteissa ja hukkasimme vain yhden välikepin. Se oli Martilta upea suoritus. Esineruutu olikin jotain muuta. Siis kaikki kolme esinettä löytyivät ihan helposti, mutta siinä välillä Martti ehti käydä uimassa !!!, kusta kolmesti ja paskoa. Voitte kuvitella minkä värinen minä olin . Tuomari näki enemmän ne hyvät puolet…nopeat esineeseen reagoinnit jne… onneksi. Tottisosuutta ei tarvitse paljoa kuvailla. Martti kuljeskeli suorituksen mukanani ja teki liikkeet, kun ne pitää tehdä. Ei siinä mitään yhdessä suorittamista ollut, osaava koira teki sen, minkä olisi yksin kentälle lähetettäessäkin osannut tehdä. No, saatiin me sentään tulos JK3. Se oli tavoite ja se saavutettiin, joten ihan ok homma meni.

Tänään peko-treeneissä Hinni sai haukkua reilummin ja haukkuihan Hinni.

Pitää tähän vielä lisätä Martti-noutajan kohteliaasta käytöksestä Hinniä kohtaan. Marttihan ei siis ollut lainkaan urosmaisen tunkeileva ja ahdisteleva Hinniä kohtaan, vaan päinvastoin. Lenkillä Hinni esitteli hienoja kohteitaan Martille ja Martti seurasi kohteliaan kiinnostuneena Hinniä. Saatoin melkein kuulla Martin hyväntahtoiset ajatukset ”ihan totta, mielenkiintoista…”, ”todellakin, kiinnostavaa…” Ja Hinnihän oli ihan haltioissaan.

21.8.2011

Perjantain peko treenit pidettiin etsintäharjoituksena, jossa jokainen koira sai oman tehtävänsä. Syvän hämärän jo laskeuduttua klo 21 jälkeen pääsi Hinni omalle jälkiosuudelleen. Näille nuorimmille treenaajille tehtävät ovat selkeitä, Hinnille se oli selkeä jälkitehtävä tietyn ison kiven luota, jossa ”kadonnut” henkilö oli nähty. Hieman arvelutti, sillä osaavien koirien vanhat jäljet eivät olleet oikein sujuneet, mitenkähän Hinnin tuoreempi jälki sujuisi. Hinni nappasi jälkensä aivan kiven luota ja lähti painattelemaan jälkeä pitkin höyryjunan tavoin; minä tosin taisin olla se, joka puuskutti, mutta lujaa mentiin. Aivan loistava suoritus Hinniltä. Pari jäljellä ollutta esinettäkin löytyi helposti.

Eilen lauantaina tein jäljet sekä Hinnille että Martille, pekoryhmämme koiralle. Martin jälki oli neljä tuntia vanha ja Hinnin vain vähän tuoreempi. Molemmat ajoivat jälkensä erittäin hyvin. Martti tosin pääsi karkaamaan ennen viimeistä keppiä ja odotti kepillä maassa maaten kaikessa rauhassa. Onneksi olin itse tehnyt jäljen ja tiedin suunnilleen minne päin pitää mennä. En ihan osunut koiran kohdalle, mutta sieltä se löytyi hakkuuaukean laidalta… Hinnillä jäi eka keppi metsään, mutta muut löytyivät hienosti.

Tämän illan pekotreenissä Hinni ajoi taas jäljen. Nyt jälki oli vieraan tekemä ja se piti nostaa tien suuntaisena jäljen ylösottona. Jälki löytyi noin sadan metrin päästä. Hinni törmäsi jälkeen kuin seinään ja teki 90asteen kulman painellen metsän syvyyteen minä perässä punnuksena. Hirmuinen vetovoima eto sintillä. Olin taas kerran aivan puhki ja hikimärkä perille päästessämme. Nyt jäljen lopussa oli ekan kerran ihminen. Hinni kävi henkilön luona ja poistui välittömästi jälkeä etsimään – ylimääräinen häiriö vain Hinnin mielestä, oletan.

17.8.2011

Maanantain hakutreeni tehtiin suunnitellusti haukkua vahvistaen. Hyvinhän se meni.

Tiistain vepe-treenissä ei vienti ensin meinnannut lähteä, mutta kun idea kirkastui, vei Hinni pelastusliivitkin veneelle. Liivien kuljetus oli aika hankala juttu, kun väkisin osuivat etujalkoihin, mutta onnistuihan se silti.

Tänään keskiviikko-iltana treenasimme pelastuskoirien joukkuekisaryhmämme kanssa. Ajoimme kaikilla kolmella koiralla, Martilla, Oililla ja Topilla, taajamajälkeä ja sitten kävimme vielä raunioilla. Lopuksi sai Hinnikin tehdä ekan oikean rauniotreeninsä. Ihan oma-aloitteisesti alkoi ilmaista piilossa ollutta maalimiestä. Ei siinä maalimies ehtinyt umpipiilosta palkkaamaan yhdestä haukusta… haukkuja tuli useita. Ekalla kerralla rämiseville pelleille mennessään Hinni väisti peltejä, mutta nopeasti se älysi, että ei ne vaarallisia olekaan ja sitten juoksenteli niiden yli moneen kertaan. Hauska nähdä, miten Hinni on aikuistuessaan varmistunut koko ajan… no, sitä itsenäisyyttä on kyllä ollutkin aina treeneissä omiksi tarpeiksi.

Hinni on nyt itse keksinyt haukku – pallopalkka -jutun myös kotioloihin sovellettuna. Illalla, telkkaria katsoessani Hinni tuo pallon syliini. Jos en ole huomaavinani, tulee haukku kerran ja toisen… ja sitten minä heitän pallon. Kiva peli Hinnistä. Itsetunto on siis jo sillä tasolla, että alkaa pomottaa minua. Ei haittaa tässä tapauksessa.

15.8.2011

Helteinen viikonloppu takana. Olin itse pitkälti näyttelyhommissa, talkootyövoimana. Hinni pääsi osallistumaan näyttelyn purkutalkoisiin; hyvähän sen oli juoksennella raviradan keskialueella, tilaa riitti. Muuten Hinni sai olla kotona ja naapureiden hoivissa. Tottistreeniä on tehty ja esineen vientiä. Hinni kuljettaa postia naapurin ja oman kodin välillä .

11.8.2011

Maanantain hakutreenissä Hinni harjoitteli haukkumista. Nyt tehdään jonkin aikaa haukun vahvistamista siten, että yhdestä hyvästä haukusta tulee ”naks” klikkerillä ja palkkapallo lentää. Hinni tajuaa homman hyvin.

Tiistain vepe-treenissä Hinni vei esinettä veneelle ja haki veneen rantaan ainakin 30 metristä (minusta se oli 50m). Hinni tekee jutut tosi määrätietoisesti.

Tottistreenit on nyt menneet paremmin. Olin tänään oikein iloinen Hinnin tekemisistä. Seurasi oikein nätisti eri nopeuksilla. Purin intoa myös esine-etsintään. Kolme esinettä kaukana ja kaksi lähellä. Yhden kaukana olleen vaihtoi toiseen – sai tuulen alta hajun toisesta. Nyt pitää palata taas yhden esineen kapeisiin käytäviin, jotta saan homman kasaan uudelleen. Jälleen intoa oli enemmän kuin järkeä; siis Hinnillä.

7.8.2011

Nyt on vettä satanut perjantain ukkosesta alkaen. Eilen tosin olin Hinnin kanssa vesisateisessa Kärkölässä. Seurasin rottweilereiden ”Kellokisoja” ja sain tottisohjausta Korrin Suskilta. Kumma kyllä, tapahtumaa seuratessa ei tullut sellainen olo, että rottis pitäisi hankkia; paremminkin tuli varmuus, että kyllä me Hinnin kanssa vielä opitaan ja näytetään osaamisemme .

Alkuillasta sunnuntaina tuli hälytys etsintään. Hinni pääsi auton kyytiin ”haistelemaan ilmapiiriä”. Onneksemme vanhus olikin kävellyt kotiinsa yli 10 km matkan; unohti, että mies odotti autossa tien varressa… niinkin voi käydä, kun muisti pettää.

5.8.2011

Tiistai-illan vepe-treeni meni hyvin. Juoksun takia Hinni sai tehdä hommansa viimeisenä ja kaikki jutut peräkkäin. Esineen vientiä ja veneen noutaminen tehtiin pariin kertaan kumpikin. Hinni nauttii uimisesta todella paljon.

Eilen ajoin jäljen, vaikka metsä oli tosi kuiva. Ukkossade tuli vasta myöhemmin illalla. Hinni ajoi jäljen tosi hyvin. Nyt otin ekan janan 90-asteen kulmassa jälkeen nähden ja sekin onnistui nappiin. Kulmat menee hyvin, Luulen, että yksi keppi jäi tien ylityksen jälkeen… en ole varma, laitoin niin monta keppiä varmistamaan itselleni jäljellä pysymisen (kontrollikeppejä).

2.8.2011

Elokuu ja syksyn tuntua ilmassa. Eilen illalla osallistuin Hinnin kanssa etsintäharjoitukseen. Olivat vastuuhenkilöt suunnitelleet ja tehneet todella monipuolisen harjoituskerran. Noo, juttu ei meidän ryhmältämme oikein sujunut, mutta rämmimme metsässä ja suolla ja… voivoi… puolilta öin oltiin kotona. On vielä paljon opittavaa meidän nuorilla koirillamme ja voisihan sitä omaakin osaamistaan kehittää… Reippaasti pienet koiratytöt silti yrittivät selviytyä.

Tästä se etsintäharjoitusalueemme alkoi… kuivalta kankaalta.

”Ryyppy murheeseen”. Arto ja Lulu virkistäytyvät.

28.7.2011

Hinni aloitti juoksunsa nyt, vähän etuajassa, kuten olin ennakoinutkin.

Tottistreeneistä sen verran, että tottis ei nyt oikein suju. Seuraaminen hajoaa… pitää varmaan ottaa kontaktikuuri vain uusiksi.

No sitten, jälkimetsässä sattuu ja tapahtuu. Nolompi homma, mutta nyt Hinni karkasi autolta metsään, kun olin valmistautumassa jäljen ajoon ja käskin koiran pissalle. Sinne paineli metsään juu. Otti jo tieltä minun jälkeni; olin itse tehnyt jäljen. Sinne paineli eikä kuunnellut käskyä, huutoa eikä pillitystä. Vasta ensimmäisen kepin kohdalta tuli pois ja toi sen kepinkin käteen asti. Nyt saa sitten olla aina varuillaan myös jälkimetsään mentäessä, ettei neito karkaa. Hirveetä intoilua. Ajoin minä sen jäljen alusta loppuun ja kaikki kepit nousi ylös hienosti, samoin kulmat meni loistavasti. Kun tuon innon nyt vain osaisin kanavoida oikein…

Tiistain vepe-treeni meni hyvin. Nyt oli poijut paikoillaan ja tehtiin esineen vientiharjoitus ja veneen nouto. Ihan ekaksi otettiin veneestä hyppy luoksetulona rantaan. Poijut Hinni huomioi, mutta ”jätä” käskyä käyttäen ui ohi hienosti.

Vepe treenit pidetään tosi kauniilla rannalla Marjalassa.

25.7.2011

Maanantai päivä. Loma jatkuu ja kävin tänään Juuan kivikeskuksessa ja Ahvenisen Punaisella talolla, eli turistipuoli lomasta on nyt suoritettu.

Viikonloppuna oli Hinnillä ja minulla kolmen päivän hyppysessio. Oli Hinnillä(kin) takareidet maitohapoilla…

Hypyt aloitetaan avustajan kanssa ja ensin matalalta. Hinnin kanssa käytiin pystyesteessä noin 90 cm korkeudella. Vasta nyt, kun näki monen koiran suoritukset, ymmärsi ponnistuspaikan tärkeyden, hyppykaaren korkeimman kohdan merkityksen ja harjoittelun ehdottomasti avustajan kanssa.

Aloituskorkeus on matala…
Vasta, kun tekniikka on kunnossa, otetaan nouto mukaan. Kurssilla Hinni teki ihan ekat A-este -treeninsä ja nyt se jo osaa sen… ei olis uskonut, kun perjantaina aloitettiin.

Alussa avustajat ovat lähellä tukena…

…sitten avustaja tarvitaan vastaanottopuolelle varmistamaan oikea alastulo…

…ja lopulta, kun tekniikka varmistuu, avustajat voivat olla kauempana…

21.7.2011

Hinni järvipelastajien kanssa treenaamassa. Otettiin sekä kelluva että saaressa oleva maalihenkilö. Molemmat löytyivät. Näin harvakseltaan tehdyt treenit vain ei riitä työskentelyn oppimiseen. myös oleskelua aluksilla pitäisi olla enemmän, jotta koira tottuisi paremmin erilaisiin sääolosuhteisiin. Hinniä ei vauhti huimaa, mutta selvästi se ei pidä aluksen rynkytyksestä ristiaallokossa. Siihenkin pitäisi tottua, sillä todelliset etsinnät ovat aina pahimmassa kelissä.

20.7.2011

Vesihäntä on poissa. Jo eilen häntä nousi normaalisti eikä kipulääkettäkään tarvittu.

Koko eilinen päivä meni vanhan A-esteen kunnostuksessa ensi viikonlopun ”hyppykoulua” varten. Aamulla kävin rautakaupasta nauloja, puutavaraliikkeestä lautaa ja kumiliikkeessä maton pintaan liukuesteeksi. Menimme Hinnin kanssa yhdessä raunioradalle hommiin. Monta tuntia meni vasaroidessa telinettä kuntoon ja Hinni sai treenailla yksikseen. Välillä käytin Hinnin uimassa vieressä olevassa Höytiäisen kanavassa. Matkalla uimaan Hinni esitti taitojaan putkien läpi kulkien ja kanaportaita kiiveten. Välillä se keikkui kaltevilla betonielementtipinnoilla niin, että minua pelotti, mutta en silloinkaan puuttunut asiaan, vaan annoin tyttösen kiipeillä ja tutustua rataan ihan omatoimisesti. Radalla Hinni liikkui erittäin maltillisesti ja tarkkaan liikkeitään harkiten. Onneksi niin. Aivan radan lähellä on hirviammunta rata ja 300 metrin ampumarata. Radalta kuului sellainen pauke, että luulen siellä harjoitelleen kokonaisen hirviseurueen. Pauketta kuului radalta niin paljon ja pitkään, ettei Hinnikään jaksanut reakoida asiaan mitenkään; puuhaili omiaan ja makoili välillä varjoisissa paikoissa.

Illalla kävimme vepe-treeneissä. Hinni pelasti minut hukkumasta . Kun olin veden varassa ja Hinni rannassa, näin sen olemuksesta, että nyt on koira oikeasti huolestunut tilanteesta. Eipä tarvinnut koiraa kutsua. Kun avustaja päästi Hinnin irti, loikkasi se veteen, ui luokseni, otti hienosti kiinni köyden pätkästä, joka oli kädessäni, kääntyi kohti rantaa ja hinasi minut mukanaan vesirajaan saakka. Hinni on reipas vesipelastaja.

18.7.2011

Hinnin ensimmäinen todellinen kipukokemus. Heräsin aamulla ennen viittä Hinnin levottomaan läähätykseen ovella. Luulin sillä olevan maha sekaisin ja päästin sen ulos. Hinni seisoi pihalla paikoillaan ja läähätti. Se oli aivan pois tolaltaan ja hain sen sisään hihnan kanssa, kun ei se suostunut liikkumaan muuten. Hinnillä on vesihäntä. Häntä oli tosi kipeä, aristi voimakkaasti, kun yritin koskea. Annoin ketoprofeenia kipulääkkeeksi ja puolen tunnin päästä alkoi hengitys tasaantua. Kipu hellitti ja Hinni kävi nukkumaan. Nyt päivällä häntä roikkuu edelleen mutta mieli on jo virkistynyt.

Eläinlääkärimme kertoi, että vesihäntä tulee joillekin koirille, sitä ei tarvitse varoa mitenkään ja koiraa saa siis uittaa. Tarvittaessa annetaan kipulääkettä akuutissa vaiheessa max. kolme päivää ja sillä se menee ohi.

17.7.2011

Osallistuimme Hinnin kanssa Jummi-Jammien kesäleiriviikonloppuun. Olipa hieno koulutusviikonloppu, hyvät kouluttajat ja hieno ympäristö leirille Jyväskylän seudulla, Surkeenjärvellä. Niin, ja hyvää seuraa, mukavia, reippaita ihmisiä; oli helppo viihtyä.

Leiriltä oppina meille oli esim. se, että Hinnille pitää elämää tehdä ehdottomammaksi; sitä mustavalkoisuutta ja vaatimista lisää. Eipä tullut uutisena, mutta kun… niin, kai siltä jo voi alkaa vaatiakin asioita… Mutta siis, tuli kyllä todistettua myös mallioppimisen taika. Hinni ei ollut koskaan ennen suorittanut eteen lähettämistä (linjaan lähettäminen) maalta veteen, siis ensin pitää edetä maalla ja jatkaa siitä suoraan eteenpäin uimalla. Noo, siis Hinnihän seurasi muiden tekemisiä tarkkana ja tiesi hyvin, että dameja ne toiset sieltä haki, kyllä Hinnikin… Ja niinhän Hinni juoksi lujaa ensin rantaan ja hetkeäkään epäröimättä hyppäsi veteen ja ui suoraan kauas, vähän liiankin kauas ensin, mutta korjasi nenäänsä käyttäen damin luo ja toi sen minulle rannalle. Oli se taas niin viisas ja reipas. No, täytyy myöntää, että lauantaiaamuna Hinni oli niin täpinöissään suoritukseen mennessään, että pääsi suorittamaan vasta kolmannella yrittämällä; palautettiin rauhoittumaan takariviin… Siis tässä on iso ero pk-puolen ja noutajien tekemisen kanssa. Noutajia ei nostateta suorituksiin, silloin pitää olla rauhallinen, ei saa piipata, ei hyppiä, ja silti, kun suorituslupa annetaan, lähtee koira töihin kuin raketti.

Oli muuten heinäkuun linkki etusivulta hävinnyt pois. Laitoin uudelleen.

10.7.2011

Loma jatkuu ja nyt on ollut lämmintä meilläpäin. Hinnin kanssa on treenattu pienissä erissä tottista. Koirakavereiden kanssa on Hinni saanut myös hengailla. Vähän lomameininki silläkin. Treeneissä käydään kuitenkin normaalisti, on se kuitenkin tämä suomalainen kesä niin lyhyt.

6.7.2011

Heinäkuu on jo hyvällä mallilla enkä ole vielä ehtinyt kirjoittamaan mitään. No, se taas johtuu lomasta tietysti, kesälomalla on niin kiire. Hinnin kanssa olemme nyt treenanneet juhannuksesta lähtien hakua ja vepeä ja tottista. Parit hyvät hakutreenit on saatu sen surkean hiekkakuoppatreenin jälkeen tehtyä ja Hinnin haukkuilmaisu vahvistuu mukavasti. Etsinnässä ei tosiaankaan ole moittimista, tosin toivoisin siihen ehkä hieman lisää kurinalaisuutta. Hinni kyllä yrittää, motivaatio on kohdallaan, mutta aina pistot eivät etene tasan haluamallani tavalla; maaston muodot ohjaavat vielä Hinniä aika voimakkaasti ja korjauspistoja on jouduttu tekemään. No, sehän on samalla tyhjien pistojen harjoittelua.

Tiistain vepe-treeneissä tehtiin useita köyden vientejä veneelle. Nyt Hinni ymmärsi köyden viennin idean niin hyvin, että yritti nousta ylös veneen reunaa antaakseen köyden veneessä olevalle henkilölle. Reipas tyttö!

Uiminen ja lähestyvä juoksuaika on irrottanut Hinnin pohjavillan (ruskean). Olen joutunut harjaamaan Hinniä hevosille tarkoitetulla kumisualla. Hirmuinen pölinä vain käy… saattaa juoksukin tulla etuajassa, pitäisi alkaa vasta elokuussa, mutta ei mene niin pitkälle, mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa.

28.6.2011

Tiistai-illan vepe-treeni onnistui mukavasti. Ensin Hinni meni kumiveneessä pois rannasta ja minä kutsuin sen tulemaan uimalla rantaan. Hinnihän hyppäsi komeasti veteen ja ui luokseni. Sitten teimme narun vientiä veneeseen, jossa kohde oli hieman hukassa, mutta kutsuen Hinni vei narunsa uiden veneelle. Toisinpäin tehtynä; narun haku veneestä, olikin hankalampi. Käskysanani noudoissa on ollut ”esine”. Nyt Hinni meni veneelle päin ja aloitti esine-etsinnän veneen ympäriltä. Toistettuna ja käskysana vaihdettuna ”vene”-käskyksi, oivalsi Hinni heti jutun. Uskon, että Hinni oppii nämä vepe-jutut aika nopeasti.

27.6.2011

Maanantai, haku-treeni-ilta. Oltiinpas fiksuja ja mentiin hiekkakuopalle treenaamaan. Ensin vain nuorille ilmaisuja ja sitten ”osaavammille” pitkiä pistoja. Voi hyvä tavaton… kyllä tulikin pitkiä pistoja. Kaikilla koirilla oli vaikeuksia pysyä hallinnassa. Alueen muoto vei koiria mennessään. Hinnikin teki ainakin kolmen sadan metrin piston ja juoksi hullun lailla kaukana hiekkakuopan yläpuolisessa metsässä. Juoksi niin, että oikein lihakset vapisi, kun tuli takaisin keskilinjalle. Ei menny treeni ihan suunnitellusti. Suunnitelmaa ’hieman’ tarkentamalla treenistä saatiin kuitenkin kohtuullisen hyvä.

25.6.2011

Juhannus on meillä herttainen… Olimme juhannuksen vietossa Savitaipaleella.

Torstain jälkitreenissä Hinni sai ajaa vieraan henkilön tekemän metsäjäljen. Kävi vielä niin, että tein itse sille jäljelle harhan kävelemällä tekemäni jäljen ristiin Hinnille tehdyn jäljen kanssa. Hinni hoisi homman hienosti. Koska muistin tarkasti, mistä itse tein jäljen, näin Hinnin jäljestäessä, miten se merkkasi harhajäljen, mutta ei vaihtanut sille. Olinpa tyytyväinen. No, se koira, jolle minä tein sen jäljen, vaihtoi loppujälkensä meidän tallaamalle tuoreelle jäljelle. Se voitiin korjata ja siten saatiin onnistuneet treenit molemmille.

21.6.2011

Maanantaina treenasimme jälkeä hakkuulla. Oli vähän kiire Hinnillä, mutta muuten nappisuoritus. Kulmankin pyöräytti oikein sievästi. Tänään, tiistai-iltana, piti olla vepe-treeni, mutta ukkosen takia treeni peruttiin. No, kun olimme menneet paikanpäälle, emme tietenkään jättäneet treenaamatta. Puin siis pelastuspuvun päälleni ja menin veteen vyötäröön saakka. Laguunissa oli varsin tyyntä ja siinä treenasimme Minnan kanssa koirillemme vedessä olevalle maalimiehelle esineen vientiä. Ja sitten vedestä maallepäin myös. Aallonmurtajan takana oli melko kova aallokko; sinne heittelin tennispalloa ja Hinni sai uida aalloissa. Kivaa!

19.6.2011

Sunnuntai kotona. Nyt on siis pidetty taukoa jäljestämisessä. Eilen satoi niin paljon, että tänään menen treeneihin ja teen jäljen. Katson miten käy. Aivastelua ei ole ollut, mutta köhimistä on ainakin silloin, kun Hinni sieppaa hiekkaisen tennispallon vauhdissa suuhun. Saattaa olla köhä siis hiekan aiheuttamaa. Tosin hiekassa voi olla myös taudinaiheuttajia… olisko se heuhkomato…

Tottista on treenattu. Nyt otettiin virheitäni videolle. Järkyttävää, miten sitä itse söheltää ohjeiden vastaisesti koko ajan. Ei ole ihme, että koira tekee väärin tai vähän väärin, kun itse ohjaan tekemään niin. Yritän parantaa tapani.

Aamusta Hinni kävi uimassa harjulenkkimme varrella olevassa lammessa. Hinni haistaa veden jo kaukaa ja kysyy lupaa saada juosta… ja sitten kuuluu vain iso polskaus. Ihanaa. Lenkin jälkeen maistui uni varjoisassa (ja multaisessa) pihanurkassa.

…Hinni nukkuu koiranunta…ramaisi niin…

Kävin peko-treenissä ja Hinni ajoi jäljen. Hyvin meni tietysti…reipas Hinni. Ajoin jäljen uusissa jälkivaljaissa ja ne oli hyvät. Ainakaan yhtään ei köhinyt eikä näyttänyt mitään ongelmia olevan. Vetoa on niin, että käsineitä on syytä käyttää vaijeriliinaa käytettäessä, mutta sehän kertoo myös hyvästä motivaatiosta.

16.6.2011

Torstai. Aamulla Hinni heräsi aivastelemaan ja köhi. Minä tietysti otin heti yhteyttä henkieläinlääkäriimme, että mitä nyt tehdään, Hinni on varmasti sairas. Tohtorimme rauhoitteli meitä kertoen, että tapauksia on ollut nyt useita pölyjen takia. Kun Hinni on just saanut nenäpunkkilääkkeen, ei se ole sitä. Jos olisi kennenyskää, yskisi koira koko ajan. Siis, nyt treenit tauolle kolmeksi päiväksi ja nenän huuhtelua keittosuolalla. Katsotaan tilanne sitten uudelleen.

Nyt siis pidetään pieni tauko jäljestämisessä. Esineruutu otettiin illan treeneissä ja tottista kotipihassa. Oli aika kivoja kommentteja selän takana, kun Hinni pyyhälsi esineruutuun. Tanner tömisten perille ja samalla vauhdilla takaisin esine suussa. On se niin reipas .

15.6.2011

Maanantaina jälki; oli Hinni pikkuisen kiireinen, muuten hyvä. Tiistaina vepe -treeni; veneestä hyppy uimaan ja esineen vientiä kuivalla maalla. Molemmat onnistuivat hyvin. Keskiviikkona jälki; onnistui. Piti saada kuva, joten tehtiin lavastettu jälkitilanne – Hinni tuskin huomasi eroa .

12.6.2011

Sunnuntai. Peko treeneissä tein Hinnille jäljen. Tein siihen tavallaan kaksi osaa, ensin tie-oja-metsä jäljen ja sitten tein vielä poistumisjälkeni metsään. Tarkoitus oli, että jos tienvarsi menee hyvin, niin sitten saa Hinni ajaa metsäjäljenkin. Ja Hinnihän ajoi. Ensin tienvierusjäljen tarkasti ja kaikki kepit käteen tuoden, sitten Hinni sai jatkaa jälkeä, joka tekikin 90 asteen kulman tien yli toiselle puolelle metsään. Hinni ajoi kulman ensin niukasti yli, pyörähti vasempaan, kuittasi jäljen, mutta jatkoi kauttani oikealle metsään. Kun jälki ei ollut siellä, poimi Hinni jälkensä viimeisen kepin kohdalta, ylitti tien ja ajoi metsäosuuden kerrassaan mainiosti. Tulipa hyvä mieli kummallekin! Onnistunut treeni.

10.6.2011

Perjantai. Eilen oli taas pienryhmäni jälkitreeni. Mittari näytti 31 astetta lämpöä. Silti koirat jaksoivat ajaa pienet jälkensä. Ne on niin innokkaita. Hinnillekin tehtiin vieraan tekemä jälki, joka polveili ojassa, tiellä ja metsässä. Olipa todella kuiva jäki, mutta Hinni ajoi jäljen reippaasti alusta loppuun. Ensimmäisen metsätaipaleen jälkeen tielle tuli aivan keltapäinen koira, niin paljon kuivaa siitepölyä metsässä oli. Hauska yksityiskohta oli, että jälkemme katselijat olivat sen verran uusia harrastajia, etteivät tienneet, että ohiajava liikenne ei saa häiritä koiraa. Ystävällisesti he pysäyttivät koko liikenteen jäljenajomme ajaksi .

7.6.2011

Maanantaina oli jälkiryhmäni treeni-ilta ja Hinnikin sai ajaa pienen ojanvarsijäljen.
Tänään tiistaina aloitimme vepe -alkeiskurssilla. Harjoittelimme kuivalla maalla kumiveneeseen menoa, siellä paikallaan istumista ja luoksetuloa. Toinen teema oli esineen vienti toiselle henkilölle. Noo, Hinnihän suoriutui hommista sillä tavalla, että ensin se harjoitti pituushyppyä kumiveneen yli erilaisilla tyyleillä, kunnen älysi pysäyttää ilmalennon aluksen kohdalla. Tajuttuaan asian, istui Hinni sievästi veneessä ja odotti luoksetulolupaa poistuakseen veneestä. Esineen vienti onnistui moitteetta eri pituisilta matkoilta. Oli kiva treeni ja seuraavalla kerralla mennäänkin jo rannalle.

5.6.2011 sunnuntai-ilta. Torstai meni Kuopiossa koiria testaten. Hinni oli mukana ja sai taas ihailijoita. Perjantai aamuna menimme Rääkkylään boksereiden leirille jälkikoulutukseen. Rautasen Keijo antoi taas kaikkensa. Käsi paketissa mies jaksoi jokaisen koiran eteen tehdä töitä. Saimme Hinnin kanssa ajaa ainakin seitsemän jälkeä. Perjantaina jo kolme, lauantaina kolme ja vielä tänä aamuna Keijo itse halusi tehdä Hinnille jäljen, jotta hän pystyisi varmistamaan jatko-opintomme. Hinnin kanssa ajamme nyt toistaiseksi tievierustan ojissa ja penkoilla ja vähän metsässäkin kulkevia jälkiä. Kovempi pinta pakottaa tarkkuuteen. Pelkkä metsä on liian helppoa ja tekee noutajan jäljestämisestä seilaavan. Nyt opetetaan Hinni alunperin pysymään vain jäljen päällä, muuta ei sallita. Hinni oli hyvä. Keppien ilmaisukin tuli mukaan ihan helposti ja varmasti.

1.6.2011 keskiviikko

Ensimmäinen kesäpäivä ja ulkonakin on lämmintä jo aamusta alkaen. Naapurin rouva on lomapäivällä ja Hinni on hänen kanssaan pihalla ; aika ihanaa Hinnille.

Viikonloppu meni mukavasti Tallinnan reissulla. Olimme pienellä porukalla ja omalla autolla liikkeellä. Tehtiin siis runsaasti hankintoja; erilaisia hankintoja. Minäkin ostin peltipönttöjä, maton ja pari ”joulukalenteria”. Ne viimemainitut ostin kyllä ihan riehaannuttuani muiden ostohysteriasta. Kyllä kävi kauppa SuperAlkossa. Suomessa juhlitaan paljon näin kesäisin; vähintään häitä joka toisessa perheessä…

Tulevana viikonloppuna keskitymme Hinnin kanssa jäljen treenaamiseen.

26.5.2011

Mepä käytiin Hinnin kanssa Susanna Korrin tottisvalmennuksessa Kirkkonummella. Kolme tuntia käytiin läpi minun ja Hinnin tekemisiä. Sain paljon eväitä. Kannatti ajella poikki puoli Suomea. Nyt luen uudelleen ”Tavoitteena huippukoira” -kirjan ja teen merkkaukset meille tärkeistä jutuista. Oli aikas hienoa huomata, miten nopeasti Hinni oivalsi treenien idean. Suski tykkäsi tosi kovasti Hinnistä, ihmetteli vain, miten olen onnistunut saamaan hyvän käyttölabbiksen pk-puolelle. Suhteilla . Suski lähetti kasvattajalle terveiset: ”hyvä koira , onnistunutta kasvatustyötä”. Tässäpä Maija terveiset sinulle!

Toinen hyvä treeni tehtiin tänään Rautasen Keijon kanssa; ajettiin jälkeä kovalla pinnalla eli asfaltilla. Seuraavat jäljet ennen metsään menoa ajellaan hiekkatiellä.

23.5.2011

Viikonloppu Maaningalla koiria testaten; Hinni oli mukana reissussa. Hinnillä oli paikallinen harrastaja henkilökohtaisena hoitajana testipäivien aikana ja hän ihastui Hinniin kovin. No, ihastuminen Hinniin on helppo juttu, on se niin mukava koira.

Tottistelua on tehty päivittäin ja illalla mennään hakutreeneihin.

19.5.2011

Melkein viikko taas takana. Viikonlopun Hinni oli tarhaeläimenä, kun olin itse testaamassa koiria enkä halunnut ottaa Hinniä sinne mukaan. Hinni oli viihtynyt tarhalla hyvin. Väsyneinä ja onnellisina palasimme kumpikin omaan kotiimme.

Maanantain hakutreeni sateessa meni hyvin. Pari ukkoa otettiin ilmaisun kanssa ja pari ilman – suoralla palkalla. Nyt kyllä luulen, että ilmaisu voidaan vaatia jo joka ukolla, sillä ilmaisu alkaa niin helposti, ettei koira näytä siitä paineistuvan. Kevyet umpipiilot ovat myös ok. Ihan tiiviitä umppareita ei vielä ole otettukaan; raunioilla pitää ottaa niitä.

Eilen keskiviikkona tein lyhyehkön jäljen nurmikentän reunustaan. Nyt on suorastaan pakkomielle päästä ajamaan jälkeä. Lisäksi kävimme tarkastamassa raunioradan kuntoa. Oli upea, uusi tottiskenttä. Oltiin varmaan ekat treenaajat, sillä Hinnin tassunjäljet (kaahausjäljet!) olivat ainoat epätasaisuudet pinnassa. Vesisateesta huolimatta nautimme treenistä ja sen jälkeen Hinni pääsi kanavaan uimaan – muisti viime kesästä, mistä uimapaikalle mennään, ei tarvinnut opastaa.

13.5.2011

Tottistreenit etenevät. Nyt osaa koira istua eteen esineen luovutukseen. Ihan vain kerran hermostuin ja ilmoitin, että nyt ei pallo putoa suusta vaan istut pallo suussa… ja niinpä Hinni ymmärsi istua pallo suussa ja ymmärsi sen myös noutoesineen kanssa erikseen neuvottelematta. Yhteisen kielen löytäminen siis auttoi asiassa…

kuva: Minna Piiroinen

Nyt kun olemme vain kaksistaan lenkkeilemässä, haluaa Hinni puuhata koko ajan jotain minun kanssani. On sitten otettu tottista oikein ja nurinpäin, eikä into näytä loppuvan. Lisäksi on se noutajille tyypillinen esineen kantomania. Siitä en ole ihan varma, onko se hyvästä; koko ajan pitää olla joku esine suussa lenkillä, ellei tehdä töitä… Minusta tuntuu, että koiran pitäisi pystyä keskittymään ihan vain haisteluun ja kuljeskeluun, Hinnillä pitää olla tekemistä; näin laiskan ihmisen on vaikea ymmärtää moista intoilua.

8.5.2011

Erinomaisen hieno viikonloppu hakuleirillä. Hinni pelittää tosi hyvin. Henkilöhaku sujuu loistavasti ja työskentelytahti on loppumattoman innostunut. Haukkuilmaisua pitää vielä treenata, sillä Hinnin äänenkäyttö on vielä puutteellista. Ainakin viisi ensimmäistä haukkua ovat täysin äänettömiä ja vasta sitten tulee ääni mukaan. Se näyttää tosi hauskalta, kun ilmeet ja eleet hypähtelyineen ovat täydelliset, vain ääni puuttuu. Hinnin esine-etsintä sujuu myös moitteetta; esineet tulevat vauhdilla käteeni saakka.

6.5.2011

Pikkuisen on koko viikon rasittanut Moskovan keikka, mutta viimeyön 9 tunnin unet virkistivät kovasti. Elämä yhden koiran kanssa on aika erilaista… Toisaalta voi keskittyä huomioimaan vain Hinniä, mutta toisaalta koira myös koko ajan vaatii huomiota ja puuhaa ja toimintaa minulta. Treenaaminen metsälenkillä onnistuu nyt hyvin. Tosi kiva ottaa esineitä ja tottistella lenkin yhteydessä. Yhdestä tennispallosta on paljon viihdettä noutajatytölle .

Tiistaina sirottelin Ekon tuhkan pieneläintenhautausmaalla vanhaan hautaan, jossa lepäävät koiristani Simppa, Sergei, Aapo, Lippe ja nyt Ekokin. Hautausmaan vanha puoli on viihtyisä, metsäinen alue. Uudempi osa aluetta on puutonta hiekkakangasta, jonka villit lupiinit valloittavat joka kesä.

2.5.2011

Hupsis, siinä meni huhtikuu ja eletään vapun jälkeistä aikaa. Ja vappuhan menikin Moskovassa koiria testaten. Tarkemmin ottaen testasimme perjantain ja lauantain koiria ja sunnuntaina seurasimme paimennuksen soveltuvuustestiä.

Kuvan kokenut koira suoritti lampailla piilonkiertoja ohjaajan käskyjen mukaan ”left”, ”right”, tänne ja maahan käskyillä.

Ja tietenkin kävimme Punaisellatorilla, ikuista tulta katsomassa Kremlin luona jne… Moskovan liikenne sinällään oli kokemus – en suosittele… neljää kaistaa kahdeksaakymppiä vähintään ja kaistanvaihdot silleen hipaisten… huhhuh.

Kuva moskovalaiselta metroasemalta.

Koirista siellä sen verran, että kovin tavallisia olivat. Ei kannata asiakseen Venäjältä koiraa lähteä hakemaan tällä tuntumalla. Lähempää saa vähintään samanlaisia. Lisäksi seurasimme siinä sivussa suojelutreeniäkin – koiraa kiusattiin puremaan; härkittiin paljain käsin, niin että koira lopulta yritti purra ja sitten kehuttiin kovasti… niinpä… Joka tapauksessa on tosi hieno juttu, että luonneasioista ollaan kiinnostuneita; porukka oli oikeasti innostunutta ja istuivat paikalla koko testauksen ajan.

Huhtikuu ja odotan todellakin innolla lumien sulamista. Intoa treenata on nyt kovasti. Toivon tämän fiiliksen kestävän.

24.4.2011

Tänään olimme Lappeenrannan kv-koiranäyttelyssä Hinnin kanssa. Hinnille KÄY H. Tuomarin mielestä Hinni ei ollut valmis tuohon luokkaan kisaamaan aikuisten koirien kanssa. Noo, kunnialla kisattiin venäläisiä valioita vastaan. Rökäletappio tuli, mutta hyvä silti . Arvostelu Hinnin omilla ”tulokset” sivuilla.

21.4.2011

Kiirastorstai. Eko-rottis on poissa. Pääsimme tänään tutkimuksiin. Röntgenkuvien perusteella ei luustosta löytynyt minkäänlaista vikaa, selkäkin oli ihan yhtä siisti kuin nuorena. Löydöksenä oli kuitenkin keuhkoissa isohko pyöreä tiivistymäalue ja nestettä, sydän laajentunut. Kun Gabapentin eikä Tramal ja Sirdalud auttaneet kovaan kipuun, oli Ekon parempi saada nukkua pois. Näin päättyi kymmenen vuotta kestänyt yhteinen taival Ekon kanssa. On ikävä, mutta tiedän, että Ekon on nyt hyvä olla siellä jossain Lipen ja Aapon ja muiden koirakavereiden kanssa.

17.4.2011

Sunnuntai-ilta. Tänään olin Lappeenrannassa Siiri-kummityttöni konfirmaatiotilaisuudessa. Upea aurinkoinen päivä, kauniita nuoria ihmisiä ja hieno kirkko vanhalla linnoitusalueella. Juhlatilaisuuden jälkeen Siirin kotona oli mukava tavata ”vanhoja” sukulaisia. Kummasti nuo serkutkin vanhenevat…

Päivän ajan Hinni oli koirakaverinsa luona päivähoidossa ja Eko sai olla kotona naapurin hoitamana. Illalla Eko olikin hyvin levännyt ja mieleltään virkeä. Kipualue tuntuu laajenevan oikealle kylkiluiden alueelle. Huomenna pitää ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, vaikka lääkäriaikahan on jo varattu.

16.4.2011

Lauantai-ilta. Tänään olimme Hinnin kanssa noutajatreeneissä koko päivän. Ihan tosi mielenkiintoista treenata vähän erilaisia juttuja, mitä palveluskoirien kanssa tehdään. Tänään treenasimme esimerkiksi ”markkeerauksia” ja ”linjalle lähetyksiä”. Käytännössä koira nouti laukauksen jälkeen kaaressa heitettyjä dameja ja se linjalle lähettäminen on niinkuin palveluskoirien eteenmeno, mutta siihen liittyy nouto. Erityisen hyvänä pidin treeniä, jossa koira joutui etenemään ojien yli ja pienen metsäkaistaleen läpi toiselle pellolle, josta piti noutaa dami. Toki pelastuskoirankin pitää mennä reippaasti haluttuun suuntaan yli ojien ja yli maastomuutosten eteenpäin. Hyvä treeni ja Hinni oli reipas! Treenipäivän viimeisenä harjoitteena oli meille ihan uusi juttu. Launcher-aseella ammuttu ”dami”. Eli kyse on laukaisualustasta, tässä takauksessa kiväärin näköisestä laukaisimesta, jolla ammuttiin dami. Dami lensi hienossa kaaressa noin 100 metriä pellolle. Sieltä Hinnikin haki pudonneen esineen hienosti . Eli tänään myös ammuttiin paljon. Ei Hinnillä mitään ongelmaa asiassa ollut.

Eko on edelleen kovin kipeä. Nyt alkaa tuntua siltä, että löydös voi olla mitä tahansa. Keskiviikkoiltana kuvataan ja tehdään päätökset sitten. Tilanne ei kuitenkaan näytä hyvältä.

14.4.2011

Hinnin treeni-ilta. Huhhuh, tulipas taas tehtyä pikkuisen oppikirjanvastaisesti. Ensin ajoin sulanmaan jäljen kävelytien vierustoja kulkien. Kevään ensimmäinen jälki sulalla maalla. Siihen pysähtyi ihmisiä katsomaan outoa menoamme, mutta Hinnihän jäljesti; jälki kulki aivan seisoskelijoiden jalkojen juuresta, mutta ei Hinni nostanut edes päätään, siitä vain meni jälkeään pitkin ohi ihmettelijöiden. Seuraavaksi teimme tottelevaisuustreenin ja lopuksi vielä tulikin mieleeni ottaa ilmaisutreeniä… haukkuilmaisua. No, onneksi kaikki treenit meni hyvin ja Hinni oli innoissaan työnteosta. Epämiellyttävästi Hinni kylläkin pitää ääntä autossa kaikki väliajat. Komentaa tietty minua järjestämään ohjelmaa… Nyt alkaa yhteinen tekemisen meininki löytyä tottikseenkin ja uskon tuloksiakin syntyvän.

13.4.2011

Viime viikonlopun olin Helsingissä; borderterrierejä testaamassa. Ja sitten näin suvun nuorimmaiset: Arvin, Aarnen ja Meiran… ihania pentuja, ihmistaimia. Heilläkin oli selvästi perittyjä ominaisuuksia, kuten Meiran suun mutristelut – ihan kuin äidillään  ja sen lisäksi olivat kaikki valloittavia persoonallisuuksia. Niin, saipa isotätikin leikkiä piiripienipyörii -leikkiä .

Eko on edelleen kipeä. Oikeasta lavasta löytyi hierottaessa kipupisteet. Jos perjantaihin ei kipu lievity ja ontuminen asetu, niin sitten aletaan kuvata niveliä ja selkää. Jotain on pielessä.

Hinnin kanssa olen vähän tottistellut ja kulkenut katulenkkiä ja vielä on näyttelytreeniäkin tehty pikkuisen. Heheh. Ajattelin, että pakko on vähän treenata, kun käyttöluokkaan ollaan Lappeenrannan näyttelyyn menossa.

11.4.2011

Nyt on kuvan käsittelykurssi käyty. Osaan skannata vanhoja valokuvia ja tehdä niistä …jotain…

Tämä ”pyykkipäivä” kuva oli pakko suurentaa sellaisesta 5×5 pikkukuvasta. Siinä on jo niin ihanasti nähtävillä säärteni kaari.

Ja tässä ollaan Lappeenrannan näyttelyssä 1977. Sertifikaatti ja ROP2 kotiin vietäväksi Hanna Kuosmaselta. Ei paha, kun koko sakki oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä.

8.4.2011

Perjantai. Tihkusateinen viikko ja se on hyvä; hanget hupenevat silmissä. Ekolle kinosten pehmeneminen on iso ongelma. Tarpeiden teko on tosi vaikeaa, kun pitää mennä metsään ja selkään sattuu. Nyt on Ekolle aloitettu Trocoxilin rinnalle Gabapentin ja seurataan onko siitä hyötyä. Tosi kurjaa, kun mieli vielä juoksuttaisi ja halu olisi kova riehuakin, mutta kun selkä ei salli… Elämänilo on Ekolla edelleen tallella ja Hinniäkin pitäisi komentaa… ja Hinnihän on käyttänyt tilaisuutensa; on nykyään niin minun koiraani, että ei paljon Ekoa väistä eikä kunnioita. Hinnin itsetunto on nyt treenaamisenkin takia aika korkealla. On vain aika lailla ”kuritonkin”, niin että esim. autossa huutaa vuoroaan odottaessa ihan niin kuin rottikset; haukkuu ja komentaa. Hiljenee tietysti, kun menen paikalle tai vain katson autoon päin. Yhdessä tekeminen on palkitsevaa ja kivaa.

3.4.2011

Itse olin tänään kuuntelemassa Keijo Rautasen jälkiluentoa. Olipa mukava taas kuunnella vanhaa tuttua tarinaa, mutta joka kerta sitä kuuntelee eri asioita painottaen, kun on uusi koira työn alla.

2.4.2011

Tottistreeni pienellä porukalla. Nyt sain vinkkejä, miten voisin edetä nouto-ongelman ratkaisemiseksi. Oikeastaan pitää vain opettaa luovutus uudelleen. Treeni ulkona onnistui siis kaikinpuolin hyvin. Tarkistettiin tuokin palkka-asia. Ruokapalkka on tottiksessa tällä hetkellä paras. Pallo ja patukka nostavat viettiä liikaa. Menee säheltämiseksi. Ruoalla taso pysyy sopivana. Ihan hirmu sievästi pysyi Hinni paikallaankin, kun isommat ottivat häiriötreeniä.