Maaliskuu 2010

31.3.2010

Olen kuullut, että jollain on joskus ollut niin kauhea koira, että se oli yksin kotiin jäätyään repinyt silpuksi kokonaisen wc-paperirullan. huhhuh. Tuo juttu tuli vain mieleeni, kun hain tänään kenkäni suutarista. Hinni oli vetänyt niistä sisäpohjat irti, mutta suutari sai ne liimattua hyvällä liimalla takaisin kenkiin. Nyt ne näyttävät taas ihan uusilta kengiltä. Oikeastaan ne ovatkin uudemmat kuin Hinni. On se hyvä, ettei omista sellaista kauheaa koiraa.

30.3.2010

Korvan teippausohje löytyy 24.3. kohdalta. Minun piti poistaa irtoava teippi su illalla kahdeksannen päivän iltana ja korvan pystyvekki oli tosi hyvä!! Nyt on kaksi päivää kulunut ja korva on edelleen hyvin, joskin ei niin voimakkaalla vekillä. Teippaan korvan pääsiäiseksi.

28.3.2010

Tänään, sunnuntaina oli sanomalehti Karjalaisessa ihan mukava juttu Vapepan ja koirien käytöstä etsinnöissä. Isossa kuvassa oli Ekokin hyvin esillä. Mukava, että välillä on positiivisiakin koirajuttuja lehdessä .

Tänään Hinni oli jälleen tosi reipas pelastuskoiratreeneissä. Nyt siirryimme pieniin muistikuviin ja haamuihin. Se on niin ihana huomata noin pienen koiran innokkuus tehtävään, jonka juuri on oivaltanut. Ja kun tuon ikäinen ei yhtään älyä pelätä mitään isoja koneita ja kaiken maailman varastotavarapinoja. Kaikki on hienoa vaan! Mielenkiintoista odotella mörköikää ym. miten sitten meneekään… Siihen sukkapallojuttuun palkitsemisessa pitää kyllä paneutua – se saattaiai toimia Hinnille. Nyt meillä on käytössä nakit, niistä Hinni pitää enemmän kuin lihapullista.

27.3.2010

Lauantai. Tänään olen treenannut Hinnin kanssa. Kaksi pientä jälkeä lumella sujui mainiosti. Jälki oli tehty peltojäljen tyyliin, makkaralla maustaen, mutta makkaraa laitoin vain noin joka kolmanteen askeleeseen. Ensimmäisen kymmenen metriä Hinni enemmänkin ihmetteli, mutta sitten kävi oivallus, että kyseessä siis onkin jonkinlainen eteenpäin suuntautuva juttu. Toinen jälki iltapäivällä sujui jo empimättä. Hienoa!

Eilen meillä oli oikea puuhapäivä, lomapäivä kun oli. Aamulla kävimme heti isossa metsässä lenkillä ja Hinni osoitti voimansa juoksemalla innoissaan umpihangessa. Tuossa yksi ero rottiksen pentuun. Eikä varmaan sellainen paksu noutajan pentukaan jaksa alle nelikuisena umpihangessa painella, mutta Hinnipä pistää pienempää vaihdetta ja panee voiman jylläämään.

Iltapäivällä kävimme tapaamassa pientä ystäväämme Miniä.

Illalla tehty harakkatreeni sajui paljon aiempia maltillisemmin.

Ekon kanssa oltiin mallikoirana sanomalehti Karjalaisen juttuun vapaaehtoisen pelastuspalvelun artikkeliin, joka julkaistaan huomenna tai pääsiäisenä. Saapas nähdä onko kuva lehdessä.

25.3.2010

Tänään kerkisin käväistä ruokatunnilla kotona. Hinni esitteli minulle viikonlopun ruokalistamme. Hinni oli irrotellut K-kaupan ruokalehdestä kaikki mieluisat reseptit ja niitä siinä tutkailtiin ulko-ovelta alkaen keittiöön ja olohuoneessa oli esillä jälkiruokaleikkeet, mangoa ja muuta hyvää… Onhan se kiva, kun saa valmiita ideoita . Hinniäinen on ihana.

Eko on ottanut hommiin rennon meiningin. Pennun vahtiminen ei enää kuulu hänelle. Hinni on selvästi jo itse vastuussa tekemisistään. Kun tollöntyöt paljastuvat, Eko ei enää ole kärsivän näköinen, vaan vilkaisee selkein ilmein tekijään ja poistuu paikalta   ”- tuo sen teki – huuda sille – minulla ei ole asiasta mielipidettä”.

24.3.2010

Hinnin korva repsottaa ja ilme on kuin laihalla nalle luppakorvalla. Tällaisen tilanteen olen rottiksella hoitanut asettamalla pienen kolikon tai kaksi punnukseksi korvan sisä-alareunaan. Hinnillä se ei riittänyt – taitaa olla sukurasitetta  . No, eipä hätää, kun eläinlääkärimme on snautserikasvattaja, hän osasi heti neuvoa, miten asia hoidetaan. Ohje: Korvan pystyvekki pitää saada rustottumaan vahvaksi oikeaan asentoon. Korva taitetaan siten, että pystyvekki taittuu nätisti oikeasta kohdasta, korvan reunat eteenpäin. Karvapuolet siis vastakkain, korva kaksinkerroin pystyvekin kohdalta. Teipataan tämä kaksinkerroin oleva korva mahdollisimman ylhäältä vastakkain laastariteipillä. Siis, mahdollisimman korkealta korvan tyvestä ympäriteippaus. Tämä teippaus pidetään kerrallaan 10 päivää. Sitten korvan annetaan levätä ja ilmastoitua päivä tai pari, jolloin korva alkaa taas repsottaa. Teippaus uusitaan heti ja pidetään taas 10 päivää. Pystyvekkiä voi myös hieroa ja siten muokata kovettuvaa rustoa muovautumaan oikeaan asentoon. Pahimmillaan teippaushoitoa joutuu tekemään yli hampaiden vaihtumisen eli yli puolen vuoden iän. Hinnillä siis ainakin pari kuukautta vielä. No, jos ilme tulee kauniiksi niin muksikäs ei. Hinni ei ainakaan ole vaivautunut teippauksesta, ei yhtään. Kannataa kokeilla, minä ainakin kokeilen.

23.3.2010

Eilen illalla käytiin kaupunkikävelyllä snautseri Polan ja hänen emäntänsä seurassa. Satuttiin kaupunkiin yhtä aikaa kuorosodan voittojuhlien kanssa. Porukkaa oli siis runsaasti liikkeellä.

Hinnillä oli pieniä vaikeuksia keskittyä seuraamiseen… tai siis kävelyyn. Kun Hinnin kokoinen väkkärä yrittää mennä yhtä aikaa eteen, sivulle ja ylöspäin, ei seurauksena ole muuta kuin nippu narutettuja tassuja… ja kumps… kylkimakuuta. Kyllä se siitä vielä joskus…

22.3.2010

Hinnin toinen viikonloppu luonnetestituomarikurssilla, Eko oli hoidossa tarhalla. Kun menin hakemaan Ekoa sunnuntai-iltana klo 18, kömpi herra tarhanpitäjän sängystä – olivat päikkäreillä; reippaan ulkoilupäivän jälkeen koko tarhan väki oli rauhoittunut levolle ja Eko pääsi tavan mukaan toimistopuolelle .

Hinnillä oli tosi rankka viikonloppu – paljon uusia ihmisiä ja koiria. Pikkuapulainen oli sunnuntai-iltapäivällä jo varsin sumeasilmäinen, kylkimakuuta harrastava otus. Hinnin viikonlopun kokemuksiin kertyi tutustustumista keittiöpuuhiin, mm. sähkövatkaimen rakenne ja käyttö oli opeteltu hyvin (kertoi emäntä). Pihalla taas tuli testattua laukauspelottomuus, kun Hinni sattui viereen epäkuntoista asetta korjattaessa ja siinähän pyssy oli paukahtanut koko 9mm voimallaan. Eipä tuo yhtään Hinniä haitannut; noutaja kun on jo syntyjään. Siitä en ole ihan varma, oliko käytös toivottavaa, mutta kun lauma räyhääviä pikkupinsereitä ahdettiin häkkiin ja Hinni pääsi paikalle, alkoi mahdoton sanasota, jossa Hinni toimi haastajana hyppien häkin ulkopuolella ja toiset häkin sisällä vastaten ankarasti kiroillen. No, pinserit laitettiin sivuhuoneeseen ja Hinni tietysti sai pitää vapautensa .

Sunnuntai-iltana meillä oli pentukarkelot ja rokotus. 8-viikkoinen göötti Mini ja 10-viikkoinen snautseri Turo kävivät meillä sosiaalistumassa. Ihania pentuja molemmat. Minin kanssa tullaan tapaamaan jatkossa useastikin. Snautseri Turo on aito argentiinalainen ja nähdään tulevaisuudessa mitä todennäköisemmin palveluskoirakokeissa!!

Hinni sai siis kaikki loput rokotuksensa eilen. Eläinlääkäri katsoi, että on niin iso tyttö, että kaikki voidaan antaa samalla kertaa ja vakuudeksi asiasta Hinni sai oman passin. Hinni 14 viikkoa, 11 kiloa ja 41 cm.

15.3.2010

Maanantai-ilta. Viikonloppu takana. Hinni kävi ekoissa rakennusetsintätreeneissään. Olipas se reipas tyttö . Hinni liikkui tosi mallikkaasti painotalon tiloissa, kiiltäväksi käsitellyllä betonilattialla, sihahtelevien ja suhahtavien koneiden väleissä. Varsinaiset painokoneet eivät toimineet, mutta letkujen paineet pitivät koko ajan ääntä. Joillain koirista oli todellisia vaikeuksia lattian liukkauden vuoksi, mutta pikku Hinnukainen vain juoksenteli innoissaan myös hämärissä nurkissa.

Tänään kävimme lenkillä isossa metsässä. Nyt kun metsä on Hinnille jo tuttu tiettyjen polkujen osalta, alkaa Hinni ottaa etäisyyttä yllättävänkin paljon. Vaikka mukanamme on yleensä aina ollut vähintään oma Eko-rottis, uskaltaa Hinni mennä ihan omia polkujaan pois yli normaalin liikkumisalueen. Mielestäni 3 kk pentu ei yleensä mene yli 50 metrin päähän laumastaan. Hinni tulee kyllä luokse kutsumalla tai pillillä, mutta pikkuisen saa olla valppaana teitä lähestyttäessä. Oma lähimetsämme on Hinnille jo ihan tuttu. Siellä Hinni on kuin omalla pihalla ja osaisi jo mennä yksin aamulenkille ja tulla kotiinkin. Ei Hinni sinnekään yksin saa mennä.  Mutta naapuriin Hinni kipaisee useammankin kerran illassa. Lumivuorten yli kulkee koirapolku jota Hinni pitää yllä juoksemalla lujaa edestakaisin.

12.3.2010

Perjantai, lomapäivä ja kaunis keväinen päivä olikin. Puuhaa koko päivän. Tänään oltiin paljon ulkona ja sain vähän valokuviakin otettua. Lumivuoret komistavat pihaamme edelleen ja siellä koirat viihtyvät.

Koiraileva ystäväni oli vieraisilla 8-vuotiaan Santeri-pojan kanssa. Siinä oli Hinnille ohjelmaa; painia, jalkapalloa ja näyttelyharjoitukset… Santeri on koiraperheen kasvatti, lapsi ja koira -kehissä kokemusta hakenut nuorimies. ”Katso nyt, kun antaa taluttimen suuhun ja pitää makupalaa näin ilmassa, niin se kulkee ihan nätisti”, sanoi Santeri ja näytti meille. Juu, Santeri voi mennä Hinnin kanssa vapun match show -kehään .

Niin, nuo Hinnin korvat näyttävät nyt aika hyviltä – vasemmassa korvanlehdessä on kahden pikkukolikon verran punnusta. Vanha konsti käytössä. Täällä meilläpäin eivät noutajaihmiset oikein uskoneet, että labbiksella voisi korvat nousta rusetille… ei ne nousekaan, kun hoidamme asian näin.

10.3.2010

Keskiviikko. Jummi-Jammin sivuilla olemme keskustelleet sisarusten kanssa. On niin samanlaista menoa joka huushollissa. Vauhdikasta elämää, juu. Meillä on Hinni nyt erikoistunut pihahommiin… nyt pitää mennä… huh huh, se oli Hinni joka toi katuharjan ryminällä sisään takaovesta. Kolahommista ei tullut yhteistyönä mitään, koska neito halusi olla itse kolan kyydissä ja kun siihen otti lunta oli kola todella liukas ja Hinni kyljellään toistuvasti. Homma meni kertakaikkiaan niin vaarallisen oloiseksi, että luovutin.

Hinnin vasen korva on just samanlainen kuin nalle luppakorvalla… meni rusetille, enkä ole onnistunut teippaamaan sitä. Rottiksillahan teippaaminen on tavallista – tiedä onko noutajilla koskaan teippailtu korvia – ajattelin yrittää.

7.3.2010

Palasimme väsyneinä luonnetestituomarikurssilta. Kurssilaiset olivat kivoja ja motivoituneita ihmisiä, ei moittimista, mutta kyllä se reissussa olo on aina rankkaa.

Hinnin ihailijakaarti kasvoi aika monella henkilöllä ja yhdellä aussilla . Kylläpä oli Hinnillä voimia puuhata lähes vuoden vanhan aussi Vietin kanssa. Se ei nimittäin ollut Hinni, jonka pinna kiristyi väsymyksestä. Tytöillä riitti puuhaa keskenään sisällä ja ulkona. Toki välillä oli pakko laittaa missukat jäähylle eri tiloihin, jotta ei riehuminen ihan mahdottomaksi olisi mennyt.

Eko pojan hoitaja epäili, että Ekolla olisi kenties ollut jonkinlaista stressiä hoitoon tullessaan. Oli poika maannut onnellisena selinmakuulla koko perjantaipäivän ja vasta lauantaina puolilta päivin oli kunnolla venytellyt ja ilmoittanut siirtyvänsa aktiiviseen elämään – joo, voi olla että elämä Hinnin kanssa on kaverille kovaa ja kuluttavaa…

Kiva, että olette löytäneet vieraskirjan. Luen sitä ja kommentoin tarvittaessa .

Pakko lisätä tähän vielä Kuopioon lähtöaamun tapahtuma: Kun lähdetään kylille, niin pitää tietysti pukeutua. Hinnikin otti sukkahousut ja yritti pukea ne jalkoihinsa. No, eihän pikkukoira osannut tietenkään pukea sukkahousuja neljään pikkujalkaan. Tomerasti pyörähdellen Hinni päätti , että ei laiteta sukkahousuja. Se oli niin hupaisa pikkuneidin tuiskahdus, että kyse olisi voinut olla pienestä ihmislapsesta, joka hermostuu osaamattomuuttaan.

4.3.2010

Nyt on vieraskirja avattu sivuilla vierailijoiden käytettäväksi .

Meillä voidaan hyvin. Hinnin kasvattajan kanssa keskustelin, kun Hinni ei halua syödä muuta kuin kuivaa kuivamuonaa. Loppupäätöksenä se, että syököön sitten kuivaa muonaa ja hörpätköön vettä päälle. Piimää Hinni ei juo. No, kyllähän minä yritän muutakin tarjoilla ”hänen suloiselle kauneudelleen”, mutta neito itse päättää syökö vai ei. Tarjoilu päättyy kuitenkin ajallaan.

Lumisten vuorten valloitusretket jatkuvat edelleen. Pola-snautserikin kävi bilettämässä eilen illalla ja kyllä oli hauskaa, mitä nyt väsymyksen iskettyä rupesi kaveri kiukuttelemaan ja se vähän harmitti Hinniä. Hinnihän ei väsynyt…sammui vain kertaslaagista pöydän alle .

Viikonlopuksi Hinni lähtee Kuopioon luonnetestituomarikurssille – juuu, mallikoiraksi varmaan! Mallikoiraksi ihanasta koiranpennusta!!!

1.3.2010

Voi ei… tänään meille oli varmasti iskenyt vähintään trombi tai pyörremyrsky ja sitten tsunami… Ruokatunnilla kaikki oli kunnossa, mutta kun tulin puoli viisi kotiin oli pyörremyrsky iskenyt; keittiön matto oli eteisessä, eteisen matto olohuoneessa ja olohuoneen irtonaiset tyynyt mikä missäin… Pesuhuoneen iso vesikuppi oli kynnyksellä tulossa eteiseen – tyhjänä. Pesuhuoneen matto oli litimärkä. Kun vielä myöhemmin illalla alkoi pikkuhuoneesta (Ekon päivähuone) kuulua loiske, tiesin tsunamin iskeneen.  Ettäs isossa keraamisessa kupissa onkin paljon vettä. Pieni noutaja mahtuu siihen melkein uimaan – kolme tassua oli kupissa ja se neljäs potki vauhtia. Kuppi tyhjeni todella nopeasti noutajan polskiessa siinä räpyläjaloillaan. Ja sitten meillä taas siivottiin. Puhdas ja siisti koti on niin kiva juttu!!

Helmikuu 2010

28.2.2010

Sunnuntai. Tänään Hinni kävi ensimmäisissä pelastuskoiratreeneissään. Kolme ukkoa otettiin ilmavainua käyttäen, tuulitreeninä. No joo… Siis nenän käyttö on mainiota, mutta mistäs pikkukoira voi tietää, että ukkoja etsitään?! No, eihän se tiennytkään; merkkasi joka ukon kyllä, mutta matkalla hajun lähteeseen kohtasimme monenlaista kivaa… oli litistyneitä pahvilaatikoita ja pressuja, jotka rapisivat mukavasti ja niiden päällä piti ehdottomasti hyppiä. Niin, ja yhden vanhan kuorma-auton alla oli maalimiehen lisäksi jäniksenpapanoita. Hinnin mielestä papanat oli parasta, mitä sille on moneen päivään tarjottu. Noo, jos siitäkin syystä tuli hyvä treenifiilis, niin antaa syödä vaan. Palkkaaminen onkin pikkupennun kanssa hankalaa, kun ei Hinni ainakaan vielä osaa oikein lihapullia syödä, eikä kuivamuona ole kivaa palkkana. Taistelupalkka tai pallosukka saattaa olla jatkossa ihan ok, mutta kunhan nyt alkuun päästään .

Hinni on nyt tasan 11 viikkoa ja paino… tarkastuslaskennan jälkeen 8,7kg.

Pakko kertoa vielä: Vanha uros osaa olla ihana pennun kanssa… Eilen Hinni nuoli Ekon suupieliä, niin kuin emon suupieliä nuollaan ruokaa halutessa. Ekollakin alkoi kuolanoro valua aivan solkenaan… Tänään treeneihin mennessä Hinni alkoi ulvoa sydäntäsärkevästi (oli autossa takana, omassa kontin puolikkaassaan, Eko väliseinän takana) ja Ekohan vastasi Hinnille… enpä ole moista ulvontaa autossani kuullutkaan, mutta Ekon ulvonta rauhoitti Hinnin ja sitten olikin hiljaista. Lajitoveri seinän takana pystyi paremmin rauhoittamaan pennun kuin minun höpinäni.

27.2.2010

Lauantai-ilta. Eilinen kaupunkikävely sujui mainiosti. Hinni liikkui reippaasti häntä heiluen. Kaikki pienet metalliportaat kauppojen edessä piti kiivetä ylös ja alas. Kävelykadulla oli paljon ihmisiä menossa elokuviin ja ostoksille, joitakin kännikalojakin nähtiin; Hinnistä kaikki oli yhtä hienoa! Lisäksi mainittakoon, että Hinni tekee kolme ilmavaa piruettia, loistavasti paikallaan pysyen. Näitä Hinni esitti aina taluttimen kiristyessä – siis aika monta kertaa.

Katolta pudotetut lumet muodostavat pihalle vuoriston, jossa Hinniäinen kiipeilee mielellään. Lumivuoren huipulta on kiva pudotella lumipalleroja ja luisua niiden perään alamäkeen. Siitäpä sitä riemua on tälle päivälle riittänyt. Illansuussa kävimme vielä tapaamassa kilttiä saksanpaimenkoiraurosta, Abea. Hinni on tosi reipas ja sosiaalinen, myös koirankielen puhuminen sujuu erinomaisesti.

26.2.2010

Perjantai ja vapaapäivä, kuten koko kevään perjantait; Hinnin hoidon järjestämiseksi tietysti . Tämä viikko on ollut vähän kiireinen ja lumitöitä täynnä. Hinni keksii puuhaa, vaikka en ehtisi ohjelmaa järjestämäänkään. Hinnin oivaltamiskyvystä kertoo esimerkiksi leikki, jossa Hinni laittoi siankorvan kappaleen muovirasian sisälle ja sitten juoksutti muovirasiaa niin, että siankorva rapisi rasiassa. Se oli Hinnistä tosi hienoa – niin minustakin!

Tämän päivän harjoitusohjelmaan kuuluu talutinkävely. Se on meillä jäänyt tosi vähiin, kun on niin hyvä mennä metsään. Aamukävely on jo tehty ja iltapuoleen ajattelin pistäytyä kaupungilla – ihan ekaa kertaa.

Kiitos, Ammi kivoista kuvista. Siinä kaksi ihanaa ripakinttua. Pitikö sen rintakehän olla jotenkin tynnyrimäinen…   .. jeee .

kuvat:Ammi

22.2.2010

Tänään kävi Ammi Sipoosta Marx -noutajan kanssa meillä kylässä. Ammi otti kuviakin; jospa sieltä jonkun hienon kuvan koiristamme saisin. Marx on upea, ketunpunainen labbispentu Varjoahon kennelistä.

Hinni ja Eko ovat tosi kivoja; kaksi saman lauman koiraa, jotka ovat selvästi kiintyneet toisiinsa. Nyt kun sää näyttäisi lauhtuvan, pitää Hinnin kanssa aloittaa katukävelytreenit taluttimessa ja samalla saada minun ja Hinnin välistä yhteistyötä edistettyä. Hauskoja hetkiä siis odotettavissa.

21.2.2010

Sunnuntai ja myrskyrintama lähestyy etelästä. Puuhaa ulkona ja sisällä. Lumitöiden teko Hinnin kanssa on hankalaa, kun joka lapiollisessa on noutajan kokoinen musta möykky. Eikä näy haittaavan pienet kolhut eikä nurin niskoin pyörähdykset. Hermo meinaa meikäläisellä kiristyä, kun ei yhtään pennun järki käske väistämään. Siis Hinni meni sisähommille.

Illalla Hinni sai ekat rokotteensa, 10 viikkoa ikää nyt täysi. Oma henkilääkärimme kävi kotikäynnillä, joten ei tarvinnut lähteä pentua kuskaamaan ”likaiselle” klinikalle.

Ketteryysrataamme lisättiin notkuva vanerilevy – ei haitannut. Tosi hauska seurata, miten rohkeasti tuollainen pentu lähtee kokeilemaan kaikkea uutta ilman pienintäkään epäilyä homman vaarallisuudesta. Jossain vaiheessahan sekin tulee, että ensin mietitään asioiden vaarallisuutta, mutta vielä satasella mukaan vaan… 

19.2.2010

Perjantai, lomapäivä. Varsinainen puuhapäivähän tästä tulikin. Talven pakkasennätyksiä mittaillaan eri puolilla maakuntaa. Meillä onneksi sisätiloissa lämmin.

Aamulenkin jälkeen ”harakka-harjoitus” Hinnin kanssa. Olipa pikkuisen liian raisu meno neitosella. Sai harakka kyytiä. Damiharjoitukset sujuvat kyllä ehdottomasti paremmin. Päivällä rakensin eteiseen pienen ketteryystelineen; liukasta levyä, metallinen ritilä ja pahvilaatikko. Siitä Hinni kulki edestakaisin innoissaan. En ole yhtään varma ymmärsikö Hinni olevansa ketteryystreenissä, mutta kivaa näytti olevan.

Kynnet leikkasin Hinniltä ekakerran oikeilla kynsileikkureilla. Alkavat olla jo niin vahvat nuo kynnet, ettei nipsuleikkuri enää ota tarpeeksi.

Ilta oli varattu näiden nettisivujen teolle Seijan opastuksella. Siinä ilta menikin rattoisasti… Eko oli naapurissa illan nauttimassa jakamattomasta huomiosta. Hinnillä oli Pola kaverina ja vauhtia riitti neitosilla. Seija toi Hinnille pienen, vaaleanpunaisen Wubban. Arvatkaa mikä oli Ekon suosikkilelu sen palattua kotiin!

Juuu, vaalenpunainen Wubba 

17.2.2010

Keskiviikko. Viime yön Hinnukka nukkui omassa huoneessaan viiteen asti. Onkohan se jo niiiiin iso tyttö . Tai sitten raukka oli niin väsynyt illan riehumisesta Pola snautserin kanssa, ettei tiennyt mihin sammui ja nukkui sitten makeaa unta, vaikka muu lauma ei ollutkaan samassa huoneessa.

Tänä iltana Hinni leikki pesuhuoneessa ensimmäistä kertaa vesileikkejä. Olin laittanut värillisen pullon likoamaan pesuvatiin saadakseni etiketit irtoamaan. Hinni löysi tietysti pesuvadin ja alkoi innolla kauhomaan vadissa makaavaa pulloa. Lopulta Hinni yritti kiivetä kulmikkaan pullon päälle, mutta arvaahan sen, kuinka siinä kävi. Pieni märkä räpeltäjä piti kuivata huolella ja pesuvati siirtyi saunan lauteille. Hauskaa kuitenkin oli. Vedestä noutava koira siitä tulee .

Nyt Hinni näyttää kasvaneen selvästi tulovaiheesta. Painoakin oli 6,9 kg. Kyllä pari kiloa pikku koiran koossa näkyy selvästi.

14.2.2010

Sunnuntai. Eilen Hinni oli hoidossa naapurissa. Hyvin oli kaikki mennyt ja Eko-rottista oli käyty hoitamassa kotona, joten senkin päivä oli tauotettu sopivasti. Illalla, palattuani kotiin, oli lauman jälleennäkeminen riemukas. Hinni hyppi iloisena ympärillä ja Ekokin näytti siltä, että sen mielestä on hyvä olla taas koko porukan kasassa.

Yön yli sulatettu harakka otettiin treeniin aamulla. Eko -rottis oli avaamassa pakettia ja totesi selvin elein ”kuollut, mikä kuollut, ei kiinnosta”. Hinniä harakka kiinnosti. Muutaman kerran harakkaa tönäistyään Hinni totesi, ettei se taida omin voimin liikkua, joten laitetaanpa harakka liikkeelle noutajavoimin. Siivestä vetäen ja jalasta kiskoen harakka sai kyytiä. Suoritus ei vaikuttanut kovin siistiltä, mutta ei harakka ainakaan inhon tunteita Hinnissä herättänyt. Rottweiler katseli harakan kyytiä vain sivusta seuraten ja suuresti ylenkatsoen.

Hinnillä ikää nyt siis 9 viikkoa, paino 6,6 kg.

10.2.2010

Nyt ei enää maista neljä ateriaa kunnolla. Pian varmaan voin siirtyä kolmeen ateriaan, mutta kun ei viitsi ainakaan nälässä pitää. Paino 6,1 kg.

Illalla snautserityttö Pola oli riehumassa meillä. Vauhtia riitti niin sisällä kuin ulkonakin. Vierailun väsyttämänä oli Hinnin kynnet helppo leikata. Nyt olen leikannut ne kahdesti, eikä ongelmia vielä ole syntynyt.

9.2.2010

 

Illalla Hinni oli mukana kokouksessa. Voi hyvä tavaton. Kaksi tuntia täysi meno päällä. Kääpiöpinserin pentu, Esko, oli paikalla ja nuorisolla riitti vauhtia. Eikä väsymys ollut vielä totaalinen, sillä kotiin päästyämmekin vauhtia oli vielä jäljellä tunnin verran. Yö nukuttiinkin sitten todella hyvin.

 

7.2.2010

 

Sunnuntai. Nyt on käyty autoajelulla. Hyvin meni rauhallisesti. Siisteysasiat sujuvat mainiosti. Kakalla voi käydä naapurinkin pihalla, siten oma piha pysyy siistinä, nääs.

 

Oma henkieläinlääkärimme kävi hoitamassa Ekon kynnet ja Hinni teki tuttavuutta reippaasti. Taisi eläinlääkärin toppatakin helmanaru hieman kulua Hinnin hampaissa. Mutta takkihan olikin vanha ja kulunut .

 

6.2.2010

 

Tänään on perjantai. Hinni tuli kotiin tiistaina klo 20 tienoilla. Koko matkan Palokasta Lehmoon Hinni nukkui makeasti. Varkaudessa herätimme Hinnin pissalle, koska loppumatkasta ei hyviä pysähtymispaikkoja enää olisi ollut. Kiltti tyttönen teki tarpeensa parissa minuutissa ja niin matka jatkui kotiin saakka ongelmitta.

Kotona Hinniä odotti iso Eko-rottispoika. Hinnin mielestä olikin hyvä, että koirakaveri oli paikalla, sillä muuten talo vaikutti hiljaiselta. Pennun kestäväksi saneerattu koti oli helppo tutustumiskohde Hinnille. Vajaassa tunnissa se myös löysi ainoan esille jääneen sähköjohdon. Terassin lyhdyn led-valoille vievä johto piti poistaa heti seuraavana päivänä, niin paljon se kiusasi ovenraosta pujahtaessaan.

Keskiviikkona Hinni painoi 4,9 kg, torstaina tasan 5 kg. Eli hyvin tyttö syö.

 


kuva Maija Lappalainen

Tammikuu 2010

Tammikuussa 2010 oli Hinninpihalla hiljaista. Vain vanheneva Eko-rottis tepasteli pihalla pakkasen kourissa ohikulkijoita vahtien, joita niitäkin oli kovin vähän.

Kotona, sisätiloissa varustauduttiin uuden pennun taloon tuloon. Sähköjohdot piilotettiin, pennun pedin patjanpääliset kunnostettiin ja vanhat matot kaivettiin esiin varastosta. Pentu, Hinni, olisi tervetullut uuteen kotiin!

 

Vuosi 2009

2009

Menneen vuoden aikana on Hinnin pihalla tepastelleet monet tassut. Tammikuussa meitä oli eri joukko: vanha borderterrieri Aapo, rottispoika Eko ja rottistyttö Lippe.  Mutta niin oli määrätty, että Aapon päivät täyttyivät jo vuoden alussa ja väsynyt pikkumies siirtyi pilvien päälle 15.1. Pihaa vahtimaan jäivät Eko ja Lippe. Pikku –Lippe oli tammikuussa nelikuinen pikkukoira, joka vasta opetteli elämisen perustaitoja.

Kevään myötä Lipen treenit tiivistyivät ja siitä kehittyikin mainio hakukoira. Kesään mennessä Lipellä olikin jo haun perusasiat kunnossa ja kesän kuluessa haukkuilmaisu alkoi olla hyvällä mallilla. Eko treenaili ilokseen harvemmin ja pääsi mukaan jälkileirille, jossa opeteltiin vanhaa ja kovanmaan jälkeä. Eko pärjäsi hyvin.

Elokuussa Eko osallistui tosietsintään ja teki löydön heti etsinnän alussa. Oli tosi hienoa olla auttamassa vanhuksen etsinnässä ja saada asialle nopea ratkaisu. Niin säästyi huomattavat resurssit niin viranomaistyössä kuin vapaaehtoistenkin työpanoksessa. Koiran käytön tehokkuus tuli jälleen kerran hyvin esille.

Syyskuussa Lippe täytti vuoden. Sekä haku että jälki oli hyvällä mallilla, vain tottelevaisuus ei ollut kilpailutasolla, joten asiaa ei vielä ollut BH-kokeeseenkaan.

Lokakuun lopussa Hinnin pihalle tuli hiljaisuus. Iloinen Lippe-tyttönen kuoli yllättäen rytmihäiriön aiheuttamaan sydämenvajaatoimintaan. Koko pihapiiri hiljeni ja suri iloisen ystävän poismenoa.

Jo parin viikon kuluttua oli selvää, ettei pian yhdeksän vuotta täyttävä Eko-rottis voinut jäädä ainoaksi koirakseni ja niinpä päätin aloittaa uudelleen pennun hankintatoiminnan. Kun olin jo aiemmin  haaveillut labradorin pennusta, kävin huolella läpi tulevia pentuevaihtoehtoja. Mielenkiintoisimmat tulevat pentueet olivat Jummi-Jammin pentue Palokassa ja Lost and Found kennelin pentue Saksassa. Suhteilla sain molempiin pentueisiin varauksen tyttöpennusta.

Jummi-Jammin ”kasari” –pentue syntyi 14.12.2009 ja samalla tuli tieto Saksasta, että siellä narttu oli jäänyt tyhjäksi. Oli siis suunnaton onni, että narttupentuja syntyi kuusi – minullekin riitti pentueesta oma tyttönen, työnimeltään Hinni.

Hinni muutti Lehmoon 2.2.2010 ja nyt pihamme tapahtumia pääsee seuraamaan Hinninpihan tarinoina.