Maaliskuu 2011

Maaliskuussa on jo kevät!  – en kyllä oikein usko…

30.3.2011

Eko-rottis 10v. ONNEA!!

10-vuotta sitten…

ja nyt…

Ihan yhtä ihana – ekokatastrofi .

28.3.2011

Vinkki: Jos et ole vielä hankkinut omaksesi Susanna ja Juha Korrin kirjaa ”Tavoitteena huippukoira”, sen saa esim. netistä adlibris(at)com sivuilta 28,50€. Tuo firma postittaa kirjat ilmaiseksi vaikka lähimpään R-kioskiin. Suosittelen. Loistava kirja palveluskoiran tottiskoulutusoppaaksi!

26.3.2011

Lauantai. Jälleen meni melkein viikko kirjoittamatta. No, maanantaina olin kuvankäsittelykurssilla. Käytämme ilmaista PaintNet ohjelmaa. Se on oikein näppärä. Kurssi jatkuu vielä, joten kuvanäytteitä en vielä laita nettiin.

Pari päivää olin työmatkalla ja koirat tarhalla. Hoito meni hyvin ja nyt Hinnikin otti kotiinpaluun rauhallisesti. Tottista on Hinnin kanssa otettu sekä sisällä että ulkona. Tosi iso ongelma on nyt esineen luovutus istuen edessä. Palikat ei yhdisty. Osaa tuoda, osaa pitää esineen suussa seisten ja istumassa ollessaan, mutta istuutuminen esine suussa on ongelma; esine putoaa. En voi antaa istu käskyä, koska se on irti käskyn kanssa nähtävästi liian samanlaiset. Pudottaa esineen ensin ja istuu sitten. Käsin ei voi koskea – väistää pois. Tätä olen nyt miettinyt; käskysanan vaihtaminenkin on käynyt mielessä. Mutta, minkä käskysanan vaihdan; loogisinta kai olisi vaihtaa istu -käskysana…? Olisko jollain lukijallani ideoita?? Vieraskirjassa on tilaa ideoille – kiitos!

Tänään oli aamulla niin paljon hankiaista, että Ekokin pääsi syvälle metsään kakille. Olipa onnellinen koira. Hinni piipersi pitkin hankea omia reissujaan iloisena. Oli ihana keli. Kevät tulee, vaikka lunta onkin vielä erittäin paljon.

Lisäys iltapäivällä. Minun Hinnini on taitava. Naapurini tietää, että sanomalehteni on katkolla. Iltapäivällä Hinni kävi kylässä naapurissa ja naapuri oli antanut Hinnille kotiin lähtiessä päivän lehden kotiin vietäväksi. Naapuri soitti vielä perään, että posti läksi liikkeelle. Ja sieltähän Hinni tulla kipitti portin kautta, pissasi vielä matkalle lehti koko ajan suussa ja toi lehden kotiin saakka minulle käteen. Niin taitava lähettityttönen  .

20.3.2011

Jälleen sunnuntai. Puoli viikkoa meni Helsingissä rekrytointihommissa ja harrastamassa. Nyt jälleen kotona. Tänään menen iltapäivätreeneihin varikolle Hinnin kanssa.
Kun eilen illalla hain koirat hoidosta, olimme kaikki tietysti hyvin onnellisia jälleennäkemisestä, mutta Hinni oli kaikista onnellisin. Se ui kainaloon aina kun pysähdyin johonkin. Tänään alkaa jo mieli tasaantua. Ekolle tarhalla olo on jo niin tuttua, ettei kotiinpaluu aiheuta kovin suuria tunne-elämyksiä, mutta toki läheisyys tekee hyvää.
Ekoa on taas saanut hieroa. Selkä oireilee koko ajan. Tänään hieroin selkälihaksia ja kipeään kohtaan osuessani pyöräytti Eko päänsä katsoen minuun otsa kurtussa ja matalalla äänellä maristen, niin että selvästi saatoin ymmärtää, että ei ihan niin kovasti… Vastasin, että ok, otetaan hellemmin… Ekon sisäänpäin kääntynyt ilme ja pään painuminen alas kertoivat, että nyt oli hyvä. Vanha, rakas höppänä!

Vielä lisäys edelliseen: Hinnin treeni meni hyvin. Haukku-ilmaisu onnistuu jo hyvin. Nyt pitää kiinnittää huomio haukun jatkuvuuteen, kun minä menen paikalle. Näitä asioitahan sitä treenetaankin seuraavat kuukaudet. Treenien jälkeen yllätyin kovasti. Hinni on tosiaankin kasvanut isoksi tytöksi. Kun Hinni sai olla ulkona nuoren flättiuroksen kanssa, ei Hinni antanut uroksen haistella pyllykkäänsä ollenkaan. Uros raukka väisteli Hinniä ja Hinni komensi sitä naama rutussa ja ikenet irvessä. En olisi uskonut Hinnistä moista, mutta nyt näin omin silmin. Hinnistä taitaakin kehittyä kipakka mimmi.

13.3.2011

Sunnuntai. Treenipäivä ja hyvinhän Hinni hommansa hoisi. Haukkuilmaisu toimii hienosti. Ihana huomata, miten Hinni väsyy treeneissä ja uni maistuu kotona päikkäreillä yhtä hyvin meille molemmille. Niin, ja sekin, että Hinni on treenin jälkeen todella minun koira… Ekon kaveruus on aivan toissijaista… me tytöt yhdessä vaan. Tottispuolikin etenee pikkuhiljaa. Tueksi koulutukselle luin jälleen yhden kirjan. Susanna ja Juha Korrin kirja ’Tavoitteena huippukoira’ oli erittäin hyvä ja selkeä kirja palveluskoiran tottelevaisuuskoulutuksesta. Suosittelen!

12.3.2011

Keväisellä aamulenkillä, lähimetsässä, tänä aamuna.

10.3.2011

Eilen oli Ekolla manikyyri-ilta. Samalla henkilääkärimme laittoi Hinnin rokotukset kuntoon ja merkkasi rabies vasta-ainetestin tulokset passiin. Nyt on kaikki viralliset asiat kirjattuina. Kyselin jo Hinnin steriloinnista – näyttää kuulemma ihan aikuiselta, joten milloin vain voisi leikata. Taidan jättää syksyyn… Tohtorimme löysi Hinniltä koukkuhännän; siis hännän päässä on pikkuinen koukku. Olen sen itsekin huomannut.  Tästä pienestä ulkomuotovirheestä huolimatta ilmoitin Hinnin tänään Lappeenrannan näyttelyyn pääsiäiseksi . Tuomari on kroatialainen Igor Selimovic. Mielenkiintoista.

Pakko on vielä lisätä tähän, että Hinni alkaa aikuistua. Nykyään Hinni ottaa paikkansa minun kainalossa, eikä väistä, vaikka Eko tulee murmattamaan ja kertoo paikan kuuluvan sille. Toki Hinnin on sitten väistettävä, kun Eko tulee koko painollaan väkisin väliin. Hinnillä ei tosiaankaan ole aggressiota puolustaa edes omaa paikkaansa. Päättäväisyyttä nousta Ekon yläpuolelle näyttäisi kuitenkin olevan, joten aiemmat ennusteeni tulevat toteutumaan ajan oloon.

6.3.2011

Sunnuntai. Aamulenkin jälkeen yritin saada poseerauskuvan… joo, sainkin…


”voihan…., ei vois vähempää kiinnostaa poseeraukset, ois tässä muutakin…”

Varikkotreeni kauniissa säässä meni erinomaisesti. Hinni etsi vauhdikkaasti ukot ja haukkui kaikilla maalimiehillä. Nyt on Hinni ymmärtänyt ilmaisun selkeästi.

4.3.2011

Perjantai. Lomapäivä. Aamulla jo kävin lumikenkäkävelyllä Jaamankankaalla. Lumen pinta oli sen verran jäässä, ettei Hinnikään halunnut juosta hangessa. Tosi hankala edetä hangessa joka ei kanna yhtään, mutta kuori jarruttaa kuitenkin menoa. Päivällä kävin pentutestamassa Patchcoat aussipentuja. Tosi mukavia pikkukoiria olivat; älyttömän sosiaalisia ja uteliaita.

Eilen illalla sain taas sydämentykytyksiä Hinnin takia. Olin katulenkillä ja menimme Kajaanintien yli eritasoliittymän kevyenliikenteen väylää. Yht’äkkiä Hinni hyppäsi lumisen kaiteen päälle; matkaa suoraan alas ajoradalle olisi ollut aika monta metriä . Onneksi koira oli taluttimessa ja sain nykäistyä sen takaisin alas rinnalleni. Enpä osaa sanoa olisiko tuo hypännyt alas ajotielle, vai olisiko oma järki käskenyt kääntyä äkkiä takaisin… Pikkuisen pani miettimään. Kyllä se on pelastuskoirille opetettava rakennusetsintöihinkin, että mihinkään ei hypitä omin päin, jos ei voi tietää, mitä esteen takana on. Pelastuskoiraasioissa on muutoin edetty erinomaisesti… Hinni harjoittelee jo kartanlukua… ja alueiden käytön suunnittelua…

2.3.2011

Kaunis kevät. Hinnin juoksu on 15 päivää vanha ja parhaat päivät menossa. Asia ei juurikaan kiinnosta Ekoa.

Nyt minäkin olen sitten tuunannut. Ensin korjasin vanhan untuvatakkini, kun siinä oli viiltohaava (ehkä kynnen tekemä). No sitten huomasin, että vetoketju onkin mennyt rikki. Sitä en enää vanhaan takkiin ollut valmis vaihtamaan ja pyörittelin takkia ihaillen, että siitä saisi vaikka mitä… Joo, saisi jos osaisi ja viitsisi. Sitten sain idean! Poistin kaikki muoviosat, harsin etuosan kiinni, käänsin takin nurinpäin niin, että hihat jäi sisään. Tosi siisti patja Hinnille autoon!! Pujotin patjan vanhaan päälliseen ja siinä oli Hinnille juuri oikean kokoinen, hieno alunen autoon. Vau !  Uskon, että Hinni olisi kyllä osannut poistaa muoviosat itsekin, mutta minä nyt kuiten ne poistin. Seuraavaksi odottelen sulkasatoa, jos sattuu Hinni jäämään pidemmäski ajaksi yksin autoon. Saapas nähdä. Jos päästään kesään saakka, patjan voi heittää roskiin ”täysin palvelleena”.

Helmikuu 2011

Jos olet syntynyt helmikuussa,
on sinulla varmaan lunta suussa.
Laulava koira näin visersi
ja tuostapa tulikin mieleeni:
Lumesta – kautta karhunkallon,
pyöritän sinulle onnenpallon.
                …Uppo Nalle

28.2.2011

Helmikuun viimeinen päivä. Hinnin juoksu hehkeimmillään, mutta eipä se sen käytöksessä mitenkään erityisesti näy. Vanhastaan muistan, miten Tytti-rouvan käytös muuttui ennen juoksua aggressiiviseksi ja juoksun jälkeen oli kuin lapanen. Hinnillä on ihan tasaista – aina sama vauhti menen tullen . Nyt on tyttö pysynyt omalla pihallakin – on sen verran korkeat aidat estämässä hyppimistä. Eilen, sunnunteina olimme treeneissä. Oli ns. temppukerta, eli treenattiin kaikkea pelastuskoiralle hyödyllistä: vieras otti koiran autosta, kävelytti sitä ja vei sen takaisin autoon, koiran kantamista ohjaajan ja vieraan ihmisen tekemänä ja vielä koiran kantamista ja siirtämistä kankaan avulla. Juu, Hinni ei tajunnut varmaan koko pressujuttua; se meni maahan kankaan päälle käskystä, neljä ihmistä nosti koiran ilmaan ja laski alas. Hinnin ilmeestä saattoi päätellä, että ”da!?”  Niin, etsittiin me vielä esineitäkin. Se oli hienooo… ja vauhdikasta…. ja kaikki vauhti ihan turhaan, koska rauhallisesti työskennellen olisi esineet löytyneet paljon nopeammin. Kaiken kaikkiaan ihan kiva treeni sekin.

Siis nyt illalla alkoi aiemmin suunnittelemani kuvankäsittelykurssi. Käytämme ilmaista Paint.NET ohjelmaa. Ekalla kerralla opimme vasta lataamaan ohjelman ja pakkaamaan kuvia; resoluutio ja kuvan koko huomioiden pakkaamista voi tehdä eri tavoin… hehehe miekiin yritän ymmärtää jutun… jpeg tai tiff muodossa; jpeg menettää aina jotain pakatessa, tiffi säilyttää ominaisuudet, mutta ei sitä huomaa muulloin kuin painotuotteessa.

25.2.2011

Eilen illalla askartelin piha-aidalle korotuksen. Seitsemän rimaa á 2,2m ja niistä sahasin, naulasin ja pystytin ylityspaikkaan esteen, jonka luulisin hillitsevän ylimenon. Olipa mukava huomata, että toinen naapuri vasta suunnitteli,  miten hän estää snautseripojan aidan ylitykset… Toivottavasti ensi vuonna ei ole ihan näin paljon lunta. Toisaalta; nyt olen jo varautunut . Reipas, omatoiminen ja fiksu koira on tosi ihana asia, mutta omat haasteensa siitä syntyy.

22.2.2011

Reippaasti menee Hinni yli aidan. Aamulenkin jälkeen jäin vähän pihalle puuhaamaan ja juttelin ohi kulkeneen pikkukoiran omistajan kanssa. Ilman pienintäkään epäröintiä hypähti Hinni yli aidan tosi kevyesti. Kävi tervehtimässä pikkukoiraa ja tuli sitten kotiin portin kautta. Ei tule olemaan metrin este mikään ongelma Hinnille pk-puolella.

20.2.2011

Sunnuntai. Kirpeästä pakkasesta johtuen on ulkoilut edelleen hyvin lyhytaikaisia. Lauantaina päivällä treenattiin kuitenkin kovanpinnan jälkeä. Hinni ajoi jälkeä erittäin hyvin ja maavainuisesti, mutta vieläkin homma pätki ajoittain. Nyt pitää tehdä vain lyhyitä jälkiä, jotta loppupalkka tulisi paremmin oikea-aikaisesti.

Pola-snautseri kävi vieraanamme. Oi, miten iso tyttö Pola jo olikaan. Ei suostunut yhtään riehumaan Hinnin kanssa, vaikka Hinni yritti härnätä toista mukaan leikkiin.

Tänään sunnuntaina oli Ekon fysioterapia. Sellainen sähköhoito näytti tuntuvan Ekosta tosi hyvälle. Viikon päästä uusi hoito. Hinnin treenit jätettiin pakkasen takia väliin. Juoksun aikana on meillä kyllä voinut mennä mukaan treeneihin.

18.2.2011

Nyt on pihalle laitettu esteitä, ettei Hinni mene yli aidan. Näyttäisi toimivan. Parasta olisi Hinnin pysyäkin kotipihalla, sillä juoksu alkoi toissapäivänä. Ehkä Ekokin saa olla vähän rauhassa juoksun edetessä; on ollut Hinnin liehittely-yritykset sitä luokkaa, että Eko-rukka on esittänyt jo kärsivää…

Tänään pitää muistaa ostaa uudet kengännauhat. Olipa Hinni osannut pätkiä molemmat kenkäparin nauhat samanmittaisiin pätkiin. Ihme logiikka tuon koiran toiminnassa. Oma vika siis, kun yritin taas laittaa kengät saunan lauteille. Liian helppo piilo .

15.2.2011

Tänään piti lapioida lumet aidan vierestä ja asettaa este, ettei Hinni mene aidan yli. Metsään lähtiessämme en kerinnyt avata porttia riittävän nopeasti, niin Hinni oikaisi aidan yli ihan niinkuin olisi aina siitä kulkenut. Vielä lapioidessani lunta pihan puolella juoksi Hinni ympyrää portista ulos ja penkan kautta aidan yli takaisin pihalle ja sama uudelleen… halvat huvit, mutta pitää estää silti. Ekolla oli jälleen fysioterapiailta.

14.2.2011

Hyvää ystävänpäivää!!
Maanantai-ilta menossa. Minulla vain pieniä sydämentykytyksiä Hinnin takia. Ensin yritin viedä Ekon lähimetsään ilman Hinniä. Kerran palautin missukan portista pihaan. Seuraavaksi se roikkuikin jo portissa, etutassu kiinni portin lautojen välissä. Onneksi sain tassun irti yläkautta, mistä se oli väliin luultavasti sujahtanutkin. Eko oli jo mennyt asioilleen metsään ja seuraavaksi näinkin Hinnin ryntäävän polkua ohitseni kohti metsää. Olipa neito tullut aidan yli lumipenkalle, mikä on kasautunut aidan taakse ja siitä sitten hangen poikki polulle. Näinköhän enää pysyy pihassa ollenkaan?! Perhanan ipana! Tarpeidenteon jälkeen käytin kummankin vuorollaan katulenkillä. Eko nauttii katujen hajumaailmasta suuresti. Hinni touhottaa tietysti kovasti ja jäljestää erittäin hyvin kovalla alustallakin pitkiä pätkiä erittäin keskittyneesti. Seuraaminen onkin sitten aivan sivuseikka; mukana kulkeminenkin välillä heikonlaista. Katulenkit eivät tosin olekaan meidän juttu. Nyt vain on niin kylmä metsälenkkien tekoon.


Hinni 14kk

13.2.2011

Sunnuntai ja varikkotreenipäivä. Kirpeä pakkanen, mutta kylläpä aurinko lämmitti mukavasti. Nyt otettiin Hinnille vähän vaikeampia piiloja. No, ei ne olleetkaan vaikeita; maalihenkilöt leikkimökissä, auton lavalla ja isossa, hämärässä varastohallissa. Hinni aloitti haukkuilmaisun itse maalimiehellä, johon ei saanut kontaktia. Luulen että haukkuharjoituksia jatketaan nyt ainakin toistaiseksi.

12.2.2011

Ihana pakkaspäivä, aurinko paistaa ja mittari näyttää -14 astetta.


Vauhtia ja vaarallisia tilanteita; saalis ja saalistaja.

11.2.2011

Nyt ollaan perjantaissa ja kokonainen vapaa viikonloppu edessä. Keskiviikon Hinni oli Mini -ystävän luona päivähoidossa, kun minulla oli pitkä päivä. Luulin ehtiväni käyttää Ekon pissalla ennen illan kokousta, vaan piti soittaa naapurille, että päästää pojan pihalle. Hyvin oli Eko pärjännyt. Hinni oli hoidossa tehnyt Minille hienoja käytäviä lumihankeen koko pihan alueelle. Nyt on pienen ystävän helppo kuljeksia omalla pihallaan .

Kotona Hinni on löytänyt minun hyllykorit ja tyhjentelee nyt niitä päivänsä ratoksi. Tänään oli syöty pikkurepun hihnat poikki ja kaikki muovilukot oli uudelleen muotoillut. Roskis kamaa siis. Uudet muoviosat maksaisi jo puolet koko repun hinnasta. Hauskempi näky oli, vaikkei sekään sallittua, kun Hinni oli muotoillut itselleen korvaläpät; läpät mallia ”jummijammi” .

8.2.2011

Tältä meillä tänään, tiistaina, näytti kun tulin kotiin.

Olipa Hinni puuhannut paperinkeräyspussini kanssa. Samalla oli kyllä tölkkikassikin saanut kyytiä. Se oli vain mennyt paljon eteistä pidemmälle. Mitäpä siinä muuta kuin paperinkeräykseen ja siistiä tuli. Näissä Hinnin puuhasteluissa ei ole mitään pahaa eikä ilkeää, se vain on niin tavattoman energinen, että on pakko tehdä jotain, kun ei nukuta koko päivää. Ja toimintakykyisenä koirana Hinni keksii tekemistä. Olen ihan varma, että se menisi ulos ja leikkisi leluilla, mutta kun ei ulos pääse. Voin hyvin kuvitella, miten iso paperinkeräyskassini on pannut hanttiin, kun Hinni on sen ottanut keittiöstä. Vaan ei Hinni jää toiseksi, sillä on taistelutahtoa ja melkoiset voimat kiskoa. Sitähän minä olen treenannut…

7.2.2011

Maanantai. Tänään minulla ja Ekolla oli fysioterapiahoidot… kyllä se hyvältä tuntui.

Minä voisin oikeastaan laittaa oman sivun omille töllöntöilleni. Osan niistä tosin voi laittaa keittiöpuolen ohjeisiin. Esimerkiksi sen, että kun teet munakasta, riko munat laakeaan astiaan. Nimittäin, kun on rikkonut jo yhden tai kaksi munaa kapeaan lasiin ja pudottaa seuraavan munan kokonaisena samaan lasiin, on tosi hankala saada se sieltä pois… voin vakuuttaa kokemuksen rintaäänellä. Siis käytä laakeaa astiaa tai älä pudottele munia näpeistäsi!

No, sitten tänä aamuna sain loistoidean käyttää autoni pesussa, kun saatoin jättää auton koko päiväksi lämpimään parkkihalliin kuivumaan. Hyvä idea siis, mutta pakkasta oli niin paljon, että heti pesurista ulos ajettuani havaitsin, etteivät auton ovet aukea. Jäässäpä jäässä, tietty. No, eipä siinä muuta kun ajoin työpaikalle parkkihalliin. Siellä istuin hiljaa hallissa ja mietin mitä tekisin… jos haluan soittaa työkavereille, pitää ajaa ulos, hallissa, maan alla, ei ole kenttiä. Siinäpä vain istuskelin ja odotin jonkun toisen tulevan töihin. Oli varmaan toisista aika hupaisaa, kun minä huhuilin autoni ikkunasta ja pyysin vähän auttaan, kun en pääse ulos autostani. No, takaovi aukesi ekana ja melkein jo päätin ryömiä siitä ulos, mutta kokeiltiin vielä kevyttä rynkytystä etuoveen; toinen ulkopuolelta ja minä samalla sisäpuolelta. Ovi aukeni. Se oli koko kynnyksen alueelta ohuen jäätyneen vesikerroksen kiinni jäädyttämä. Voi hemmetti, ei tosiaankaan ollut hyvä idea pesettää autoa 18 asteen pakkasella.

6.2.2011

Siinäpä se viikko vierähtikin lumitöitä ja tavallisia töitä tehden. Perjantaina kotiin tullessani havaitsin jo eteisessä tunkkaisen roskapussin hajun. Niinpä tietysti, kun olin unohtanut roskapussin eteiseen töihin lähtiessäni. No, siis eihän se pussi enää eteisessä ollut. Pussi oli sängylläni avattuna ja analysoituna. Voi voi voi. Jogurttipurkit oli puhtaaksi nuoltuja ja pölyimurin villamakkarat eriteltyinä muista jätteistä. Eihän siitä siivosta voinut kuin itseään syyttää.

Tänään oli hyvät varikkotreenit. Hinnin kohdalla otettiin ensin haukkuharjoitukset taistelupalkalla. Hyvin alkoi haukku irrota. Henkilöetsinnässä ei vielä otettu haukkuilmaisua ollenkaan vaan suora taistelupalkka. Hyvät maalimiehet tajusivat heti, että Hinnin kanssa pitää olla sellainen ”jätkämeininki”, ei saa sievistellä eikä varoa, reilu meininki vaan. Taistelupalkka oli hyvä juttu, sillä kun Hinni sai patukan, se kyllä karkasi, mutta palasi takaisin maalimiehelle taistelemaan. Taistelupalkka näyttäisi lisäävän maalimieshakuisuutta ja toimii täsä vaiheessa siis hyvin. Eihän sillä muuta merkitystä ole, mutta hyvä, jos löydetty ihminen olisi tärkeämpi kuin palkan kanssa juokseminen.

1.2.2011

Olemme siis helmikuussa ja päivä on selvästi pidentynyt ainakin tunnilla. Se ei auta vanhuuteen, joka vääjäämättä hyökkii kimppuun. Tänään olemme Ekon kanssa molemmat käyneet fysioterapiassa vaivojemme kanssa. Ensin kävin minä OMT -fysioterapeutilla niskan ja rintarangan hermopinteen takia. Illalla käytin Ekon hierottavana, kun se on alkanut reakoimaan kosketukseen mutristamalla nahkaansa. Kipupisteitä löytyi. Annoin myös Trocoxilin; edellisestä olikin hyvin taukoa 4kk.

Hinnillä on nyt lempparileluna kongi, aika pieni sellainen. Tuossa illalla molemmat olivat pihalla ja minä tässä koneella. Hinni oli pudottanut kongin lumivuorelta seinän vierustaan ja upottanut sen sinne syvälle. Oli jo Ekokin mennyt etsimään, tuloksetta. Oli niin mukava huomata, että vanha, viisas koira osaa hakea apua. Tajusin heti, että Ekolla on asiaa, kun se haukahteli oven takana erilaisella haukulla. Menin kysymään, että mikä hätänä? Eko riensi seinän vierustalle näyttämään, että tuolla… Arvasin heti, että Hinni on hukannut jotain ja syvälle… Kahlasin tieni syvässä hangessa paikalle ja työnsin käteni reikään, jota Eko osoitti. Sielläkän se käsivarren mitan päässä oli kongi piilossa.

Tammikuu 2011

Sivu etenee alhaalta ylöspäin.

30.1.2011

Aikaisemmin en oikeastaan tuntenut ketään, jota voisi nimittää ”kukkahattutädiksi”, mutta nyt luulen tuntevani sellaisen. Osallistuin nimittäin luentopäiville, jossa puhetta piti ”Rakkaat Haukut” firman edustaja. Siis, ei ole olemassa johtajuusongelmia, ei ole olemassa aggressiivisia koiria, on vain pelokkaita ja stressaantuneita koiria. Kun minun koirani räyhää vastaantulijalle, on se sen toisen vika, koska se lähettää vääriä signaaleja ja minun koiraani pelottaa. Minun pitää kääntyä pois, tai kaartaa kaukaa ja olla itse välissä suojaamassa koiraani. Siiis, ihan hyviäkin ideoita, mutta kun tarinasta tehdään ihan tolkuttoman yksinkertaistettu pelkoon ja stressiin keskittyvä juttu, niin voi sentään… kylläpä on maailmassa paljon pelokkaita koiria. Firmassakin oli ainakin kuusi espanjalaista, pelastettua, katukoiraa. Ehkä ne onkin pelokkaita… Siis ihan mielenkiinnolla istuin koko viikonlopun ja olin hiljaa, vaikka kylläpä teki mieli kommentoida. Ja nuoret yleisössä vielä uskoivat koko tarinan kirkkain silmin. Tulevat ensi vuonna pitämään oikein ongelmakoirakouluttaja kurssin tänne meille. Ou jees.

No, meillä ei onneksi niitä pelokkaita ongelmakoiria ole. Hinnillä on karvanlähtö; siis kuukauden päästä on juoksuaika.

25.1.2011

Hakutreeneissä, henkilöhakutreeneissä siis, jätin ilmaisun pois toistaiseksi. Tämä enteilee nyt sitä, että ilmaisu saattaa kääntyä haukulle tai sitten rullalle… Se viimeinen irtorullatreeni jäi harmittamaan niin paljon, että en toista sitä ennen kuin saan selkeytettyä asian. Hinnihän juoksee, etsii ja tuo rullan hyvin. Ongelmana on, että ei se ymmärrä näytöstä mitään, varsinkin kun palkkana on pallo. Siis eihän koira voi ymmärtää, että on just hakenut siltä tyypiltä kivan patukan ja nyt samalta pitäisi hakea pallo – paljon kivempi olisi tietty hakea uusi esine uudelta ukolta… Makupalapalkalla ero olisi selvempi, mutta… eihän Hinni jouda syömään vielä ainakaan. Kiire hommille….

Noo, se asia hautuu minun päässäni ja ratkaisu löytyy kyllä, ei ole mikään koira jäänyt ilmaisua vaille.

Olen juuri ilmoittautunut kuvankäsittelykurssille, sellaiselle alkeelliselle kurssille vain, mutta jos oppisin jotain… kiva uusi juttu.

21.1.2011

Treenipuolella olen yrittänyt vähän saada Hinnille hallittavuutta. Hinni tajuaa jutut tosi nopeasti, mutta ei muista niitä innostuessaan. Kun menemme yhdessä lenkille, koirat on irti. Hinni kiiruhtaa edellä, tottakai, mutta pysähtyy hyvin, kun sanon ”seiso”. Ulkona tulee luokse pillillä hyvin, mutta ei antaudu kiinni… sisällä iloinen ”tänne” ja siihen istahtaa eteen saadakseen pallon tai taistelupatukan leukani alta, jossa pidän sitä jemmassa. Toki kaikki on niin uutta ja alussa nuoren koiran kanssa, mutta onhan se jo 13 kk, pitäis sen jo osata  .

16.1.2011

Hinninpihan sivut ovat olleet jumissa vähän aikaa, kun menin vaihtamaan yhden salasanan enkä osannut vaihtaa sitä toiseen pakolliseen tietokantaan… onneksi ystävä hädässä ratkaisi ongelman ja nyt on sivut taas käytössä.

Loppiaisena olin kotona flunssan kourissa. Hinni testasi uusia makuja ruokavalioonsa. Tarjolla oli mm. lanttukukkoa. Siinä otteessa, millä Hinni otti lanttukukkopalan, olisi pysynyt ehjänä linnunmunakin. Hinni vei kukkopalan olohuoneeseen ja asetti sen hellästi matolle analyysiä varten. Lopputulos oli jotain ”syömäkelvottoman” ja ”voihan tätä maistaa” välillä. Eko huolehti jätehuollosta.

Nyt olin pitkän viikonlopun Prahassa. Lähtö oli keskiviikkona työpäivän jälkeen ja kiirettä välttääkseni pakkasin laukkuni valmiiksi. Voi veljet, että pääsi parkaisu, kun tulin kotiin ja näin Hinnin purkaneen laukkuni viimeistä nenäliinapakettia myöten… ja nenäliinatkin oli silputtu yksitellen.   Laukku on sellainen vetoketjulla suljettava cabinlaukku ja vetoketjuthan eivät ole Hinnille mikään ongelma… Siitä sotkusta en ottanut edes kuvaa, sillä ne pikkuhousut, joita kuvaan olisi tullut, eivät tosiaankaan ole sitä kuvauksellista pikkubikini kokoa… Mutta matka meni hyvin. Prahassa lämpöä +10 astetta, kotona -20C.

Koirat olivat luonnollisesti tarhalla hoidossa ja sielläkin oli kaikki sujunut hyvin; Hinnille oli kelvannut ruoaksi hyvin tarhan oma JahtiVahti. Ja minä kun olin uunipuuronkin tehnyt missukalle evääksi… että edes jotain söisi, just joo. Tarhalla Hinni oli leikkinyt muiden kanssa; 9kk vanhan labbiksen omistaja ei kyllä ollut uskonut Hinniä saman rodun edustajaksi – ihmettelen vaan… !

3.1.2011

Hinnin kuvaustulokset tulivat tänään. Loistavaa!! Lonkat AA ja kyynärpäät 00. Tosi siistii .

1.1.2011

Uusi vuosi. Reipasta menoa Hinninpihalla!

Hyvin selvittiin vuoden vaihteesta Hinninpihalla. Oli Hinnin eka uusi vuosi paukutteluineen ja varauduin olemaan kotona turvallisissa ympyröissä. Ekohan ei ole koskaan välittänyt voimakkaistakaan äänistä tuon taivaallista, mutta Hinnin kohdalla en ollut ollenkaan varma kuinka käy. Hyvinhän siinä kävi. Jossain vaiheessa iltaa Hinni kyllä vetäytyi omaan rauhaansa makuuhuoneen nurkkaan, mutta kun menin ulos palloa heittämään, ei siellä mitään ongelmia ilmaantunut, vaikka ympärillä paukkuikin. Parasta kuitenkin säästää pienen koiran hermoja henkisen kehityksen ollessa vielä kesken. Ikävistä kokemuksista voi tulla pysyviäkin harmeja. Tämä ja samalla kriittisin vuoden vaihde meni siis meillä kaikinpuolin hyvin.

Joulukuu 2010

”Talvella murheita muisteta ei,
talvella paljon on lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan,
nähdään kesästä unta.”
Eino Leino

30.12.2010

Tänään Hinni oli joutoajallaan harjoitellut neulomista. Olipa liian vaikea malli ja meni langat sekaisin… Ei niitä lankoja millään saanut selvitettyä. Osa meni suoraan roskiin. Mistä Hinni langat löysi… no, enpä osaa sanoa…onhan niitä käsityöihmisellä, hehehe, lankoja ja keskeneräisiä töitä varsinkin… ja töllöntöitä…

26.12.2010

Kuvat kertovat paremmin kuin sanat. Pakkanen on vähän lauhtunut ja nyt voi irrotella pihalla…

Kyllä karjananpaisti on hyvää keskisuomalaisesta koirastakin. Nyt on Hinni syönyt tosi hyvin. Karjalanpaisti, laatikkoruoat ja kuivamuona ovat maistuneet yhdistettyinä todella hyvin. Niin, Eko voi myös hyvin; suorastaan paksusti.

22.12.2010

Hyvää joulua Hinninpihalta!!

Hinni kiittää kaikkia 1-vuotis synttäreiden onnentoivotuksista! Oli ihana juhlia . Juhlahumun jälkeen olikin vuorossa kunnon humala kuvausten yhteydessä. Voi, miten surkea olo ja pää sekaisin voikaan olla pienellä koiralla. Raukka oli kyllä todella huonossa jamassa – pelkäsi minuakin takki päällä – väisteli ihan kunnolla. Vasta, kun illalla alkoi pää selvitä, hakeutui kainaloon lohtua hakemaan. Tosi surullista, miten lääkkeet voi viedä pienen pään sekaisin. (Henkilääkärimme kävi tässä illansuussa kotonamme suorittamassa Ekon manikyyrin ja osasi kertoa, että Hinnin rauhoittamiseen kuvausten yhteydessä on käytetty halpaa, mutta erittäin tehokasta lääkettä, joka aikeuttaa jopa hallusinaatioita. Sepä se.)

21.12.2010

Tänään Hinni kävi virallisissa tutkimuksissa. Siis ei mitään korvien väliseen tilaan liittyvää, vaan silmät, lonkat ja kyynärät. Silmät olivat ihan terveet. Virallinen lonkka- ja  kyynärtulos tulee sitten vuoden alussa kennelliitosta. Lonkat ovat todennäköisesti B-C tasoa ja kyynärkäät ihan ok, todennäköisesti 0/0. Lonkatkin olivat ihan siistit, mutta mielestäni lonkkamalja on aavistuksen matala.

Eilen selvisi sekin, miksi niitä kenkiä ilmestyy eteiseen, vaikka niiden pitäisi olla saunanlauteilla piilossa. Hinni mahtuu saunan oven alta saunaan ja takaisinkin. Ja jos Hinni sinne menee, ei se ilman kenkäparia pois tule…

19.12.2010

Sunnuntai, varikkotreenit. Vaikka olikin kova pakkanen ja tuuli, rohkenin mennä treeneihin Hinnin kanssa. Henkilöhakua ja ensisijaisesti rullailmaisua. Järjen ja innon tasapaino ei vielä ole ihan balanssissa. Rulla tulee kyllä, mutta ennen sitä pitää tehdä esittelykierros muille mukana olijoiolle. Joo, hieno on. Sitten saan rullan itselleni, kytken koiran ja Hinni vie minut etsittävän ja jo löydetyn henkilön luo. Voi olla, että Hinnin kanssa kannattaa kokeilla sitä mahdollisuutta, että koira vie löydetyn luo rulla edelleen suussaan. Sehän on mahdollista, mutta enpä ole sitä itse kokeillut. Noo, Hinni on joka tapauksessa niin nuori, että en todellakaan ole varma, tuleeko siitä lopullisesti rullakoira.

18.12.2010

Tänään lauantaina otin ”viralliset” 1v. kuvat Hinnistä. Joo, ja avasin Hinni -sivun alle ”töllöntöitä” -kansion.

Tässä pari kaunista kuvaa, loput Hinnin omalla sivulla.

14.12.2010

Hinni 1 v. Suuri juhlapäivä, kakkukahvit ihmisystäville ja tarjoilua kavereillekin. Voi, miten iso sitä jo ollaankin . Toden totta, Hinnin itsetunto on viime kuukausien aikana noussut kohisten. Nyt jo taistelee vastaan leluistaan Ekolle ja lenkillä saattaa juosta päin Ekoa pelottomasti. Tuosta tulee vielä turpiin, mutta… Lisäksi Hinni karkasi pari päivää sitten kotiovelta kauas maantien varteen, missä luuli nähneensä tutun naapurin. Suoraan lumipenkkojen yli lensi, eikä kuullut mitään. Tuli kyllä samalla vauhdilla takaisinkin, mutta ei esittänyt minkäänlaista katumisen merkkiä. Vauhti on ihanaa…

11.12.2010

Lauantai. Tänään olin Hinnin kanssa Kuusaassa, Jyväskylän luona, treenaamassa kasvattajan ”pikkujoulutreeneissä” . Sää suosi. Pakkasta n. 10 astetta eikä tuullut juuri lainkaan. Olipa kiva treenata noutajaihmisten kanssa minulle edelleen niin vieraita noutajajuttuja. Hinni ei käyttäytynyt kovinkaan hyvin. Kahdesti karkasi kaverin damillekin, kun tehtiin myös samanaikaisia treenejä. On vielä liian nuori ja hallinta huonolla tolalla, että pystyisi vaativampiin treeneihin. Mutta hauskaa oli ja Hinni sai juosta lujaa .

7.12.2010

Tiistai-ilta. Oli ihana pidennetty vapaa. Huomenna töihin. Pidin ylimääräisenkin vapaapäivän ”opiskelun” takia. Oikeasti piti vastata tenttikysymyksiin. Sain melkein tehtyä. Ulkoiluun meni kyllä aikaa, oli niin hienot kelit. Lunta sateli kyllä, mutta ei myrskyä. Ekokin voi tällä hetkellä tosi hyvin ja on antanut Hinnille kyytiä metsässä. Tosi ihana pari .

Hinni kunnostautuu edelleen tuhotoimillaan… Siis, se pieni keltainen sanakirja meni sitten roskiin… Hinni oli avannut minun reppuni vetoketjun, jonka olin varmasti huolella sulkenut poistuessani kaupungille ostoksille. Siinä meni meikkipussi ja muuta; onneksi allakka jäi ehjäksi. Muistan Ekon joskus nuorena syöneen työallakkani ja se oli kauhistus. Toki uudessa allakassa on aina paremmin tilaa…  Töissä meillä aina heitetäänkin, kun joku valittaa, ettei allakkaan mahdu, että osta uusi allakka…

5.12.2010

Sunnuntai. Eilen olin Vantaalla pk-liiton peko -hakuluennolla. Oli hyvä päivä. Tuli entisen kertausta ja mukavia uusia konsteja. Kiva idea esimerkiksi se, että ruokapalkan voi laittaa vaikka folionyyttiin, jos haluaa koiran kanssa viettää aikaa rapisevan paketin äärellä.

Tänään oltiin hakua treenaamassa. Lunta on jo sen verran, että alkaa olla raskasta meikäläiselle näytöille juokseminen – koirahan menee kuin jänis. Hinnin kanssa on nyt irtorullilla pelattu ja se näyttää sujuvan. Toistaiseksi mennään siis näin.

3.12.2010

Elämä Hinni hinniäisen kanssa on riemullista. Sitä saa ihmetellä asioita joka päivä: Miten koiran älykkyydellä voi onnistua toistuvaste se, että saunan lauteille jemmatuista kengistä ilmestyy eteisen lattialle aina täydellisiä pareja kenkiä. Tällä viikolla esim. oli eteisessä ihka ensimmäiset ’El Naturalista’ -kenkäni, sellaiset eko -tuotteet, joissa on vihreä sammakon kuva tuotemerkkinä. Kotioven avattuani vedin henkeä – sata euroa – voi ei, taas. Kengät näyttivät kuitenkin ihan ehjiltä ja huokaisin helpotuksesta. Palautin kengät saunan lauteille turvaan. Eteisen lattialla havaitsin kuitenkin kaksi pienen pientä nahkapalaa; siis jotain Hinni on kengistä rikkonut. Poimin lattialta kaksi pikkuruista palasta, joissa kummassakin oli tuttu vihreä sammakko. Hinni oli osannut irrottaa molemmista kengistä ulkoreunan yläsaumaan ommellut tuotemerkit. Käsittämätöntä, miten koira pystyy siihen?!

Ostin muuten eilen uuden herätyskellon – nyt oli jo viisaritkin hävinneet siitä edellisestä. Takuuaika ei tosin ehtinyt umpeutua siitäkään – vieläköhän olisi takuuseen mennyt…

 

Marraskuu 2010

Marraskuu… läpi repaleisen lokakuun…marraskuu…
Marraskuussa asiat etenevät alhaalta ylöspäin.

27.11.2010

Kova tuuli ja pakkasta 13 astetta. Metsässä on silti käyty lenkillä ja Hinni purkaa siellä energiaansa raahaamalla parimetrisiä salkoja mukanaan. Eko väistelee iskuja ja hakee turvaa minun jaloista…

Pihalla on muovikallona saanut taas kyytiä; sitä uutta kameraa en ole vieläkään saanut ostettua, joten kuvia on tässä valossa erittäin vaikea saada. Tässä yrityksiä. 

Ekon eleganssia moinen puuhailu ei häiritse.

24.11.2010

Hinni -hiirulainen on jatkanut puuhailujaan säännönmukaisesti… maanantaina tuli ratkaistua ristikkolehteni ongelmakohdat… tiistaina pikkuneiti kirjaimellisesti veti naamaansa aurinkopuuterini. Tyttöjen juttuja . Tänään keskiviikkona minulla oli pitkä työpäivä ja säästääkseni itseäni ja kotiamme, vein koirat tarhalle päivähoitoon. Hyvin meni! Oli ollut toimelias päivä, koska molemmat hiipivät nukkumaan ennen minua… hyvää yötä vaan!!

21.11.2010

Viikonloppuna oli pakkasta, mutta sunnuntaina menimme silti Löppösen Tuijan vetämään koulutuspäivään. Ensin otettiin pellolla markkeerauksia eli damien noutoa erilaisilla muistikuvilla. Osallistuvat koirat olivat aika osaamattomia – tai siis ohjaajat ainakin. Siirryimme maneesille tottistreeneihin. No, siis Hinnihän noutaa, niin kuin moni muukin noutaja. Ja Hinni tuo esineet minulle – kaikilla mukana olleilla koirilla ei tainnut olla osoite ihan tiedossa. Maneesilla treenasimme ihan tavallisten seuraamis- ja kontaktijuttujen lisäksi ohjausjuttuja. Siis Hinnikin pysyi hyvin paikallaan ja nouti esineen ohjauksen mukaan esim. oikealta puoleltaan. Toki näytin selvästi käsimerkillä mistäpäin noudetaan. Oli kiva treenata vähän erilaisia juttuja, mitä itse on tottunut tekemään .

19.11.2010

Tänään, perjantaina, tulin kotiin ja makuuhuoneessa näytti tältä.

Kysymys kuului: ”Mitä sinä, Hinni, olet puuhannut?” Hinni katsoi suoraan silmiin ja kertoi irrottaneensa lehdestä huonekaluja paperinukeilleen. Laadukas valinta tuo Avotakka; tarjolla olisi ollut myös Ikean kuvasto. Se siitä Avotakasta. Älkää vain kukaan kertoko Hinnille, että uusin Palveluskoirat -lehti on labradori teemanumero. Minä haluan lukea sen lehden ensin.

16.11.2010

Nyt on jälleen kokeiltu jotain uutta Hinnin kanssa. Käytiinpä näyttelyharkoissa. Ihan totta; sattui niin sopivasti toko-treenien perään, etten voinut välttää kiusausta mennä mukaan. Sanoivat, että Hinni ravaa erittäin kauniisti aina silloin, kun ei ole katsekontaktissa minuun. No, siis Hinnillähän on hieno kontakti . Kaikkea voi kokeilla ainakin kerran, joten ei tuokaan kokeilu yhtään hullumpi ollut.

14.11.2010

Sunnuntai-ilta, isänpäivä. Hinni 11 kk. Olipas mukavaa, kun veljeni Jukka kävi Leenansa kanssa kylässä. On mukava joskus nähdä ihan livenä läheisiään, vaikka puhelin ja netti onkin keksitty. Perjantaina ostamani kahvipullapitko oli mielestäni liian kuivaa; paistoin köyhiä ritareita. En muista milloin viimeksi olisin niitä tehnyt. Onneksi kelpasivat – oikeastaan olivatkin varsin hyviä, vaikka itse sanon.

No, kävinpä Hinnin kanssa hakutreeneissä. Ilmaisuahan sitä on nyt treenattu… juu, ei se suju. Haukkuminen on ihan hirmuisen esteen takana. Suu käy, hampaat naksuu ja sitten alkaa tulla neitihaukkua ja lopulta kunnon haukahduskin. Lopuksi tehtiin rullaharjoitus tiepohjalla ja sehän sujui. Siis nyt saa taas nauraa ja päivitellä tätä koiran koulutusta, mutta kylläpä taidan kuitenkin vaihtaa jo tässä vaiheessa rullalle. Vastahan se on toinen vaihdos, ehdin kevääksi vielä muuttaa pariin kertaan.

9.11.2010

Koirieni koulutustason ero näkyy tosi hyvin pienissä jutuissa. Kun lenkillä pudotan käsineeni ja n. 100-150 m päässä ihmettelen, minne käsineeni on joutunut, hoksaa Eko välittömästi etsinnän suunnan. Hinni alkaa pyöriä itsensä ympäri ja säntäilee suunnattomasti ympäriinsä; paljon puuhaa, vähän villoja. Tässä vaiheessa Eko viipottaa jo kaukana tulosuunnassa hakemassa käsinettäni ja sinnehän se on Hinninkin rynnättävä. Hyvällä tuurilla Hinni ennättää jopa iskeä kiinni hanskaan ennen Ekoa. Nykyään jätänkin pudotuspaikalle molemmat käsineeni, ettei turhaa reissua tulisi kummallekaan .

Hinni kyllä yrittää opiskella ahkerasti. Peko -asioiden opiskelun lisäksi oli Hinni tänään aloittanut englannin kielen opinnot. Oxford Dictionary oli kannettomana makkarissa ja pieni keltainen sanakirja keittiössä – koskemattomana. Opiskeluun on kulunut myös kolme lyijytäytekynää kahden viikon aikana… hmm… Kaikki mihin minun pienet nakkisormeni onkaan koskeneet, sitä pitää maistaa…

7.11.2010

Sunnuntai -ilta. Viikonloppu kotona, aika ihanaa. Eilen aamulla tein Hinnille metsäjäljen, mutkittelevan ja hevosenkengäksi väännetyn. Hinni ajoi sen hienosti n. tunnin vanhana. Asiaa auttoi ehkä se, että käytin koirat lenkillä jäljen vanhenemisaikana. Oli pahin energiataso laskenut ja Hinni pystyi keskittymään jälkeen heti alusta asti. Olin tosi tyytyväinen. Nyt olen lisäksi ajanut jälkeä peko-valjaissa. Enää Hinni ei tarvitse pantakiinnitystä ja mahan alta kulkevaa liinaa. Nenä pysyy maassa hyvin muutenkin. Olen oikein tyytyväinen.

No, tänään sitten kävin hakutreeneissä. Oli ihan pakko kokeilla peko-valjaiden käyttöä, vaikka Hinni ei olekaan käyttänyt niitä kuin jäljellä. Ei haitannut. Ihan sata lasissa oli menossa ukkoja etsimään ja etsi myös. Asiana oli ottaa haukkuilmaisua. Sillä on edelleen rajoitin päällä… Nyt pitäisi minun oivaltaa se, mikä rajoitinta säätelee… onko se vain ikä ja ihmisen suuri kunnioitus, vai olenko itse jotenkin rajoitin… Halu haukkua on suuri, suu käy ja sieviä haukahduksia tulee helposti, mutta kunnon haukku ei lähde vapautuneesti. Pitää varmaan miettiä palkka-asiaakin. Makkaralla saattaisi olla helpompi haukuttaa… pallo on kuitenkin se parempi palkka.

4.11.2010

Laitanpa vähän väriä tekstiin – syksyn väriä. Tänään oli jälkitreeni-iltamme. Hinnillä oli odotetusti energiaa yli oman tarpeen… Ennakoin tilanteen ja tein valmiiksi kaksi jälkeä. Eka oli suora ja lyhyt. Toinen mutkitteleva ja pidempi. Ensimmäinen jälki oli pintaliitoa. Intoa todella paljon, järki jäi autolle. Toisen jälkensä Hinni ajoikin sitten hyvin. Järjen mukaan otto teki menosta huolellista ja todella maavainuisesti etenevää. Sitä oli ilo katsoa!!

3.11.2010

Keskiviikko. Nyt menee kyselyksi…
Miten usein noutajan paristot pitää vaihtaa? Ekat kesti 10 kk ja nyt Hinni halusi vaihtaa ne jo kolmen viikon päästä uusiin!! Varsinainen duracellien suurkuluttaja . Oli löytänyt etsintöjä varten pakkaamani patteripussin ja avannut kaikki pakkaukset, pureksinut osan paristoista pilalle ja levitellyt tavarat ympäri huushollia. Toivottavasti näillä mennään pitkälle! Onkohan noutajien jalostuksessa ajateltu sellaisia energiaa säästäviä juttuja  ?!! Pitää kyllä myöntää, että Hinni kulkee lujaa ja tehokkaasti tälläkin energiaratkaisulla.

Lokakuu 2010

1.10.2010

Perjantai. Hahaa, minä tein sen! Tulin köysillä alas Joensuun vanhan paloaseman letkutornista. Varma alastulo pitkin seinää, eikä pelottanut paljon yhtään. Se räystään reunan yli pääseminen ja kallistuminen vaapaaseen ilmatilaan oli vähän jännä juttu, mutta muuten alastulo pitkin seinää oli hienoa!! Voisin tehdä sen uudestaan ihan varmasti .

3.10.2010

Sunnuntai. Viikonlopun olin Mikkelissä testaamassa koiria. Omat olivat jälleen hoidossa. Kumpikin voi hyvin; siis Hinni erinomaisesti ja Ekokin ihan kohtuullisesti – vähän taas selkä alkaa oireilla kun Trocoxil lääkkeestä alkaa olla kaksi kuukautta…


Hinni ja luppakorva; laatumerkki.


Eko ja kymmenes syksy.

7.10.2010

Huhhuh, nyt alkaa vähän jännittämään Hinnin taipparit. Tämän viikon treenit nimittäin on menneet pikkuisen rajusti. Riistan nouto maastosta on vielä ollut kohtuullista, mutta linnun poimiminen maasta taluttimessa kuljetettaessa ei ollut ollenkaan siistiä. Hinni ravisteli riistaa, mitä se ei missään tapauksessa saisi tehdä. Voi voi, saapas nähdä, kuinka meidän käy. On tuo Hinnin itsetunto pikkuisen korkealla, mutta ei se silti kestä minun voimakasta puuttumista asioihin. Riistakin putosi heti suusta, kun kielsin tai sanoin ”nätisti”. Ei taida olla meidän juttu tuo riistan kanssa pelaaminen. Tai vaatisi sitten kovin paljon treeniä ja tottelevaisuutta lisää.

10.10.2010

Hinni hoisi homman hienosti!! Taipumuskoe meni hyväksytysti läpi. Myös Hinnin sisaruksista Martta, Zeta ja Vili olivat kokeessa ja menivät hienosti läpi nekin. Lauantain 16 koirasta läpi meni 4 ja sunnuntain 16 koirasta peräti 10. Hinnin kirjallinen arvostelu on Hinnin omalla sivulla. Kasvattaja Maija otti kuviakin ja tähän kopioin luvalla Maijan sivuilta ihanan kuvan Hinnistä taipparisuorituksessa. Jummi-Jammin kuvagalleriassa on lisää kivoja taipparikuvia.


Hinni ja lokki. Kuva: Maija Lappalainen

14.10.2010

Hinni 10 kk. Tänään sillä on varmaankin hyvin valaistunut ja energinen olo. Oli löytänyt otsavaloni, avannut sen ja pureskellut alkaaliparistot… Pelastuskoiraksi opiskelu vaatii näköjään paljon omatoimista opiskeluakin. Tänään on satanut lunta, vähän. Myrskyä ei vielä ole ollut. Myöhemmin illalla on aikomus käydä ajamassa kovan maan jälkeä illan hämyssä.

Nooo, siitä kovanmaanjäljestä ei tullut mitään, kun lunta ehti tulla niin paljon, mutta pellolla ajettiin jälkeä kuitenkin. Eka jälki pallopalkoilla oli aivan liian levoton. Toiselle jäljelle laitoin makkarakökköjä noin 15 metrin välein ja se tuotti tulosta. Hinni ajoi jälkeä todella hyvin nenä maassa ja bongasi makkarakasat ja jatkoi imurin lailla eteenpäin. Hyvä!!

19.10.2010

Meillä ei ole tapahtunut kai mitään erityistä… koirat sai olla kotona viikonlopun…no, se on jo aika erikoista. Olin kyllä itse testaamassa ensin aikuisia koiria ja sunnuntai-iltana vielä pikkuisia snautseripentuja. Ne oli ihania!! Pentutestit ovat hyvin ”suuntaa-antavia”, mutta en luottaisi niihin ihan liikaa. Erot toimintakyvyssä tulevat kyllä näkyviin selvästi, mutta en tekisi silti pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Hinnin kanssa on ajeltu muutama jälki ja olen perehtynyt amerikkalaisten suosimaan klikkerikoulutuksen muotoon ”marking”, joka on sanallista ”yes” tai ”no” klikkausta. Etuna tässä kuulemma on, että ohjaajan ääni on aina ainutlaatuinen ja tunnistettavissa kaikissa olosuhteissa, mitä taas klikkerin ääni toiseen klikkeriin verrattuna ei ole. Siis periaatteessa voi sanoa ”hyvä” just oikeaan paikkaan ja sitten voi kaivella makupalan taskusta kaikessa rauhassa.

20.10.2010

Illan jälkitreeni oli oikein onnistunut. Hinni ajoi kaksi pitkähköä peltojälkeä. Vauhti on liian kova erikoisjäljeksi, mutta siihenhän me emme tähtääkään, vaan ainoastaan kunnolliseen jäljestämiseen metsässä ja erilaisilla pinnoilla. Seuraavaan treeniin teen yhden suoran jäljen ja toisen loivan ässämutkaisen. Odotan mielenkiinnolla, miten se sujuu .

21.10.2010

Tottista. Hinni alkaa jo ymmärtää monta liikettä. Nyt on päästy paikallaolossakin eteenpäin. Kyllä me ensi vuonna päästään vielä kisaamaankin . Noudon opettaminen puuesineellä onkin ollut mielenkiintoista. Se on ehkä paikallaolon jälkeen seuraavksi vaikeinta. Noutaja kyllä noutaa, mutta täsmällisenä liikkeenä asian suorittaminen näyttää olevan vähän eri juttu. Klikkerillä ja tuolla aiemmin kuvaamallani ”marking”-systeemillä homma kyllä hoituu. Hinnille pitää asiat opettaa vain vahvistamisen kautta.

Ekon kanssa en nyt ole paljoa puuhannut. Esine-etsintää vähän ja muuta pientä. En tiedä onko selkä huonommassa kunnossa, vai kipeytyykö selkä Hinnin takaa-ajamisesta (Eko juoksee Hinnin häntää kiinni, kun Hinni juoksee pallon perässä. Sama takaa-ajo kuin Aapo terrierin kanssa). Jutteli eläinlääkärimmekin kanssa kipulääkityksestä ja jotain opiaattia voisi kuulemma kokeilla Trocoxilin rinnalle. Pitää harkita. Aamuäreys kertoo minulle, että kaikki asiat eivät nyt ole kunnossa.

23.10.2010

Hyvä aamu tänään. Eko tuli aamuhalille kainaloon, joten kivuton aamu tänään. Lenkilläkin se valitsi pidemmän reitin. Vanha koira osaa itse kertoa, miten paljon lenkkeilyä haluaa. Kun mentiin metsään oli musta maa ja tuuli puhalsi puiden latvoissa voimakkaasti. Tunnissa satoi lunta niin paljon, että maa oli ihan valkoinen poistuessamme metsästä. Jäi vain musta ruutu autoni paikalle metsän reunaan.

Kuinka pitkä matka jäljestämistä tarvitaan, että noutaja huomaa jäljestävänsä omia jälkiään? En voinut olla nauramatta, kun Hinni oli just pyörähtänyt pihalla ja se halusi heti uudellen ulos. Päästin sen ovesta ja näin, miten se huomasi jäljet maassa. Askeltarkasti jäljestäen Hinni läksi selvittämään, kuka pihalla on käynyt… No, ei onneksi pitkälle mennyt, kun hypähti iloisesti pois jäljeltä; ihan niin kuin olisi helpotuksesta huokaissut, että omat jäljethän ne siinä… Olikos se Nasu possu, joka myös jäljesti omia jälkiään…

24.10.2010

Jälkiä on siis Hinnin kanssa ajeltu viikollakin, mutta vasta tänään tein sen ässämutkaisen peltojäljen. Hinni ajoi senkin hienosti. Nyt näyttää siltä, että Hinni on oivaltanut oikeasti jäljestämisen idean maavainun avulla. Ässämutkissakin Hinni korjasi jäljelle erittäin hyvin nenällä maasta jälkeä hakien. Yhtään siksakin juoksemista ei ollut. Nyt olen tyytyväinen. Vauhtia jäljestämisessä on vielä pikkuisen liikaa, mutta se tasaantuu kyllä ajan oloon.

Ekokin voi nyt hyvin. Molemmilla päivän metsälenkeillä Eko leikitteli Hinnin kanssa ja yksikseenkin leikki sekä kepeillä että Hinnin pallon kanssa. Se on ikääntyvien kanssa just tällaista; välillä kolottaa ja sitten taas mennään lujaa…

31.10.2010

Sunnuntai. Koirat olivat taas viikonlopun tarhalla. Hinni oli nauttinut nuoren bernhardilaisen seurasta. Eko taas on kuulema hieman huolissaan Hinnistä ja sen seurasta… Yksin tarhalla ollessaan Eko kuuluu olevan rennommin. Joo, olen kyllä huomannut itsekin, että Eko on hyvin suojeleva Hinniä kohtaan ja toisaalta kateellinen. Siis ei mitään uutta.

Viikon aikana olen treenannut Hinnin kanssa tottista ja yhden jäljenkin kerkisin ajaa, mutta taukoja treeneihin tulee väkisin, kun on itse reissussa ja menossa.

Syyskuu 2010

1.9.2010

Keskiviikko. Hinni on vapautettu yhden huoneen oleskelutilasta ja elämä on rauhoittunut. Siitäkin huolimatta, että paikat sottaantuu, on parempi, että Hinni on vapaa liikkumaan ja Eko lepää sohvallaan. Viimeisen kuukauden saldo on siis kolme käytävämattoa ja sohva. Se on noutajienkin hinta aika korkea… , mutta on se sen arvoinen – Hinniäinen.

6.9.2010

Maanantai. Nytpäs kokeilen kääntää sivun päiväjärjestyksen alaspäin eteneväksi. Olin testaamassa koiria koko viikonlopun ja omat koirat olivat hoidossa; Eko tarhalla ja Hinni juoksun takia Sadulla. Kumpikin koira oli ikävöinyt. Eko alkaa varmaan vanheta ja olisi mieluummin kotona. Hinnin juoksu sotkee mielialaa ja oli ollut hoidossa tosi varovainen ja alistuva pienelle Mini göötille. Oli Satu joutunut oikein korostetusti kehumaan ja tukemaan Hinniä, ettei Mini olisi jyrännyt sitä. Jälleennäkemisen riemu olikin sitten rajaton, kun laumamme koontui yhteen. Kylläpä oli läheisyyttä koko pyhäillaksi. Nyt maanantai-iltana kävin hakutreeneissä ja olin itse vähän varovainen Hinnin treenin suhteen. Suunnittelin treenin, missä varmasti ei tulisi ongelmia. No, eihän niitä tullut ja Hinni oli ihan yhtä reipas kuin aina ennenkin. Intoa enemmän kuin tarpeeksi ja eka pisto lipsahti tietysti pitkäksi. Toisella pistolla ukko löytyi ja homma jatkui erittäin hyvin…  Tulipa taas mieleen tehdä Hinnistä rullakoira – on se niin nopea .

15.9.2010

Nyt on aika lipsunut hallinnasta näköjään. Hinnin juoksu on lopuillaan ja elämä tasaantunut. Hinnin juoksuaika sujui ihan mukavasti. Ulkopuolisten mielestä se aluksi herkisteli, mutta reipastui olon tasaannuttua. Mitään hännän kääntämisiä en nähnyt missään vaiheessa. Hurjinta Hinnin toimesta liehittely oli just ennen juoksua ja n. 15-17 pvä. Muutoin Eko antoi Hinnin olla ihan rauhassa – leikattu uros kun on.

Hakua on treenattu ja nyt on aloitettu jo rullatreenit. Siis Hinnistä tulee rullakoira so. ilmaisee löytämänsä henkilön ottamalla kaulassa roikkuvan ilmaisurullan suuhun ja tuomalla sen minulle. Sitten kytken koiran ja Hinni vie minut löytämänsä henkilön luo. Eko ilmaisee samalla tavalla; sekään ei siis hauku löytämäänsä ihmistä. Ilmaisua treenataan nyt irtorullilla ja kenttäolosuhteissa kunnes koreografia on hallinnassa.

Hinnistä näyttäisi tulevan pelastuskoira melko varmasti – sen mielenkiinto on kohdistunut oikeisiin asioihin. Esimerkiksi tänään Hinni oli tutustunut kompassiin. Oli löytänyt sen hälytysryhmävarusteistani, takin taskusta. Pitää muistaa ostaa uusi kompassi .

17.9.2010

Ostin uuden kompassin – jätin sen autoon varmuuden vuoksi.

Eilen menin kotiin ja pöydällä oli viesti siivoojaltani. Luin, että oli ollut makuuhuoneessa vähän vanua revittynä ja hän oli jättänyt vanun sängylle. No, ajattelin, että on jostain nallukasta vähän suolia vedetty ulos… Mutta, mutta, miksikäs makkarin portti on kiinni… ? Voi kauhistus!!  Sängyllä oli metrin korkea kasa vanua – oikeesti!! Olin aamulla laittanut Hinnin oman petin päälliset pesuun ja sisuspussi jäi odottamaan päällisen pesua. Oli Hinni repinyt sisuspussin ja kaikki vanut oli kaivettu ulos. Oli varmaan siivooja ollut iloinen . On tuo tyttönen sellainen puuhapete .

Tänään, perjantaina, oli herätyskello eteisessä vastassa, kun menin kotiin. Siitä saatoin päätellä, että makkarissa on puuhattu jotain… Hinni oli lukenut pelastuskoirakoesäännöt… jostain syystä se oli myös lainannut silmälasini, sellaiset tiimarin lasit onneksi vain…

18.9.2010

Ostin Hinnille jättisuuren luun, jonka se saa syötäväksi, kun lähden kotoa. Lauantaina oli paikat ihan kunnossa n. viiden tunnin poissaolon jälkeen.

Tällä viikolla on käyty metsässä umpipimeälläkin. Ei mitään ongelmia. Täysi meno päällä. Ekohan ei ole koskaan vierastanut pimeyttä ja Hinninkin kohdalla näyttää tosi hyvältä. Otsavaloni ei haittaa sen menoa eikä myöskään ohjaa sen liikesuuntaa, vaan Hinni liikkuu ihan reippaasti hajumaailman ohjaamana. Tämä on tosi hyvä asia pelastuskoiran uraa ajatellen. Sen lisäksi, että Hinni on lukenut säännöt ja opetellut kompassin käytön, sillä tuntuisi siis olevan toimintakykyä pimeässä suoritettavia tehtäviäkin varten… oikein hyvä!

21.9.2010

Tiistai-ilta. Nyt on pakko hehkuttaa . Hinni oli aivan super hieno meripelastustreeneissä eli järvipelastushommissa. En ole koko kesänä käynyt Hinnin kanssa järvitreeneissä, kun ilmaisua ei ole ollut. Tänään kuitenkin tuli extra superhieno mahdollisuus treenata ja lähdettiin oitis mukaan. Keli oli sateinen, tuulinen ja ilta pimeni. Hinnin vuoro oli vasta lähellä kahdeksaa, joten ilta pimeni mukavasti ja työskentely oli nenän varassa. Teimme etsinnän tuulen alla risteillen Pärske -alusta käyttäen. Hinni sai hajun luodolla olevasta maalihenkilköstä ja aloitti ilmaisuhaukun!!! Siis se osasi haukkua, kun ei voinut juosta maalihenkilön luo. Kerrassaan upea suoritus. Nyt olen varma, että Hinni löytää ja varmasti menee löytämänsä maalimiehen eli ”ukon” luo. Turhautuminen sai Hinnin jopa haukkumaan. Loppumatkan Hinni sai uida. Sekin on hyvää treeniä, koska nuori koira usein unohtaa uidessaan, mitä olikaan tekemässä. Uusi käskytys rannalle saa koiran toimimaan jälleen…näin kävi Hinnillekin, ja sieltähän se ukko löytyi.

Nyt annan kyllä anteeksi sen, että herätyskello oli jälleen tänään eteisessä ja koristelistat kuorittuina pois. Kellohan toimii silti edelleen… ei pidä olla liian tarkka .

26.9.2010

Sunnuntai. Hinnin mielestä metsässä on IHANAA!! Kotona on paljon vähemmän mitään mielenkiintoista. Sekin herätyskello oli piilossa muutaman päivän, mutta tänä aamuna uskalsin jättää sen yöpöydälle, kun jouduin lähtemään kisoihin jälkiä polkemaan. No, kellohan oli sievästi eteisessä odottamassa minua… Onkohan nyt kyse poissaollun ajan tarkkailusta… Hehe, on se NIIN viisas koira.

Illalla olin vielä tosietsinnässä Ekon kanssa. Hinni oli naapurin hoidossa vähän aikaa, mutta olikin sitten halunnut omaan kotiin. Hinni on aikuistunut tosi paljon – siis henkinen varmuus on ihan eri tasolla kuin alkukesästä.

29.9.2010

Keskiviikko. Maanantaiaamuna herätyskello ei herättänyt, heräsin silti. Kello käy, mutta viisarit ei liiku. Onkohan siinä joku vika? Pitää pyytää Hinniä vilkaisemaan…
Maanantaina illalla käytiin treenaamassa henkilöhakua ja nyt otettiin haukkuilmaisu mukaan. Ja haukkuihan Hinni. Kylläpä nyt pääsee joku sanomaan jotain johdonmukaisesta koulutuksesta…. Joo, tämmöistä tämä, mutta kyllä me vielä ehditään vaihtaa takaisin rullalle, jos siltä yhtään tuntuu.
Tiistaina oltiin Hinnin kanssa ekan kerran tottistreeneissä oikein noutajien kenttäkoulutuksessa. Menin alkeisryhmään. Hinni keskittyi erittäin hyvin yhteiseen työskentelyyn. Muut koirat ja ihmiset saivat olla ihan rauhassa, kun olimme kontaktissa seuraamisessa ja erilaisissa kohtaamisharjoituksissa. Kättelytkin vieraan ihmisen kanssa onnistuivat hyvin Hinni sivulla istuen. On se sitten jotain oppinut kotitreeneissämme .

30.9.2010

Korjattiinpa Hinnin kanssa se herätyskello. Ravistelin sitä ja otin pois irtonaiset muovinkappaleet kellotaulun lasin alta. Tänä aamuna kello kävi normaalisti.

Kaikkea sitä pitää ihmisen mennä lupaamaan… huomenna minun pitäisi laskeutua narujen varassa Joensuun vanhan palolaitoksen letkutornista. Viime yönä näin jo painajaisia . Saapas nähdä kumpi pelkoni on suurempi; vedenvaraan joutumisen vai putoamisen pelko. Vedenvaraan joutumista olen pakosta joutunut treenaamaan järvipelastushommissa ja sen pelon jo hallitsen. Nyt pitää testata tämäkin pudotus… voi taivas.

Elokuu 2010

30.8.2010

Maanantai-ilta. Olin pitkän viikonlopun Tallinnassa. Koirat olivat tarhalla hoidossa ja Hinnin juoksuaika alkoi hoidon aikana. Onneksi ei ollut pehemmin haitannut muita koiria, mutta oli ollut vähän levoton… mitähän lie puuhannut tällä kertaa. Kotona jätin Hinnin omaan huoneeseen, vaikka Ekohan siellä on halunnut olla. Nyt kuitenkin järjestin Hinnille oman huoneen ja niinpä Hinni oli vähän puuhannut . Nahkasohvan yksi istuintyyny oli päreinä ja silputtu suoperlooni täytti lattia-alan. Onneksi se oli se vanha ja kulunut sohva, joka nyt tulee päätymään kaatopaikalle.

Illalla kävin Hinnin kanssa hakutreeneissä. Kolme ukkoa ja ainakin kuusi erittäin pitkää pistoa – voi jee, oli taas intoa enemmän kuin järkeä. Eipä ollut kaunista katsottavaa se työskentely.

Ekon kynsi näyttää paranevan hyvin, joskin suojasukka ja sen teippi on aiheuttanut hiertymän tassun ulkosyrjälle… voi voi.

26.8.2010

Torstai-ilta. Tällä viikolla tapahtunutta: Maanantaina Ekolta kuorittiin vaurioitunut kynsi ja nyt tassua pidetään töppösessä ja kynsiä öljytään niiden vahvistamiseksi. Maanantain hakutreeni oli Hinnille hyvä. Tuli tyhjä pisto alle, kun viimeisenä koirana joutui illan viiletessä hakemaan hajun tosi kaukaa radan takaa notkosta. Onneksi on itsellä jo kokemusta ilmavirtauksista ja osasin ottaa seuraavan piston niin, että koira varmasti menee kauas. Lopuksi treenattiin vielä yliheittoa. Ja lujaahan Hinni juoksi. Yliheittoja tuskin vielä kannattaa treenata tuon enempää; oppii pian liian omatoimisen puolen vaihdon radalla.

Tiistaina vedin pentukurssin teorian ja sillä aikaa Hinni söi taas yhdet sisäpohjat. Oli sitten päässyt saunaan: lauteilla ovat rivissä kaikki päivittäisessä käytössä olevat kengät. Keskiviikkona aamulla saunassa kävi putkimies vesimittarien uusimisasioissa… jätti oven auki… oli päivän aikana yhdet nauhat irrotettu kengistä – ei muuta . Tänään torstaina on naapurista tullut meille kolmet villasukat – ovat naapurit näemmä ottaneet talvikamat esille … Omat croksini hain itse naapurin pihalta.

22.8.2010

Sunnuntai ilta. Tulin Hinnin kanssa myöhään illalla kotiin Punkalaitumelta, Hiiden Helmestä. Oltiin siellä Emma-Kaarinoiden leirillä. Oli tosi kiva viikonloppu. Ryhmäni koirat olivat kaikki pentuja tai vasta-alkajia, joten perusasioita treenattiin; tottista, jälkeä ja hakua. Perjantain ja lauantain välisenä yönä tuli palohälytys just ennen  kahta. Kaikki ulos – ihmiset ja koirat. Käytävällä oli kitkerä savun haju. Palokunta oli paikalla tosi nopeasti. Paloa ei kuitenkaan löytynyt, joten syynä lienee ollut joku sähkövika, joka sulatti jotain. Pari tuntia kuitenkin meni ennen kuin saimme uudet huoneet ja muutimme savuttomiin tiloihin. Mielenkiintoinen tapaus.

Nyt nukkumaan ja huomenaamulla haen Ekon kotiin tarhalta. Hinni nukkuu jo tuossa – sohvalla. Siis on näköjään harjoitellut sohvalla nukkumista ennenkin…

17.8.2010

Siinäpä se viikko vierähtikin ja syksy saapui itäiseen Suomeen. Aamun lämpötila oli lähes nolla. Viimeviikon treenit meni ”ihan hyvin”. Pellolla pitäisi käydä nyt jälkeä ajamassa useammin kuin kerran viikossa, mutta ei riitä iltoja. Viikonlopulla kävin puhumassa ajokoiramiehille luonnetestistä. Olivat oikeesti kiinnostuneita – keräävät muutenkin valtavasti tietoa koiristaan ja laskevat indeksejä asioista, joista en paljoa ymmärrä. Tosi hienoa ja osoittaa, miten asiaansa hurahtaneita muutkin koiraihmiset ovat. Minä olin siis etelässä ja koirat tarhalla. Hyvin oli hoitojakso mennyt. Hinni oli hieman sisustanut sisähäkkiään; oli vaihtanut makuupaikan toiselle seinustalle ja vetänyt naapurihäkistä pielukset omalle puolelleen . Mahtoi olla naapuri tyytyväinen. Minun pitää kai viedä Hinnille oma sänky seuraavalle hoitokerralle… Olen luullut kotona, ettei koirat nouse ollenkaan olohuoneen sohvalle, mutta eilen illalla näin, miten Hinni tyynesti nousi sille ja asettui nukkumaan sen näköisenä, että ainahan hän on tässä nukkunut…

9.8.2010

Viikonlopun kuvasatoa onkin kuvagalleriassa. Lauantain kuvauskeikan elävän riistan rauhaan jättämistä ihmettelen vieläkin, niin lähelle lokkia sorsat uivat kilpaa Hinnin kanssa. Voi olla, että kokeneille noutajaharrastajille tämä on itsestään selvää, minulle ei. Myöhemmin, kun uitin Ekoa, olisi se kyllä mielellään uinut sorsien luo, mutta tottelevaisena tuli pois käskettäessä. Jos Hinni olisi halunnut hätistellä sorsia, ei sen tottelevaisuus olisi vielä riittänyt mielihalun tukahduttamiseen – luulen. Se keikka meni siis hyvin.

Pakko oli vielä tuoda tähän kuva Hinnistä ja sorsasta. Hinni suuntaa kohti lokkia ja jättää sorsat rauhaan.

7.8.2010

Lauantai. Kuuma päivä tulossa. Eilen, perjantaina treenasin pitkästä aikaa riistalla, eli pari varista, harakka ja lokki. Hinni toimi aika hyvin. Kun riistaa oli ruudussa kovin vähän, meinasi etsintäalue laajentua ja piti vähän ohjata, muuten nenä toimi ja böödit tulivat melkein perille tai käteen. Minulle riitti tuo taso. Uutuutena tällä kertaa oli ”pääote”, eli Hinni roikotti saaliit minulle linnun pää suussaan.

Lokin nouto vedestä oli suorastaan naurettavaa. Nyt oli intoa niin paljon, että oikeasti Hinnillä pyöri neljä siipiratasta pareittain rungon molemmin puolin ja vesi kuohui sen mukaisesti. Lokin tuonti matka jo hieman tasasi vauhtia ja toisen lokin nouto vedestä oli jo aivan upea suoritus. Siis edelleen intoa on enemmän kuin järkeä. Olkoon vaan, on sen kanssa niin tosi kiva puuhata . Siis omat kuvat eivät onnistuneet, mutta kävimme Seijan kanssa lauantai-iltana kuvaamassa lokin noutoa… kiitos Seija kuvista!!

Lisää lokinhakua kuvagalleriassa: ”Hinni ja lokki” -tiedostossa.
Ensimmäisen kuvasarjan lopussa Hinnin pää pyörii, kun sorsat saapuvat paikalle ihmettelemään puuhiamme. Toisen sarjan (kuva 16) ekassa ruudussa näkyy yksi sorsista, jotka jäivät pyörimään hyvinkin lähelle, mutta ihmeekseni Hinni kohdisti noudon vain kuolleeseen riistaan.

5.8.2010

Torstai. ”Hirmumyrskyjä” näkyy riehuneen siellä ja täällä, mutta meillä ei ole edes satanut. En minä myrskyjä kaipaa, mutta sadetta saisi joskus tulla kohtuullisesti.

Nyt olemme käyneet koirien kanssa henkilöhakua treenaamassa peräkkäisinä iltoina. Kuumuutta on hieman helpottanut kova tuuli, mutta sen mukana tulee kylläkin savua Venäjän metsäpaloista. Koiria ei kyllä näytä kuumuuskaan pahasti rassaavan, intoa kun on … . Hinnin ilmaisua olen nyt kovasti pohtinut. Siitä saisi niiiin helposti rullakoiran, mutta toisaalta… voi, voi. On se oman koiran kohdalla niin vaikeaa päättää; vieraalle sanoisi heti, että rullakoirahan tuo on jo syntyjään.

2.8.2010

Elokuun ensimmäinen maanantai. Viikonloppuna päästiin treenaamaan vähän esineruutua ja henkilöetsintää. Koirat olivat niin rauhallisia, kun tuli tehtyä jotain älyllistä. Sunnuntaina kävin vähän kurkkaamassa noutajien erikoisnäyttelyä Joensuussa. Vielä saa Hinni syödä aika monta säkillistä ruokaa, ennen kuin on mitoissaan . Eko-rottis alkaa kyllä olla näyttelymassassa; penturuoka on ravitsevaa vielä 9-vuotiaallekin. Hinnillä onkin ollut huonompi ruoan menekki, joten Eko on ehtinyt nauttia runsaasti ravitsevaa ruokaa.

Heinäkuu 2010

30.7.2010

Perjantai. Palasin kotiin töistä, avasin oven ja huusin lujaa. Nyt se kolmaskin matto oli solmussa ja revittynä. Lisäksi lattialla oli kolmet saunan lauteilta, turvasta, haetut kengät. Per….! Hinni tiesi tehneensä väärin, häipyi naapuriin. Eko esitti surkeaa omassa huoneessaan – tuskin se oli yllyttänyt Hinniä töllön töille. Määrätietoista tuhoamista; kengätkin oli tuotu saunasta pareittain. Ja ne oli varmasti siellä, koska umpikenkiä en ole käyttänyt viime aikoina. On ollut missukalla päivä aikaa puuhata ja etsiä hommia. Kylläpä saisi helteet loppua, että pääsisi kunnolla rasittamaan pikkuneidin päätä, ettei tarvitsisi sen itse miettiä tekemisiä.

29.7.2010

Torstai. Nyt ehdin kirjoittamaan – illan jälkitreeni peruttiin kuumuuden takia. Tiistaina kävin koirieni kanssa raunioradalla totuttamassa Hinniä erilaisilla pinnoilla liikkumiseen. Hyvinhän se siellä koikkelehti; oli jopa hämmästyttävän maltillinen. Tuli kyllä niin edesmennyt Aapo -terrierini mieleen, kun yritin saada Hinnin ohjatusti kiipeämään puomia pitkin ylös. Hinnin vastaus oli heti ”en tule, en varmasti, nyt yrität teettää jotain…” No, minäpä menin itse ja annoin Hinnin katsella maasta käsin miten itse kiipeilin. Eihän se malttanut kauan katsella, kun kiipesi perässä ylös. On niin periaatteellista kieltäytymistä, että tästä voi tulla vielä hauskaa… Niin se oli Aapokin huijattava hommiin, pakolla ei tehnyt yhtään mitään – istui vain ja tuijotti silmiin… mutta oli niin hyvä koira! Hinnikin on.

Joo, on se hyvä, vaikka olikin päivän aikana purkanut eteisen käytävämaton roskiskuntoon. Sehän olikin vanha ja kulunut matto, niinkuin oli se jo aiemmin syötykin. Nyt laitoin kolmannen vanhan ja kuluneen… se häräntalja meni myös poistoon, kun siihen oli pissailtu… Toisaalta, on aika kiva välillä saada uusia mattojakin.

26.7.2010

Maanantai-ilta. Viikonloppuna kävin katsomassa vepe-kisoja (vesipelastus). Kyllä laji näyttää siltä, että Hinni pääsee harrastamaan sitä. Ensi kesän aloittelevien ryhmään siis menemme mukaan. Mukava oli, kun Hinniä kysyttiin jo nyt mukaan, kun kuulemma ryhmään voisi mahtua näin loppukaudesta…

Sunnuntai-iltana olin molempien kanssa peko-treeneissä. Otin henkilöhakua. Hinnille aloitellaan haukkutreeniä jo, mutta pääpaino on pistotyöskentelyssä. Eko sai tehdä oman pikku etsinnän. On se niin innoissaan ja itseään täynnä, kun saa tehdä hommia.

Tämän illan olenkin sitten etsinyt kadonneita puhelinnumeroita. Teki uusi Nokialainen sellaisen tempun, ettei jäänyt mitään osoitekirjaan… kone meni vaihtoon. Yllättävän hyvin numeroita löytyi tekstiviesteistä. Ne oli sentään vanhassa puhelimessa tallella. Hirveä homma vain.

23.7.2010

Onneksi on perjantai-iltapäivä. Jos en kohta lähde kotiin, lähtevät leuat sijoiltaan… varmaan on ukkosta ilmassa, kun niin väsyttää…

Eilen illalla kävin Hinnin kanssa pitkästä aikaa yleisissä jälkitreeneissä. Siellä oli aikas iso aloittelevien ryhmä koolla ja otin siitä osan hoiviini ja teimme hyvät treenit kaikille koirille. Pienin mukana olijoista oli 17 viikkoinen sakemannityttö ja vanhin taisi olla 11 kuinen. Kaikki siis hyvin nuoria. Olipa mukava huomata, miten innolla ohjaajat ottivat vastaan neuvoja. Noin hyvät koirat ja innokkaat ohjaajat saavat vielä paljon aikaiseksi tämän kauden aikana. Hinnille tehtiin vieraan tekemä, maustamaton jälki, jonne laitettiin esineiksi makkarapurkit. Ensimmäinen 100 metriä oli järkyttävää siksakkia jäljen molemmin puolin. Vasta sitten jäljestäminen rauhoittui ja nenä pysyi tasan jäljellä.

22.7.2010

Torstai. Työviikko. Kyllä työrytmin saaminen on loman jälkeen tuskaista.

Koirien kanssa puuhaaminen on ollut varsin pienimuotoista. Tiistaina kävi henkieläinlääkärimme hoitamassa Ekon kynnet ja rokotukset kuntoon. Katsoi samalla molempien silmät, kun on ollut rähmimistä. Kumpikaan ei tarvitse hoitoa tässä vaiheessa. Hinnillä oli pari helmiäisrakkulaa luomessa, mutta kun silmät ei yhtään punoita, saavat olla siellä rauhassa. Olen ilmoittanut Hinnin ensi kesän vepe -alkeiskurssille . Hinni vois päästä olympiavalmennettaviin, jos koirilla olisi omat kisat. Se ui kyllä todella lujaa; voisi sanoa, että hartiatyöskentely on varsin miehekästä.

18.7.2010

Sunnuntai. Torstaina näin Hinnin enon, Pikin, treenissä. Hyvin löytyi kätketyt huumeet ihmisjoukosta. Kelpo koira Piki on ja ihan labbiksen näköinenkin, tilava runko ja leveä pää… .

Perjantaina meillä kävi isotätiään tapaamassa Aarne 11 kk. Hinnin kimeämpi haukku ei ollut Aarnesta yhtään paha, mutta Ekon haukahdukset olivat karmeita. Hyvin Aarne pystyi pelon aiheuttajan selvittämään, joten tuskin siitä mitään traumaa lapsukaiselle tuli. Oli muuten pienellä pojalla hyvät ruokahalut; purkki ruokaa ja banaani samalla kerralla .

Lauantaina kävimme taas Ekon kanssa vesillä etsintähommissa.  Henkilö pääsi itse omin avuin kotiin; oli eksynyt, polttoaine loppunut, mutta onnekkaasti oli airot mukana ja sai soudettua rantaan.

Hinnin kanssa olemme nyt useampana päivänä treenanneet jälkeä pihanurmikolla. Alkujäljellä on edelleen liikaa intoa ja kun jarrutan ja estän liian vauhdikkaan etenemisen, saattaa Hinni alkaa pyöriä itsensä ympäri ihan vain purkaakseen intoaan. Ehkä aika ja ikä auttavat tässä asiassa ja lisätreenit tietysti.

Tänään söimme metsässä ensimmäiset mustikat – tai koirat söivät, koska ensimmäisten maistiaisten jälkeen käteni olivat niin kuolaiset, etten itse viitsinytkään enää syödä niillä. Hinnin ihastus mustikoihin oli selvä; en kerinnyt laskea kättä takaisin varpuihin, kun märkä kuono oli jo kämmenessä kiinni.


Kaunis Hinni 7kk.

14.7.2010

Hinni 7 kk , tosi coolia. Juoksuajasta ei tietoa, luotan Ekon tarkastukseen tässä asiassa. Hinni saakin tänään oman sadon mansikoita syödäkseen.

Löysin tuossa komerostani mukavat, vanhat kengät, jotka oli aavistuksen ahtaat lestiltään. Tungin kengät täyteen kostutettua sanomalehteä ja laitoin aurinkoon kuivumaan. Toiveena, että nahkaiset kengät venyisivät hieman. Joo, Hinnistä sanomalehti oli mukavaa askartelumateriaalia ja ennen kuin kerkesin huomata asian, oli lehdet poistettu kengistä ja revitty pihalle.

13.7.2010

Aamulla Hinni ajoi ns. peltojäljen pihanurmella, kuivalla ja kuumalla. Ajoi erittäin tarkasti. Yllätyin menoa suuresti, mutta varmaan vaativa keli ei houkuttanut harhailemaan jäljeltä, joka oli makkaralla maustettu. Myöhään iltapäivällä menin katsomaan Poksin vepe- treenejä ja sehän vaikutti mielenkiintoiselta. Pääsin itse soutamaan kumivenettä ja seuraamaan treenaamista ihan konkreettisesti. No, pitihän Hinnilläkin katsoa se, lähteekö uimaan kumiveneestä; tottakai Hinni läksi. Ja sitä uimista – sitä ei voi olla ihailematta!! Neljä pientä ropelia jauhaa vettä tarmokkaasti ja nopeus nousee huimaksi. Varsinkin dameja noutaessa meno on hirmuinen. Vepe tuntui siis tosi hauskalta; oliskohan tottiskin yhtä kivaa, jos se sujuisi yhtä hyvin…

12.7.2010

Viikonloppu menikin vesillä. Olimme Ekon kanssa vesistöetsinnässä ja taidamme päästä vesille tänäänkin. Hinni on saanut olla Mini -ystävänsä luona hoidossa. Kyllä on koirille (ja minullekin) uni maistanut helteisten toimintapäivien jälkeen. Vinkiksi vesille, että kannattaa suojata päänsä auringolta ja juoda riittävästi.

9.7.2010

Viimeyönä heräsin kolmen aikaan harakanpoikien hirmuiseen möykkään takapihallani. Piti nousta katsomaan; mansikkasadostako siellä tapellaan. Harakanpojat yrittivät saada pahvikissani pois paikalta ärsyttämällä huudoillaan ja hyppimällä aidanpäällä. Onneksi kissat pitivät asemansa ja minä kävin ajamassa harakat pois. Aamulla söin itse mansikkani .

8.7.2010

Torstai. Uusia mansikoita kypsyy pahvikissojen vartioimina ja huomenna toivon jo saavani oman sadon ekan mansikan. Lämpöä on yli 30 astetta ja suomalainen kesä hymyilee. Koirat makaavat sisällä tai pihan varjoissa. Sisällä onkin ihanan viileää, kun ilmastointilaite viilentää mukavasti. 23 astetta tuntuu tosi raikkaalta, kun menee sisälle auringonpaisteesta. Kävi tuossa mielessä, kolmatta kertaa suihkussa käydessäni, että juomavettä siinä loruutan… tarttis varmaan miettiä veden käyttöä, ihan ekologisen jalanjälkensäkin takia.

Hinnin kanssa olen ottanut vähän tottista. Aika kivasti alkaa jo olla mukaana treenissä. Nyt Hinnillä on selvästi käynyt oivallus siitä, että tottiksessakin ollaan tekemässä jotain yhdessä, eikä hänelle tehdä mitään… pikkukoiran aivoitukset ovat joskus vähän erikoisia, mutta nyt alamme olla samalla aaltopituudella tottisasioissa.

Hinnin ”mörköikä” näyttäisi keskittyvän ääniherkkyyteen. Hinni toimii nimittäin erittäin herkkänä hälyttimenä pihalta kuuluville äänille. Eko ei enää oikein jaksaisi hypätä joka hälytykseen, mutta pakkohan se on… ja todeta sitten, että ei taaskaan mitään todellista…

5.7.2010

Voi itku. Joku oli kerinnyt syödä sen minun mansikkani. Eilen illalla katsoin viimeksi sitä, että aamulla syön sen. Ja nyt, kun menin hakemaan sitä, ei ollut yhtään punaista marjaa. Harakanpojat ovat varmaan ne vieneet. Seuraavaksi askartelen pahvista kissan ja laitan sen linnunpelottimeksi. Nyt söivät viimeiset marjansa .

Ja tässä se kissa on:

3.7.2010

Lauantai ja jo kaksi viikkoa lomaa kulunut nopeasti. Lämpimiä päiviä ja ukkossateita on mahtunut hyvin lomapäiviin. Ohessa kuva pihani kukkaloistosta… hehehe… ei minulla muita kukkia olekaan … Huomaa myös melkein kypsä mansikka!!

Ja toisaalta olen ahertanut myös maalaamalla kesäkalusteista keinut. Kuvassa näkyvät hienot, valkoiset keinut koirieni kanssa. Huomaa, että koirat eivät olekaan seepraraidalliset, kuten pelkäsin maalihommia aloittaessani. Nähtävästi maali oli sen verran pahan hajuista, että koirat eivät viihtyneet maalauspaikalla – oli kyllä hirveän kuumakin.

Retorinen kysymys: Mistä tietää, että vanha koira voi hyvin? No, esimerkiksi siitä, että kun heität narupalloja nuoremmalle, niin vanha koiraa ryntäilee pallon perään kuin nuori varsa… tai melkein silleen. Nuorempana pallot olivat sellainen EVVK -juttu, mutta nyt niiden perään voi juosta, kun olo tuntuu hyvältä .

2.7.2010

Eilen torstaina olin Hinnin kanssa järvipelastajien mukana treenaamassa Pyhäselällä. Hinniäinen oli aluksilla kuin kotonaan, mutta varmasti sitä jännitti, kun mukana oli myös isoja uroksia; pari saksanpaimenkoiraa ja pari flättiä. Nyt Hinni pääsi treenaamaan myös pienemmällä kumialuksella, Tuiskalla. Siirtymiset aluksesta toiseen vettenpäällä sujuivat myös hyvin. Samoin uimaan lähtö kumiponttoonin päältä ja ison Pyörre aluksen takakannelta sujuivat hyvin. Ylhäältä etukannelta en uskaltanut hyppäyttää. Aluksiin nouseminen vedestä on kevyen koiran kanssa helppoa. Vähän kun liivin kahvasta nostaa, niin siinä jo on aluksessa pikku Hinni. Nyt olen Hinnin kanssa saavuttanut järvitreeneissä sen tason, mihin Hinnin osalta tässä vaiheessa voidaan edetä. Hakutyöskentely ja ilmaisu pitää nyt saada maissa kuntoon ja vasta sitten homma voi edetä järvellä. Puolivuotiaaksi koiraksi Hinni on ollut tosi reipas. (Poseerauskuvia Hinni -sivulla ”Hinni ja vene”)

Kesäkuu 2010

28.6.2010

Treeniohjelmassa oli tänään damien nouto vedestä ja henkilöhaku iltatreeneissä. Siis Höytiäinen on aika iso järvi tässä meillä ja tänään tuuli kovasti, joten aallokko oli melkoinen. En ollut lainkaan varma, rohkeneeko Hinni mennä uimaan lainkaan valkopäiden aaltojen joukkoon. Olin käynyt uittamassa koiria rannassa aiemmin tyynellä kelillä, joten Hinni tiesi paikan ja ryntäsi rantaan autolta ihan innoissaan. Rantaan kuohuvat tyrskyt olivat Hinnistä hienoja ja se juoksi pitkin hiekkarantaa tyrskyissä hyppien. Varsinainen treeni sujui Hinniltä hienosti. Kauas aaltoihin heitetty dami ei edes näkynyt koko ajan koiralle, vaan hävisi aallon harjan taakse, mutta sieltä pikku Hinni sen haki taistellen myrskyä vastaan. Ei haitannut, vaikka rantaan vyöryvä aalto melkein heitti Hinnin takaisin rannalle; Hinni kamppaili vaan eteenpäin. Tulipa mieleen, että Hinnistä saattaa tulla meripelastuskoirakin – vaikutti aika hyvältä menolta – ei paljon pelottanut Hinniäistä.

Illan henkilöhaku meni hieman … voivoi… Siis Hinni karkasi autolta ja ensimmäinen ukko oli etsitty jo ennen kuin minä ehdin radalle. Perhana, että alkaa missukka olla ihan liian omatoiminen. Ei kuunnellut mitään ennen kuin ekan ukon oli etsinyt, sitten tuli minulle suoraan luokse onnellisena – hän kyllä osaa…Muut ukot otin myös ilman apuja pimeinä lähetyksinä, kun oli kerta niin intoa täynnä… ja Hinnihän etsi. Nähtiin todella upea etsintä, kun Hinni vastapäisessä rinteessä rajasi hajualuetta ja paikansi ukon. Lähetyssuunnasta katsoen maalihenkilön ympärille muodostui oikealle, taakse ja vasemmalle suorakulmion seinät, jota oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle edestakaisin juosten ja maalihenkilöä lähestyen Hinni paikansi henkilön. Mainio esitys kerrassaan.

26.6.2010

Juhannuspäivä. Aamulenkillä koirat kävi uimassa. Paluumatkalla alkoi sataa aivan ohutta, sumumaista sadetta, joka kasteli mukavasti… Kotona ei ollut satanut yhtään eikä ole koko päivänä satanutkaan.

Nyt on kesä ja koppakuoriaisia. Hinni löysi yhden terassilta ja uteliaana yritti tutustua siihen. Kaveri nappasi kuitenkin nenästä kiinni eikä Hinni saanut sitä itse irti. Piti emännän irrottaa koppis pikkutytön nessusta . Rankkaa…

25.6.2010

Juhannusaatto, aurinko paistaa vastoin ennusteita. Illalla olimme naapurissa pihalla grillaamassa. Ruokailun ajaksi koirat laitettiin portin taakse. Keittiön ikkuna oli kuitenkin auki… Kun keittiössä oli tuoli ikkunan edessä, yritti Eko kiivetä siitä ulos tuolia apuna käyttäen. No, se kiellettiin tietysti ja laitettiin tuoli pois. Mitä tekikään Hinni? Hyppäsi tietysti avonaisesta ikkunasta pihalle ilman mitään aputuolia. Nopeimmat kerkisivät vain vetää henkeä pöydän ääressä, mutta kukaan ei todellakaan ehtinyt sanaa sanoa. Onneksi pudotusta ei ollut kuin runsas metri ja alastulo oli ihan hallittu, mutta silti…

24.6.2010

Onpas hävinnyt eiliset tekstit kokonaan… No, kolmannella kerralla ne vasta tallentuikin – eivätkä siis silloinkaan, vaikka siltä näytti. Mitä siinä lukikaan… maalaushommista, Hinnin kanssa puutarhakalusteita maalailtiin… Hinnillä on kivat raidat tukassa .

Illalla treenattiin metsäjälkeä. Kumpikin ajoi jälkensä ihan hyvin. Hinnillä oli ekat kepit, jotka se yllättäen ilmaisi hyvin. Pari keppiä toi käteen ja parille pysähtyi muuten ihmettelemään. Pellolle on päästävä kyllä rauhoittamaan jäljestystä.

Maija antoi luvan kopioida kuvia sivuiltaan, joten kopioin Hinnin kuvia Hinni-sivun alle ”pentutapaaminen2010”.


Kuvassa Frodo, Hinni ja Sissi (kuva: Maija Lappalainen)

21.6.2010

Tänään sataa Itä-Suomessa. Koko päivän on lotissut, mutta me kävimme metsässä jo päivällä treenaamassa esineruutua ja laukauksia. Illalla on vuorossa sitten henkilöhakutreenit. Vein pari damia ja pari ihanaa lempparihanskaa ruutuun perille. Kun Hinni oli lähellä esinettä, ammuin 9mm aseella. Hinnin häntä pyörähti, mutta ihanaa esinettä ei voinut jättää noutamatta. Esineen Hinni yritti viedä suoraan autolle, mutta toi sen kuitenkin minulle ympärilläni leijuvasta ruutipilvestä huolimatta. Toisen laukauksen ammuin Hinni autossa veräjän takana ja Eko noudossa. No, Ekohan ei korvaansa lotkauta moiselle; toi vain hanskan käteeni. Kolmannen laukauksen ammuin taas Hinnin ollessa lähellä esinettä; nyt ei mitään reaktiota tullut, toi vain damin käteeni asti. Viimeisen damin Hinni sai tuoda ilman laukausta ja hyvinhän se tulikin perille saakka.

Illan hakutreeni meni odotetusti hyvin. Unohdin makkarat kotiin, joten käytin vain pallopalkkaa. Narupallo tuli minulle päin vauhdilla; siis Hinnistä tulisi loistava rullakoira. Antaa asian hautua – jos ei tule haukkuvaa, niin sitten tulee rullailmaisija. Yksi juttu kyllä tuli taas esiin… Hinni on ihan liian raju maalimiehillä, jotka ovat pressun alla. Hyppää päälle vauhdilla ilman pienintäkään varomista. Onneksi tiesin varoittaa… ja onneksi on kevyt koira… mutta silti asiaan on pakko puuttua seuraavaksi.

Treeni meni siis hyvin, mutta pois lähtiessä ajoin taas auton kannolle. Voi hemmetti, että otti päähän. Onneksi sain apua ja auto saatiin pienin vaurioin pois kannolta, mutta silti .

Pentutapaamisen kuvia on Maijan sivuilla, siis Jummi-Jammin sivuilla .

20.6.2010

Tänään oltiin Hinnin kasvattajan luona pentutapaamisessa. Kymmenen mustaa sisarusta siellä ihmetteli samannäköistä sakkia. Kyllä oli helppo uskoa sisaruksiksi, oli niin samanlaiset naamat ja ilmeet kaikilla. Päivän aikana treenattiin varisten, lokkien ja kanien kanssa. Saatiin hyviä neuvoja jatkaa eteenpäin. Tottikseenkin sain mukavia vinkkeja seuraamisen opetukseen. Yksi käsky ’seuraa’ tai Hinnillä ehkä pelkkä sivulle käsky sisältää myös liikkeellä seuraamisosuuden. Pitää miettiä tuo käsky itselle sopivaksi. Niin, vielä se, että Sarkkisen Tomin tarinoimassa asiassa oli mielestäni erittäin tärkeä asia se koiran rauhoittaminen. Siinä voisi olla ideaa pk-puolellekin, että koiria ei tarvitse nostaa mihinkään viettiin jos koiralla on motivaatio tehdä työnsä. Koira keskittyy tehtäväänsä paremmin rauhallisempana.

Maija otti kuviakin. jos jotain tulee, laitan tähänkin. Kyllä oli mukava päivä. Kiitos Maija ja Mika! Nyt iltamyöhään olen kotona ja kellahdan kohta omien koirien kanssa unten maille (ahaa…koirat meni jo…).

17.6.2010

Kuten huomaatte, sain ihania liikekuvia Hinnistä ja olen niitä nyt kylvänyt sivuilleni. Kiitos, Satu. Uuden kameran innokas omistaja oli helppo ”höynäyttää” mukaan maastoon . Pitää yrittää uudelleenkin…

Joudun varmaan Hinnin kanssa aloittamaan peltojälkiharjoitukset. Taisi se kanijälki vauhdittaa liikaa metsäjälkeämme ja eilinen tuore jälki oli melkoista liitoa… tai sitten vanhennan metsäjälkeä kunnolla.

14.6.2010

Paljon onnea Hinni 6kk!! Ja onnea myös kymmenelle sisarelle!!! Nuoruus on ihanaa aikaa… nimimerkillä ”entisten nuorten sävellahjan kuuntelija”.

kuva:SaSu

13.6.2010

Sunnuntai. Olimme Hinnin ja treenikavereiden kanssa perjantaista lähtien vuokrakämpällä lähellä Patvinsuota ja Koiteretta. Kämpällä oli tilaa 36 hengelle, joten me neljä ahkeraa treenaajaa koirinemme mahduimme sinne mainiosti. Ympäröivät maastot antoivat mahdollisuuden treenata ihan mitä vain, mutta me keskityimme henkilöhakuun ja vähän esineruutua otettiin myös. Kuten aina, Hinnin kanssa on tosi hienoa treenata, kun ei sitä tarvitse virittää hommiin; sen kun kertoo, mitä ollaan tekemässä, niin Hinni kyllä… Ja vaikka koko lauantaipäivän satoi aamusta iltaan, sen ei annettu haitata, eikä se haitannutkaan meidän treenejämme. Jos Hinni ei olisi noin kamalan nuori, opettaisin sille vain ilmaisun ja sitten pääsisimme ”täysimittaisiin” treeneihin. Kun aion siitä ensisijaisesti haukkuvaa koiraa, niin ei ole mitään kiirettä puolivuotiaalle alkaa haukkuilmaisua opettaa. Antaa kasvaa henkisesti ensin.

Tänään esineruudussa otin vain kaksi esinettä, kun meni niin hienosti. Ikäänkuin Hinni olisi laskenut, että siellä pitää olla vielä lisää ja kun otin pk-liivit pois ja päästin sen irti, niin ruutuunhan se säntäsi ja toi sen kolmannenkin esineen pois. Siiiis, hallittavuusongelmaa en vielä tunnusta.

Eko sai olla taas hoidossa. Kauhukseen Eko oli saanut kokea kynsien leikkuun. Kostoksi herra oli mennyt ja pissannut häkkiinsä. Yllätys, mutta ymmärrettävää Ekon kannalta, sillä kynsien leikkaus on pahinta mitä sille voi tapahtua. Minähän en ole itse niitä enää n. kolmeen vuoteen leikannut, vaan eläinlääkärimme käy ne leikkaamassa. Kevyt rauhoitus ja kynnet leikataan. Herättyään Eko hakee minusta turvaa ja näin välimme ovat pysyneet kunnossa, toisin kuin kynsien leikkaamisen jälkeen, jolloin Eko väisteli minua viikon päivät… voi voi. Nyt homma oli hoidettu tyylikkäästi ammattitaidolla eikä Ekolla näyttänyt olevan mitään kaunaa hoitajiaan kohtaan. Sieltä se tuli reippaana poikana minua pihalle vastaan.

8.6.2010

Yritin kovasti saada kauniita kuvia koiristani, mutta ei… huono kamera. Malleissahan ei ole mitään vikaa, mutta minun kamerallani ei kyllä saa liikkeessä olevasta koirasta terävää kuvaa. Siispä laiton koirat istumaan. Ensin Eko…

sitten Hinni…

… todella kauniita, on ne!

7.6.2010

Maanantai. Eilen illalla piti vielä treenata Hinniä. Ammuttiin 9mm aseella ja heitettiin dameja. Noo, siis hienostihan Hinni toimi. Mutta minun pitää olla tosi nopea ja ovela, jos mielin kytkeä neidon suoritusten välillä. Hinni luovuttaa daminkin käteen, mutta hyppää nopeasti taaksepäin käden ulottumattomiin päästäkseen uuteen hakusuoritukseen. Ihan sama, vaikka dameja on vain se yksi heitetty – aina voi yrittää löytää…

Hinnin strategiset mitat tänä aamuna: paino 19,2 kg ja säkäkorkeus 50 cm. Ekolla painoa (vain) muutama kilo enemmän kuin nuorena ja säkä 62 cm – sellainen pikkupatukkahan se meidän Eko .

6.6.2010

Sunnuntai. Ekolla lääkekuuri jatkuu ja vointi alkaa olla normaali. Vähän oli aamun metsälenkillä perässähiihtäjä, mutta ehkä 9v. rottis saakin olla sellainen. Hinnillä vauhdin hurmaa riittää; yksinkin voi juosta lujaa ja antaa kyytiä kävyille tai muovipulloille – aina metsästä jotain löytyy, mitä voi kiidättää ympäriinsä. Lisäksi metsäautoteillä on nyt sateiden jäljiltä virkistäviä rapakoita, joissa loiskien voi nauttia kesän riemuista.

Eilen kävin Lappeenrannassa ylppärijuhlilla.  Onnea vaan Kuutille!! Sielläkin sää oli kovasti tuulinen, mutta lämpöä oli 13 astetta. Kotiin ajellessani alkoi Kiteen kohdilla sataa räntää. Auton mittari näytti 4 astetta. Just, kiva kesä täällä.

Mukavaa, kun vieraskirjaankin tulee joskus merkintöjä – saa sinne terveisensä heittää, vaikka ei olisi niin asiaakaan. Onhan tämä niin syvällistä kyllä… .

Joo, pari avainsanaa ’yleisön pyynnöstä’ niille, jotka eivät vielä ole noutajaihmisiä… dami on sellainen noutoesine, viehe, jota käytetään riistan sijasta. Painaa variksen verran, on kangasta ja hiekkaa sisällä. Pieni, koiran suuhun juuri mahtuva hiekkapussipuikula siis. Ja taipparit, joihin olemme viimeajat treenanneet, on noutajien rodunomaisten käyttöominaisuuksien testi. Testi sisältää vedestä riistan noutoa, kuivalta maalta riistan noutoa ja riistan jäljestämistä. Kaikki käytettävä riista on kuolleita, pakasteesta sulatettuja, variksia, lokkeja ja kaneja. Testiin pääsee aikaisintaan 9 kk ikäisenä, joten myöhään syksyyn menee, jos sittenkään onnistumme Hinnin kanssa testipaikan saamaan jostain päin Suomea.

3.6.2010

Torstai-ilta. Eko voi paremmin. Lääkkeet auttavat tosi hyvin. Työpäivän jälkeen, kun Eko läksi liikkeelle, alkoi maha huutaa tosi kovasti ja selvästi tuli kipuja. Annoin heti Antepsiniä ja pahoinvointilääkkeen – tilanne rauhoittui nopeasi. Antibiootti meni ruoan kanssa vähän myöhemmin. Kyllä tästä taidetaan selvitä…

Hinni toimi illan kanijäljellä odotetusti. Annoin Hinnin nähdä, kun jälki tehtiin. Vein sen jäljen alkuun ja näytin maahan. Hinni nuuskaisi nopeasti. Yritin uudelleen osoittaa maahan – jos vaikka saisin lähtemään nenä alhaalla. Hinni tuijotti kuitenkin herkeämättä metsän syvyyteen ja ilmaisi minulle selvästi tietävänsä tämän jutun ihan hyvin  – päästäisit vain hommiin. Ja sinnehän se meni. Näin vain kerran hännän pyörähtävän jossain ja sitten käskivät kutsua. Ennen kuin kerkesin pillittää, oli Hinni jo minunkin näkyvillä kani hampaissaan. Kani raukka keikkui hampaissa saaden kovaa kyytiä – hups, se putosi. Ei hätää, Hinni pyörähti ympäri ja nappasi pupun uudelleen suuhunsa ja toi minulle käteen. Nyt olin minäkin nopea ja osasin pujauttaa taluttimen Hinnin kaulaan nopeasti ja suoritus oli HIENO!! Oikeissa taippareissa olisi kuulemma riittänyt hyvin, vaikka Hinni ei olisi ottanut pudonnutta kania enää uudelleen suuhunsa; kannettu matka oli niin pitkä.

2.6.2010

Keskiviikko ja heti aamusta sain hermostua Hinnille karkaamisesta. Missukka vilisti autopihalle ja oli menossa vieraisiin autoihin ihan pokkana. Ei kuunnellut pilliä ollenkaan eikä huutamistakaan. Eka kerran piti oikeasti ottaa niskasta ja talutella neito kotiin. Sen verran vihainen olin, että kun ovella päästin irti ja neiti yritti vielä juosta uudelleen karkuun, niin yhdellä karjaisulla tuli takaisin. Voikohan sillä jo alkaa jokin uhmaikä, vaikka mörköikäkään ei vielä ole ollut… ehkä tämä oli vain tilapäinen kokeilu… Hinnihän on niiin kiltti ja tottelevainen  – niinhän kaikki kouluttajat ovat ennustaneetkin. Jeee – on se hyvä kuitenkin.

Illalla käytiin ekoissa järvipelastustreeneissä. Treenattiin isoa Pyörre -alusta käyttäen. Hinni liikkui aluksella tosi reippaasti. Keulatasanteella oleskelu sujui myös hienosti – Hinni rauhoittui hyvin, ehkä vähän jänskättikin, mutta se ei kyllä haitannut työskentelyä. Ukon (maalihenkilön) hajuun Hinni reagoi iloisella hännän heilutuksella. Ukko oli sijoitettu joen rantaan ankkuroituun rautaiseen laiturin tapaiseen. Sinne hyppäämiseen Hinni tarvitsi vielä nostoapua. Toisaalta onkin hyvä, ettei se lähde ryntäämään omin päin, vaan homma hoidetaan luvalla ja yhteistyössä. Hienosti sujunut treeni. Olin tosi tyytyväinen Hinnin reippauteen täysin uudessa tilanteessa.

Pitää tähän vielä lisätä, että Ekon massu on kipeä. Karsea ripuli- ja oksennustauti. Alkoi maanantaina aamuyöstä ja nyt on kaikki lääkkeet aloitettu; antibiootti, pahoinvointilääke ja Antepsin. Jokin oma tautinsa Ekolla on, kun on koko ajan ollut Hinnin kanssa samoissa tiloissa ja menoissa mukana eikä Hinnukalla ole mitään vaivaa.