Blogi

31.5.2010

Maanantai-ilta ja taipparitreenit takana. Ensikontakti kaniin tehty. Minua inhotti ensin, mutta kaniraukka olikin aika söpö – varmaan jonkun entinen lemmikki. Nyyh… Hinniä kani ei todellakaan inhottanut. Ensi tutustumisen jälkeen kanilla vedettiin se jälki. Ja parempikuntoinen pupetti jätettiin jäljen päähän. Noo, siis jäljellehän Hinni läksi, oikaisi mutkan suoraksi, teki pari nopeaa tarkentavaa pistoa sivusuunnassa, tempaisi kanin kitaansa ja toi sen minulle. Just joo, ihan niinkuin arvasin. Ei mitään jäljestämistä, hakutyöskentelyähän se oli tuoreessa hajuputkessa. Todella mielenkiintoista nähdä, mitä torstaina tapahtuu, kun jälki pitenee ja häviää näkyvistä. Luulenpa, että silloinkin nähdään mainio hakutyöskentely ja sitten kani tulee pois metsästä Hinnin kyydissä. Kyllä pitää homman olla geeneissä – geneettinen muisti – sitä sen täytyy olla.

30.5.2010

Sateinen sunnuntai. Käytiin Hinnin kanssa Joensuun näyttelyssä; tosin vain turistiluokan matkalla. Hinnistä juttu oli silti ihan jees.  Paljon kivoja ihmisiä ja tosi paljon sellaisia koiria, joita ei meidän kylällä näe. Ostin Hinnille omat pelastusliivit. Niitä tarvitaan sitten järvipelastusjutuissa, siellä kun kaikilla pitää olla liivit päällä.

29.5.2010

Lauantai-ilta. Pitipä kokeilla jälkeä niin, että vedin damia perässäni ja laitoin Hinnin yksin menemään jälkeä. No, joo. Siis menihän se, aivan älytöntä vauhtia hajutunnelissa sinkoillen ja toi sen daminkin minulle, mutta ei siinä jäljestämisestä ollut tietoakaan. Ilmavainulla se meni koko jäljen ja aivan liian kovaa. Nyt en treenaa tuolla tavalla yhtään ennen kuin näen sen kanijäljen. Huhhuh.

27.5.2010

No, nyt tuli Hinnille ensimmäinen liian vaikea asia eteen. Taipparitreeneissä tehtiin vedestä nouto niinkuin taippareissa tehdään, ammutaan ja heitetään lokki veneestä. Hinni ei mennyt lokille asti vaan kääntyi takaisin. Ohjaajien mielestä ongelma oli vene, mutta minusta ongelma oli ampuminen… Luulen, että pikkukoiran rohkeus ei kertakaikkiaan riittänyt uida niin hemmetin kauas, kun oli ammuttu ja tuotettu ihan uusi peloke. Uteliaisuus ajoi veteen hakemaan lokkia, mutta rohkeus loppuikin kesken uida kohti vierasta venettä lokin luo. Vene ei sinällään ollut paha; Hinni kiipesi sinne ilman ongelmia, mutta etäisyys ja pari vierasta elementtiä, oli pikkukoiralle liikaa. Rannalta heitetyt lokit Hinni haki hienosti. Sen ekan ilman ampumista heitetyn Hinni ui tosi nopeasti, polskimatta. Upea suoritus. Nyt sitten treenaamme ampumista ja noutoa ja veneilyä. Ja pitää saada uimamatkaakin lisää. Ja aikaakin on koko kesä! Mutta ensi viikolla on vuorossa vielä kanijälki, sekin on ihan uusi juttu, Hinnihän on ajanut vain ihmisen jälkeä.

24.5.2010

Maanantai ja Hinnillä taipparitreenit. Ohjelmassa vedestä nouto. Arvatkaa noutiko?? No, tietysti nouti. Kaikki ei kyllä menneet veteen, kun ranta oli jyrkkä suolammen ranta, mutta Hinni meni ja toi ensin pari damia ja sitten pari lokkia. Se toinen lokki oli tosi kaukana (siis ihan totta kauempana kuin Hinni ikinä on uinut). Iso mies heitti sen sinne voimiensa takaa ja lensihän se. Sinne sitä piti pienen tytön polskuttaa. Takaisin rantaan Hinni ui tasaisesti ja kauniisti lokin tasapainottaessa uintiasentoa. On se vaan hienoa treenata ihan uusia asioita, kun on koira, joka on mukana hommissa täysillä. Torstaina treenissä on sitten mukana vene, josta lokkeja heitetään. Ampuminen tehdään ensin maissa yhteissuorituksena. Mielenkiintoista.

23.5.2010

Sunnuntai-ilta. Elämässä on muuten muutakin kuin koirahommia… juu, eilen esimerkiksi kävin päiväseltään Helsingissä: ratikka-ajelulla. Niin, ihan oikein, ratikka-ajelulla. Tätini Kerttu, täytti 70-vuotta ja hän järjesti syntymäpäivänsä kunniaksi suvulle kolmen tunnin ratikka-ajelun Helsingissä Oli hieno juttu!! Tapasin vanhoja ja nuoria sukulaisia, joita kaikkia en varmaan ollut koskaan nähnyt. Tosi mukava juttu ja mahtava idea tuo kaupunkikierros.

Hinni osaa oikeesti uida. Tänäänkin kävimme lammella treenaamassa. Huomenna on taipparitreenit ja sittenpä näen miten nouto yhdistyy uimiseen – siis lokin nouto. Eko alkaa voida tosi paksusti. Nyt jo monena päivänä se on syönyt Hinnin eväät omiensa lisäksi. Ja penturuoka on tosiaankin ravitsevaa yhdeksän vuotiaalle… voi voi. Pitää varmaan kehitellä jokin ruokinta systeemi, mihin Eko ei pääse, mutta Hinni pääsee, silloin kun sille maistuu. Hinni on koko ajan vähän niuho ruokiensa suhteen. Kuivaa kuivamuonaa nakertaa kyllä, mutta kerta-annokset ovat liian pieniä. Turvotettuakin se syö joka päivä jossain vaiheessa, mutta tällä hetkellä parhaiten vasta yöllä – ellei Eko ole jo syönyt.

20.5.2010

Tänään kävimme rajavartioiston autohallilla treenaamassa vaikeita pintoja ja metalliportaita. Viimeviikolla tuli pakote väärällä ajoituksella ja Hinni teki ensin kieltäytymisen, joka aukesi sitten kyllä. Nyt en antanut taluttimen yhtään kiristyä ja homma pelitti hienosti. Hinni meni portaita ylös ja alas ongelmitta. Kävimme myös yksissä erittäin liukkaissa portaissa joissa poliisikoiriakin treenataan ja vaikeuksia on. Hinni meni nekin portaat empimättä, liukasteli aluksi, mutta löysi sitten tahdin ja pystyi kulkemaan hienosti! Olinpa taas tyytyväinen koiraani .

19.5.2010

Keskiviikko, kaunis ilta. Hinni kävi uimassa. Osasi uida neuvomatta!! Olen niin monelle koiristani joutunut pitämään uimakoulua, että tuntui huikean hienolta nähdä, miten Hinni läksi vain uimaan. Meillä oli tuuria, kun paikalla sattui olemaan toinenkin koiran uittaja. Spanieli, joka siellä oli keppiä noutamassa vedestä, oli vanha tuttumme omilta nurkiltamme. Koira on arka muita kohtaan ja huutaa kuivalla maalla jo kaukaa, mutta vedessä se oli kuin toinen koira. Ei sanonut Hinnillekään yhtään mitään, haki vain keppiä reippaasti uiden. Hinni katsoi ensin touhua ja sitten vain päätti lähteä hakemaan heitettyä keppiä. Onneksi Hinni ei kuitenkaan ottanut toisen keppiä, ui vain rinnalla rantaan asti. Siitäpä innostuin minäkin keppiä heittämään ja monta kertaa heitinkin… Se oli hauskaa ja märkää puuhaa….

17.5.2010

Maanantai- ilta ja taipparitreenit takana. Tänään harjoiteltiin varisten noutamista ruudusta. Yksi heitettiin ja sitten Hinni sai lähteä noutamaan. Hinni oli tosi rohkea ja itsevarma ja etsi linnut hienosti ruudusta. Ekaksi tietysti sen heitetyn ja sitten pari muuta. Enempää ei noin pieni koira kuulema hae. OK. Kyllä se olikin ihan hyvä niin. Siis muuta ongelmaa ei ollut kuin se tuttu juttu, että esinettä/varista pitää ensin esitellä muille ja vasta sitten minulle. No, sitten kun läksin poispäin, niin tokihan Hinni sitten toi variksen suoraan minulle. Liekö ollut pennun pienuutta, ettei Hinniä muut hajut häirinneet, mutta kaikillla muilla koirilla oli tosi paljon vaikeuksia riistan tuomisessa, haistelivat vain maata ja jättivät varikset paikoilleen.

Ensi viikolla kuulemma mennään veteen. Oli ihan pakko mennä rantaan testaamaan Hinniä. En uskaltanut heittää damia kauas, etten itse joudu uimaan. Laitoin damin hihnaan kiinni ja heitin sitä veteen. No menihän Hinni sinne, vaikka ranta oli vaikea pikkukoiralle. Suolammen reunat olivat jyrkät ja Hinni poutosi useasti veteen uiden muutamia vetoja. Minusta se riitti ihan hyvin ekaksi kerraksi. Hyvä mieli siitäkin .

16.5.2010

Kotona jälleen. Oli hienot treenipäivät. Eilen treenattiin Porvoossa kentällä, jonka voi sanoa olena kirkon varjossa, niin lähellä kirkkoa olimme joen rannassa.

Hinnin tottis ja ketteryys ovat vielä esiasteella. Nyt pystyn kuitenkin aloittamaan homman ja pikkuhiljaa rakentamaan osasia. Hallittavuus kaikkiaan tulee olemaan Hinnin kanssa haasteellista. Tyttösellä on sen verran omaa tahtoa mennä ja toimia… Ihana typsykkä, josta siellä Porvoon kirkon varjossa tuli mieleen Koiramäen Elsa korvarusetteineen…

Kuva: Ammi

Hinnin hakuhommia ei taida tarvitakaan laittaa tauolle, sillä aloitimme sille jo piilojen treenaamisen. Pressut ja erilaiset piilot onkin hyvä ottaa nyt mukaan treeneihin, kun ilmaisua ei ole.

Kuva:Ammi

Kiitokset vielä porukallemme ja erityisesti Ammi, sinulle, kun annoit kotisi käyttöömme. Minun autoni sai ajella n. 1200 km. Mahtoi pohjoisen autot ajella paljon enemmän…

Ekon kanssa tämä päivä menikin etsinnässä. Alueemme oli tosi raskas joenranta rämeikkö. Yli kolme tuntia tarvoimme rantaa löytämättä mitään. Toinen tarkastettava alueemme ei onneksi ollut yhtä hankalakulkuinen. Olemme silti kumpikin aivan rättiväsyneitä hellepäivän päätteeksi.

14.5.2010

Keskiviikkona olimme taipparitreeneissä ja varikset tuli metsästä hienosti. Hinni ei ollut tuonut variksia aikaisemmin ruudusta, mutta nyt tuli kokeiltua sekin. Esine-etsinnän tapaan variksetkin tuli raahaten tai kauniisti supussa minulle asti. Tosi mielenkiintoista.

Nyt, perjantaina, olemme Sipoossa treenaamassa pelastuskoiria. Hinni on hyvä. Voi että on ilo treenata koiraa, joka tekee hommat sata lasissa ja koko sydämestään. Olen nauttinut treeneistä, ihanasta Suomen suvesta ja ruoasta, jota joukkueemme jäsenet nytkin ovat valmistamassa. Nuuh… grillataan…

Siis olen päässyt mukaan valioporukkaan, jäsenemme ovat ympäri Suomea ja treenaamme koiria yhteisillä tapaamisilla eri puolilla Suomea ja välillä vähän kauempanakin.

11.5.2010

Tänään olin Hinnin kanssa pentukurssilla. Pidän itse teoriaosuuden ja harvoin viitsin mennä koirani kanssa mukaan kurssille, mutta nytpä innostuin, kun en ole Hinnin kanssa koulutuskentällä juurikaan käynyt. Siellä oli mukana myös kaksi mustaa noutajapoikaa. Ne oli ihania ja tottelevaisia ja kaikkea muutakin hyvää, kauniitakin ne olivat… mutta kun ne minusta näyttivät pieniltä, hassuilta pors…ta. Varmasti Hinni näytti niistä ihmisistä sakemannin vartalolla varustetulta saksanseisojalta. Hinni oli nimittäin ihan saman kokoinen ja mallinen kuin kuukautta nuorempi, musta, sakemannin urospentu. Niiiin, vaikka Hinni minusta onkin maailman kaunein noutaja, saattaa se näyttelytuomari olla eri mieltä… asia alkaa pikkuhiljaa kirkastua minullekin. Mutta Hinni on hieno ja taitava ja tosi reipas pelastuskoira-aihio .

10.5.2010

Superhieno leiriviikonloppu takana. Eilen sammuin niin aikaisin, etten ehtinyt kirjoittaa mitään. Viikonlopun treenit siis meni erinomaisesti, mutta kuten itsekin olen kirjoittanut, ennusti kouluttajammekin, että Hinnin kanssa saattaa tulla vielä hallittavuusongelmia; niin itsenäisesti ja rohkeasti se hommia tekee. Ensi viikonloppuna olemme taas hakuleirillä, mutta sen jälkeen menee haku tauolle ja otamme pelkästään jälkeä. Näin ajattelen ainakin nyt. Tottistreenit alkavat myös tavoitteellisesti. Nyt minun on pakko ryhdistäytyä ja tehdä myös vähemmän kiinnostavasta aiheesta kiinnostava, muuten homma ei etene.

8.5.2010

Olemme Hinnin kanssa hakuleirillä. Meidän ryhmämme kouluttaja on Tiina Ridvall. Hinni on pienin ja nuorin koirista, mutta eipä tarvitse hävetä. Kyllä se on hyvä, eikä vain minun mielestäni, eikä ikään suhteutettuna, Hinni on vain niin taitava. Henkilöhaku sujuu mainiosti ja esineetkin tulee käteen. Seuraavaksi meillä tulee olemaan iso haaste hallittavuus, silla Hinni on nyt jo tosi rohkea tekemään omia ratkaisujaan eikä aina kuuntele minua. Onneksi luoksetulo pillillä onnistuu, mutta aina neiti ei haluaisi antautua kytkettäväksi… esimerkiksi hakualueelta poistuminen on paljon hankalampaa kuin sinne meno.

6.5.2010

Taipparitreenit. Ihmettelen vaan, miten innokkaita pitää noutajaihmisten olla, että taaskin oli ainakin neljä vetäjää taipparitreeneissä. Siis ihan alkajillekin riittää vetäjiä, vaikka eivät varmaan omille koirilleen tarvitse näitä treenejä. On se hienoo!! Me saatiin Hinnin kanssa harjoitella ekana, kun minulla oli kokous menossa toisaalla. Ensin Hinni kantoi varista ja sitten noudettiin dameja. Voi, minun pieni Hinnini oli taitava. Damit tuli suoraan minulle. Kun olisi sitä malttia pysyä paikallaan… mutta, meilläpä on aikaa koko kesä treenata vaikka mitä. Kun ikää on riittävästi, on Hinnillä jo malttiakin; nyt vain tehdään kivoja treenejä.

3.5.2010

Kädet haisee edelleen harakalle. Hinni sai siivet – harakan siivet. Kiinnitin ne damille. Tämän illan taipparitreenissä Hinni kantoi varista. Lokki oli valtavan suuri lintu. Siis ihan totta; puolen Hinnin kokoinen. Eihän Hinni sitä kantanut, yritti raukka jalasta vetää. Hyvin treeni siis meni. Me saatiin sen hajalle purrun harakan siivet (ei Hinnin pureman, vaan niiden vallattomien poikien) – siis siivet saatiin kotiin tuomisiksi ja ohje teipata ne damin ympärille. No, sitä sitten ihmettelin ja kasvattajallekin tekstiviestiä lähetin. Lopulta tein pikaratkaisun ja laitoin siivet damin päälle erkkarilla kahdesta kohti ympäri teipaten. Ainakin se kelpasi Hinnille hyvin. Tähän pitää nyt saada kuva siivekkäästä damista, sitä ei muuten tajua kukaan muu kuin noutajaihminen.

Siis, siivekäs dami. Ja olisi pitänyt vetää siivet kiinni ilmastointiteipillä; nyt ne on erkkarilla teipattu. Tällä suoritamme esineen kantoa ja noutoa .

2.5.2010

Vapun jälkeenkin on elämää. Aamulla olimme isossa metsässä ja aurinko paistoi todella kauniisti. Jo aamupäivällä alkoi kuitenkin sataa ja sade jatkuu edelleen. Klo 16 olisi peko treenit maastossa – mehän mennään, vaikka katto tuntuu saavan painepesurin tapaan huuhtelua parhaillankin. Hinnin kanssa olen nyt koettanut saada pikkuisen lisää malttia hakutilanteisiin, mutta ei. Mitä tahansa tehtävää onkin, olisi Hinnin pitänyt jo päästä … hän kyllä…  siis intoa on sata kertaa enemmän kuin järkeä. Tosin ikääkin on vain vajaat 5kk. Hupaisa missukka.

Illan peko-treeni meni hienosti. Sade lakkasi sopivasti ennen treeniä. Henkilöetsinnässä Hinni teki loistavia pistoja ja paikansi ukot hienolla työskentelyllä. Yksi tyhjä pistokin tuli vahingossa, kun Hinniäinen teki liian pitkän piston ukon ympäri. Kun ukosta oli muistikuva, läksi Hinni ilman muuta uudelle pistolle samalla innolla. Kyllä on mukava nähdä, miten pieni koira voi olla innokas työn teossa. Ajettiin me vielä pieni jälkikin. Sen Hinni erottaa hakutyöskentelystä ihan selvästi. Panta ja liina ovat jälkivarusteet ja silloin mennään nenä maassa.

28.4.2010

Eilen, tiistaina, olimme sitten Hinnini kanssa ekalla taipparikurssikerralla varikkoalueella. Hinni oli nuorin osallistuja, ainakin meidän ryhmässämme. Mutta Hinni oli reipas. Ensin harjoiteltiin kontaktia ja vähän häiriötä, sitten käveltiin damien ohi – joo… Tämän jälkeen päästiin noutoihin. No, niissä ei ole ongelmaa, koska Hinnihän noutaa, tottakai. Kurssilla kylläkin valkeni, että noutajat eivät aina nouda ja niissä on tosi paljon arkoja ja muutenkin outoja elukoita. Kouluttajat varoittelivat tosi paljon erilaisista ongelmista, mitkä eivät olleet koirakokemuksestani huolimatta tulleet mieleenikään Hinnin kanssa toimiessani. Erityisesti varoiteltiin liian kovista käskyistä, ettei koirat menetä kokonaan toimintakykyään – sellaista on kuulema sattunut. Onneksi tuo vaihtoehto ei taida olla ensisijainen meidän kohdallamme.

Varikseen tutustuminen oli ihan viimeisenä. Ryhmämme koirista osa otti linnun suuhun, pari oli liian kovasuista ja joku ei ollut lainkaan kiinnostunut. Hinni oli kiinnostunut ja tökki varista ja nyki sitä jalasta, mutta koko lintua se ei heti ottanut suuhunsa. Kouluttajien mielestä se riitti hyvin ekalle kerralle, eikä harjoitetta jatkettu kauemmin. Kurssi jatkuu ensi viikolla ja sitten mennään jo maastoon.

Siinä harjoitteiden välissä sain hyviä vinkkejä pillin käytöstä. Siis, se pillihän pitääkin olla hampaiden välissä… ja kieltäkin pitää käyttää… minulla oli sellainen erotuomarityyli…. Hyvä kurssi!

25.4.2010

Sunnuntai keskipäivä. Aamupäivä oltiin Hinnin kanssa metsässä. Mentiin jo seiskan jälkeen Seijan lauman kanssa isoon metsään treenaamaan jälkeä ja lenkittämään koirat. Yöllä oli satanut taas lunta, mutta emme antaneet sen häiritä. Hinnillä oli jälkensä alussa vähän homma hakusessa – taisi se lumi kuitenkin olla hankaloittava tekiä, mutta kun Hinni sai alun asiasta, niin hyvinpä tyttönen jäljen selvitti. Tähän pitää laittaa kuvia kunhan Seijan kamerasta saadaan…

Voi ei… naapuri soitti iltapäivällä, että onko he toimineet jotenkin väärin koirien kanssa, kun huomasivat portin olevan kiinni. Kerroin, miksi olin sulkenut portin yöajaksi. He eivät olleet kuulleet mitään … Siis jotkut aikuisetkin osaavat nukkua sikeästi!

24.4.2010

Portti sulkeutuu klo 21. Naapurin huomioimiseksi olen nyt sulkenut väliaidan portin yöajaksi. Hinni on nimittäin ruvennut käymään naapurin takaovella myös varhaisella aamupissareissullaan. Rymäyttää oven lasiin niin, että rymisee. Minä itse en ainakaan tykkäisi, jos ennen viittä aamulla joku kävisi rymistämässä takaovea – vaikka se rymistelijä olisi kuinka ihana naapurin Hinni.

Taipparikurssin teoriaosa oli viikolla ja Hinnin kanssa mennään eka kertaa näytille tiistaina… on varmasti nuorin koira ja osaamattomin pari. Mutta mukaan mennään .

23.4.2010

Perjantai, lomapäivä jälleen. Heti aamulla käytiin isossa metsässä kunnon lenkillä. Oltiin jo melkein omalla autolla, kun Hinni bongasi koiraa juoksuttavan pyöräilijän melko kaukana hakkuuaukean takana tiellä. Hyvin starttasi Hinni vauhtiin, mutta onneksi pillitys toimi ja neito veti komean uukkarin takaisin luokse. Alkaa olla liikelaajuudet jo aika rohkeita…

Päivällä Hinni sai leikkiä westiepojan kanssa. Kaveri tosin poistui takapihalta kesken leikkien – onneksi löytyi etuovelta. Jostain löytyi pikkukoiran mentävä aukko aidasta.

Iltapäivällä treenattiin jälkeä. Molempien jäljet sujuivat hienosti. No, Eko nautti melko tuoreesta jäljestä niin, ettei viitsinyt edes tuoda esineitä minulle; heilutti vain iloisesti häntäänsä merkiksi löydöstä. Löytöpalkan sentään haki minulta. Vanhat koirat osaavat hassutella ja iloitsevat pienistä asioista. Hinni ajoi ekan vähän pidemmän ja ”maustamattoman” jäljen. Tosi hyvin jäljestikin. Ilmaisi jopa jäljellä olleen yhden esineen .

19.4.2010

Maanantai ja lauma kasassa. Voi miten Hinni oli kasvanut viikonlopun aikana! Paino 14,6 kg ja säkä 46 cm. Iltalenkillä metsässä otin molemmille koirille esine-etsintää. Hinni toimi hienosti. Niin kyllä Ekokin, mutta sitä siltä jo osaa odottaakin. Luin junassa noutajien koesääntöjä ja siellä sanottiin, että noutajan työskentelyssä pitää säilyä hyvä motivaatio koko hakutyöskentelyn ajan ja sen pitää tuoda riista hyvällä rytmillä liikkuen… tai jotain sellaista. Ideana siis se, että motivaatio ei saa hiipua. Hinni toi neljä esinettä – siis aika monta noin pieneksi koiraksi, mutta vauhti ei yhtään laskenut. Nyt pitää treenata istuminen siten, että kestää hetken paikallaankin… no, ei tietysti tarvitse liikaa vaatia nelikuiselta.

17.4.2010

Nyyh, olen Hesassa ja koirani kotisuomessa tarhaeläiminä. Soitin tietysti ja kyselin vointia. Hyvin ja vauhdikkaasti on elämä sujunut. Hinni on saanut leikkiä vertaistensa kanssa ja metsälenkillä on käynyt normaalisti. Syönytkin on paremmin kuin kotona. Ekosta en ole huolissani, koska sen tiedän viihtyvän tarhalla hyvin – onhan se tarhanpitäjän suosikki koira!

13.4.2010

Tiistai-ilta. Huomenna ”kasarit” ovat 4kk, joten onnea kaikille Hinnin sisaruksille!! Hinni tuntuu niin paljon vanhemmalta, kun sen motoriikka on kovin paljon parempi kuin raskaiden rotujen. Vaikea pitää tekemiset pikkupennun tasolla – ahneus iskee…

Tänä iltana teimme hienon damitreenin hakkuulla. Oli niin hieno sula alue ja sopivan kova tuuli, että oli pakko viedä dameja alueelle. Koirat näki, kun vein damit ja ekan otin rottis Ekolla esineruutuna. Sitten lähdin Hinnin kanssa kulkemaan tuulen alle ja voi ihme miten hienosti damit löytyivät . Yhden damin hajut olivat painuneet hakkuujätekasaan ja siinä Hinni etsi hajua oikein posket lepattaen…. ja sieltä hajuvanaa pitkin kohti damia ja innolla dami emännälle! Loistavaa!!  On totta ettei koira näe punaista väriä kovin selvästi, sillä Hinnin ratkaisu tuli kyllä pelkän hajun perusteella.

Hinnin kevättouhuja ja ennen kokemattomia hajuja.

12.4.2010

Melkein viikko on kulunut, kun viimeksi kirjoitin. Korvia on teipattu ja tuuletettu. Hampaista on vaihtunut jo neljä. Hinni ei enää ole aivan kiltti tyttö. Osaa jo kiusata pienempiään ja siitä on saanut tosi topakasti kieltää. Kyttää vain tilannetta ja taas on kumuttamassa pikkukaveriaan Miniä.

Koirani olivat perjantaista myöhään lauantai iltaan koirahoitolassa. Voi, oli säälittävää jättää pikkukoira sinne. Hinni oli nauttinut todella paljon olostaan ja saanut leikkiä westien kanssa väsymiseen saakka. Eko oli saanut olla omassa sviitissään, joten senkin sielu oli levännyt ja rauhoittunut lomapäivällään.

Sunnuntaina kävimme Hinnin kanssa työpaikallani. Siellähän ei pitänyt olla ketään muita työssä, mutta kohtapa alkoi porukkaa tulla työpaikalle, kuka mitäkin hanketta tai raporttia tekemään. Taas Hinni sai ihailijoita. Reipas ja iloinen koira oli kaikista ihana .

Sunnuntain pekotreeni meni Hinnillä loistavasti. Nyt oli pienessä päässä tapahtunut asioiden kypsymistä ja Hinni tiesi tasan, mitä varten varikolla ollaan ja miten ukot löytyvät. Vielä ei ole ilmaisujen aika, mutta haukku on niin herkässä, että ei tule olemaan ongelmia ilmaisuissa.

6.4.2010

Isossa metsässä on jo paikoin maata näkyvissä. Voitte hyvin arvata mikä meno ja meininki siellä onkaan, kun Hinni porhaltaa ympäriinsä pälvipaikkoja tonkien. Eko kävelee vain arvokkaasti tien laitaa – onhan noita pälvipaikkoja nähty jo yhdeksänä keväänä. Automatkustaminen on Hinnistä hienoa, pääseehän sillä aina uusiin paikkoihin . Nyt Hinni on jo onnistunut hyppäämään itse takakonttiin. Alkaa ponnistuksen ajoitus olla kohdillaan. Aluksi kävi vähän Ahosen tapaan huonosti; vauhtia oli, mutta ponnistus unohtui… mutta vajaata nelikuisen koiran suoritukseksi motoriikka on huipputasoa.

5.4.2010

Pääsiäismaanantai. Mukava, ulkoilupainotteinen pääsiäinen takana. Ensimmäinen sulanmaan jälkikin on ajettu. Kotiuduttiin puoliltapäivin. Täältäkin oli lumivuoret huvenneet tosi paljon. Puutarhakeinu, jota peittää pressu ja sen alle kätketyt puutarhakalusteet olivat myös paljastuneet, niin että toisesta päästä oli lumikasasta aukko keinun sisäonkaloon, pressun alle. No, tietysti Hinni oli uteliaana kurkkinut aukosta ja putosi onkaloon kalusteiden päälle. Eikä aikaakaan niin Eko tuli ovelle ilmoittamaan, että Hinni ei ole omalla pihalla. Minä huhuilin ovella Hinniä ja vastaukseksi kuulin kirkkaita kaukahduksia. Ei näkynyt koiraa naapurin aidan takana, joten aavistus pulaan joutuneesta koirasta kävi heti mielessä. Saappaat jalkaan ja hangen poikki keinulle kahlaten löysin kalusteiden päällä onnettomana kiikkuvan pienen koiran keinuonkalosta. Toiselta puolelta keinua sain Hinnin hyvin autetuksi ulos, mutta pystyasennossa oleva pöytä ei antanut koiralle riittävää jalansijaa, joten se ei itse päässyt mitenkään kapuamaan ulos. Voi pientä pelastuskoiraani…

3.4.2010

Pääsiäislauantai. Hinni on kanssani maalla keväisessä luonnonhelmassa. Mukanamme on myös Seija kolmen oman koiransa kanssa. Eko-rottis jäi hoitoon, stressilomalle. Hinniltä irtosivat ekat etu alahampaat. Nyt ei irvistyksessä ole paljon uskottavuutta, joskaan ei se entinen irvistyskään niin pelkoa herättävä ollut . Ulkoiltu on lumikenkäkävelyjen merkeissä. Hinniäinen oli ainoa koiristamme, joka pystyi vielä juoksentelemaan hangella uppoamatta, muiden oli parempi astella sievästi rivissä emäntien tallaamalla uralla.

 

31.3.2010

Olen kuullut, että jollain on joskus ollut niin kauhea koira, että se oli yksin kotiin jäätyään repinyt silpuksi kokonaisen wc-paperirullan. huhhuh. Tuo juttu tuli vain mieleeni, kun hain tänään kenkäni suutarista. Hinni oli vetänyt niistä sisäpohjat irti, mutta suutari sai ne liimattua hyvällä liimalla takaisin kenkiin. Nyt ne näyttävät taas ihan uusilta kengiltä. Oikeastaan ne ovatkin uudemmat kuin Hinni. On se hyvä, ettei omista sellaista kauheaa koiraa.

30.3.2010

Korvan teippausohje löytyy 24.3. kohdalta. Minun piti poistaa irtoava teippi su illalla kahdeksannen päivän iltana ja korvan pystyvekki oli tosi hyvä!! Nyt on kaksi päivää kulunut ja korva on edelleen hyvin, joskin ei niin voimakkaalla vekillä. Teippaan korvan pääsiäiseksi.

28.3.2010

Tänään, sunnuntaina oli sanomalehti Karjalaisessa ihan mukava juttu Vapepan ja koirien käytöstä etsinnöissä. Isossa kuvassa oli Ekokin hyvin esillä. Mukava, että välillä on positiivisiakin koirajuttuja lehdessä .

Tänään Hinni oli jälleen tosi reipas pelastuskoiratreeneissä. Nyt siirryimme pieniin muistikuviin ja haamuihin. Se on niin ihana huomata noin pienen koiran innokkuus tehtävään, jonka juuri on oivaltanut. Ja kun tuon ikäinen ei yhtään älyä pelätä mitään isoja koneita ja kaiken maailman varastotavarapinoja. Kaikki on hienoa vaan! Mielenkiintoista odotella mörköikää ym. miten sitten meneekään… Siihen sukkapallojuttuun palkitsemisessa pitää kyllä paneutua – se saattaiai toimia Hinnille. Nyt meillä on käytössä nakit, niistä Hinni pitää enemmän kuin lihapullista.

27.3.2010

Lauantai. Tänään olen treenannut Hinnin kanssa. Kaksi pientä jälkeä lumella sujui mainiosti. Jälki oli tehty peltojäljen tyyliin, makkaralla maustaen, mutta makkaraa laitoin vain noin joka kolmanteen askeleeseen. Ensimmäisen kymmenen metriä Hinni enemmänkin ihmetteli, mutta sitten kävi oivallus, että kyseessä siis onkin jonkinlainen eteenpäin suuntautuva juttu. Toinen jälki iltapäivällä sujui jo empimättä. Hienoa!

Eilen meillä oli oikea puuhapäivä, lomapäivä kun oli. Aamulla kävimme heti isossa metsässä lenkillä ja Hinni osoitti voimansa juoksemalla innoissaan umpihangessa. Tuossa yksi ero rottiksen pentuun. Eikä varmaan sellainen paksu noutajan pentukaan jaksa alle nelikuisena umpihangessa painella, mutta Hinnipä pistää pienempää vaihdetta ja panee voiman jylläämään.

Iltapäivällä kävimme tapaamassa pientä ystäväämme Miniä.

Illalla tehty harakkatreeni sajui paljon aiempia maltillisemmin.

Ekon kanssa oltiin mallikoirana sanomalehti Karjalaisen juttuun vapaaehtoisen pelastuspalvelun artikkeliin, joka julkaistaan huomenna tai pääsiäisenä. Saapas nähdä onko kuva lehdessä.

25.3.2010

Tänään kerkisin käväistä ruokatunnilla kotona. Hinni esitteli minulle viikonlopun ruokalistamme. Hinni oli irrotellut K-kaupan ruokalehdestä kaikki mieluisat reseptit ja niitä siinä tutkailtiin ulko-ovelta alkaen keittiöön ja olohuoneessa oli esillä jälkiruokaleikkeet, mangoa ja muuta hyvää… Onhan se kiva, kun saa valmiita ideoita . Hinniäinen on ihana.

Eko on ottanut hommiin rennon meiningin. Pennun vahtiminen ei enää kuulu hänelle. Hinni on selvästi jo itse vastuussa tekemisistään. Kun tollöntyöt paljastuvat, Eko ei enää ole kärsivän näköinen, vaan vilkaisee selkein ilmein tekijään ja poistuu paikalta   ”- tuo sen teki – huuda sille – minulla ei ole asiasta mielipidettä”.

24.3.2010

Hinnin korva repsottaa ja ilme on kuin laihalla nalle luppakorvalla. Tällaisen tilanteen olen rottiksella hoitanut asettamalla pienen kolikon tai kaksi punnukseksi korvan sisä-alareunaan. Hinnillä se ei riittänyt – taitaa olla sukurasitetta  . No, eipä hätää, kun eläinlääkärimme on snautserikasvattaja, hän osasi heti neuvoa, miten asia hoidetaan. Ohje: Korvan pystyvekki pitää saada rustottumaan vahvaksi oikeaan asentoon. Korva taitetaan siten, että pystyvekki taittuu nätisti oikeasta kohdasta, korvan reunat eteenpäin. Karvapuolet siis vastakkain, korva kaksinkerroin pystyvekin kohdalta. Teipataan tämä kaksinkerroin oleva korva mahdollisimman ylhäältä vastakkain laastariteipillä. Siis, mahdollisimman korkealta korvan tyvestä ympäriteippaus. Tämä teippaus pidetään kerrallaan 10 päivää. Sitten korvan annetaan levätä ja ilmastoitua päivä tai pari, jolloin korva alkaa taas repsottaa. Teippaus uusitaan heti ja pidetään taas 10 päivää. Pystyvekkiä voi myös hieroa ja siten muokata kovettuvaa rustoa muovautumaan oikeaan asentoon. Pahimmillaan teippaushoitoa joutuu tekemään yli hampaiden vaihtumisen eli yli puolen vuoden iän. Hinnillä siis ainakin pari kuukautta vielä. No, jos ilme tulee kauniiksi niin muksikäs ei. Hinni ei ainakaan ole vaivautunut teippauksesta, ei yhtään. Kannataa kokeilla, minä ainakin kokeilen.

23.3.2010

Eilen illalla käytiin kaupunkikävelyllä snautseri Polan ja hänen emäntänsä seurassa. Satuttiin kaupunkiin yhtä aikaa kuorosodan voittojuhlien kanssa. Porukkaa oli siis runsaasti liikkeellä.

Hinnillä oli pieniä vaikeuksia keskittyä seuraamiseen… tai siis kävelyyn. Kun Hinnin kokoinen väkkärä yrittää mennä yhtä aikaa eteen, sivulle ja ylöspäin, ei seurauksena ole muuta kuin nippu narutettuja tassuja… ja kumps… kylkimakuuta. Kyllä se siitä vielä joskus…

22.3.2010

Hinnin toinen viikonloppu luonnetestituomarikurssilla, Eko oli hoidossa tarhalla. Kun menin hakemaan Ekoa sunnuntai-iltana klo 18, kömpi herra tarhanpitäjän sängystä – olivat päikkäreillä; reippaan ulkoilupäivän jälkeen koko tarhan väki oli rauhoittunut levolle ja Eko pääsi tavan mukaan toimistopuolelle .

Hinnillä oli tosi rankka viikonloppu – paljon uusia ihmisiä ja koiria. Pikkuapulainen oli sunnuntai-iltapäivällä jo varsin sumeasilmäinen, kylkimakuuta harrastava otus. Hinnin viikonlopun kokemuksiin kertyi tutustustumista keittiöpuuhiin, mm. sähkövatkaimen rakenne ja käyttö oli opeteltu hyvin (kertoi emäntä). Pihalla taas tuli testattua laukauspelottomuus, kun Hinni sattui viereen epäkuntoista asetta korjattaessa ja siinähän pyssy oli paukahtanut koko 9mm voimallaan. Eipä tuo yhtään Hinniä haitannut; noutaja kun on jo syntyjään. Siitä en ole ihan varma, oliko käytös toivottavaa, mutta kun lauma räyhääviä pikkupinsereitä ahdettiin häkkiin ja Hinni pääsi paikalle, alkoi mahdoton sanasota, jossa Hinni toimi haastajana hyppien häkin ulkopuolella ja toiset häkin sisällä vastaten ankarasti kiroillen. No, pinserit laitettiin sivuhuoneeseen ja Hinni tietysti sai pitää vapautensa .

Sunnuntai-iltana meillä oli pentukarkelot ja rokotus. 8-viikkoinen göötti Mini ja 10-viikkoinen snautseri Turo kävivät meillä sosiaalistumassa. Ihania pentuja molemmat. Minin kanssa tullaan tapaamaan jatkossa useastikin. Snautseri Turo on aito argentiinalainen ja nähdään tulevaisuudessa mitä todennäköisemmin palveluskoirakokeissa!!

Hinni sai siis kaikki loput rokotuksensa eilen. Eläinlääkäri katsoi, että on niin iso tyttö, että kaikki voidaan antaa samalla kertaa ja vakuudeksi asiasta Hinni sai oman passin. Hinni 14 viikkoa, 11 kiloa ja 41 cm.

15.3.2010

Maanantai-ilta. Viikonloppu takana. Hinni kävi ekoissa rakennusetsintätreeneissään. Olipas se reipas tyttö . Hinni liikkui tosi mallikkaasti painotalon tiloissa, kiiltäväksi käsitellyllä betonilattialla, sihahtelevien ja suhahtavien koneiden väleissä. Varsinaiset painokoneet eivät toimineet, mutta letkujen paineet pitivät koko ajan ääntä. Joillain koirista oli todellisia vaikeuksia lattian liukkauden vuoksi, mutta pikku Hinnukainen vain juoksenteli innoissaan myös hämärissä nurkissa.

Tänään kävimme lenkillä isossa metsässä. Nyt kun metsä on Hinnille jo tuttu tiettyjen polkujen osalta, alkaa Hinni ottaa etäisyyttä yllättävänkin paljon. Vaikka mukanamme on yleensä aina ollut vähintään oma Eko-rottis, uskaltaa Hinni mennä ihan omia polkujaan pois yli normaalin liikkumisalueen. Mielestäni 3 kk pentu ei yleensä mene yli 50 metrin päähän laumastaan. Hinni tulee kyllä luokse kutsumalla tai pillillä, mutta pikkuisen saa olla valppaana teitä lähestyttäessä. Oma lähimetsämme on Hinnille jo ihan tuttu. Siellä Hinni on kuin omalla pihalla ja osaisi jo mennä yksin aamulenkille ja tulla kotiinkin. Ei Hinni sinnekään yksin saa mennä.  Mutta naapuriin Hinni kipaisee useammankin kerran illassa. Lumivuorten yli kulkee koirapolku jota Hinni pitää yllä juoksemalla lujaa edestakaisin.

12.3.2010

Perjantai, lomapäivä ja kaunis keväinen päivä olikin. Puuhaa koko päivän. Tänään oltiin paljon ulkona ja sain vähän valokuviakin otettua. Lumivuoret komistavat pihaamme edelleen ja siellä koirat viihtyvät.

Koiraileva ystäväni oli vieraisilla 8-vuotiaan Santeri-pojan kanssa. Siinä oli Hinnille ohjelmaa; painia, jalkapalloa ja näyttelyharjoitukset… Santeri on koiraperheen kasvatti, lapsi ja koira -kehissä kokemusta hakenut nuorimies. ”Katso nyt, kun antaa taluttimen suuhun ja pitää makupalaa näin ilmassa, niin se kulkee ihan nätisti”, sanoi Santeri ja näytti meille. Juu, Santeri voi mennä Hinnin kanssa vapun match show -kehään .

Niin, nuo Hinnin korvat näyttävät nyt aika hyviltä – vasemmassa korvanlehdessä on kahden pikkukolikon verran punnusta. Vanha konsti käytössä. Täällä meilläpäin eivät noutajaihmiset oikein uskoneet, että labbiksella voisi korvat nousta rusetille… ei ne nousekaan, kun hoidamme asian näin.

10.3.2010

Keskiviikko. Jummi-Jammin sivuilla olemme keskustelleet sisarusten kanssa. On niin samanlaista menoa joka huushollissa. Vauhdikasta elämää, juu. Meillä on Hinni nyt erikoistunut pihahommiin… nyt pitää mennä… huh huh, se oli Hinni joka toi katuharjan ryminällä sisään takaovesta. Kolahommista ei tullut yhteistyönä mitään, koska neito halusi olla itse kolan kyydissä ja kun siihen otti lunta oli kola todella liukas ja Hinni kyljellään toistuvasti. Homma meni kertakaikkiaan niin vaarallisen oloiseksi, että luovutin.

Hinnin vasen korva on just samanlainen kuin nalle luppakorvalla… meni rusetille, enkä ole onnistunut teippaamaan sitä. Rottiksillahan teippaaminen on tavallista – tiedä onko noutajilla koskaan teippailtu korvia – ajattelin yrittää.

7.3.2010

Palasimme väsyneinä luonnetestituomarikurssilta. Kurssilaiset olivat kivoja ja motivoituneita ihmisiä, ei moittimista, mutta kyllä se reissussa olo on aina rankkaa.

Hinnin ihailijakaarti kasvoi aika monella henkilöllä ja yhdellä aussilla . Kylläpä oli Hinnillä voimia puuhata lähes vuoden vanhan aussi Vietin kanssa. Se ei nimittäin ollut Hinni, jonka pinna kiristyi väsymyksestä. Tytöillä riitti puuhaa keskenään sisällä ja ulkona. Toki välillä oli pakko laittaa missukat jäähylle eri tiloihin, jotta ei riehuminen ihan mahdottomaksi olisi mennyt.

Eko pojan hoitaja epäili, että Ekolla olisi kenties ollut jonkinlaista stressiä hoitoon tullessaan. Oli poika maannut onnellisena selinmakuulla koko perjantaipäivän ja vasta lauantaina puolilta päivin oli kunnolla venytellyt ja ilmoittanut siirtyvänsa aktiiviseen elämään – joo, voi olla että elämä Hinnin kanssa on kaverille kovaa ja kuluttavaa…

Kiva, että olette löytäneet vieraskirjan. Luen sitä ja kommentoin tarvittaessa .

Pakko lisätä tähän vielä Kuopioon lähtöaamun tapahtuma: Kun lähdetään kylille, niin pitää tietysti pukeutua. Hinnikin otti sukkahousut ja yritti pukea ne jalkoihinsa. No, eihän pikkukoira osannut tietenkään pukea sukkahousuja neljään pikkujalkaan. Tomerasti pyörähdellen Hinni päätti , että ei laiteta sukkahousuja. Se oli niin hupaisa pikkuneidin tuiskahdus, että kyse olisi voinut olla pienestä ihmislapsesta, joka hermostuu osaamattomuuttaan.

4.3.2010

Nyt on vieraskirja avattu sivuilla vierailijoiden käytettäväksi .

Meillä voidaan hyvin. Hinnin kasvattajan kanssa keskustelin, kun Hinni ei halua syödä muuta kuin kuivaa kuivamuonaa. Loppupäätöksenä se, että syököön sitten kuivaa muonaa ja hörpätköön vettä päälle. Piimää Hinni ei juo. No, kyllähän minä yritän muutakin tarjoilla ”hänen suloiselle kauneudelleen”, mutta neito itse päättää syökö vai ei. Tarjoilu päättyy kuitenkin ajallaan.

Lumisten vuorten valloitusretket jatkuvat edelleen. Pola-snautserikin kävi bilettämässä eilen illalla ja kyllä oli hauskaa, mitä nyt väsymyksen iskettyä rupesi kaveri kiukuttelemaan ja se vähän harmitti Hinniä. Hinnihän ei väsynyt…sammui vain kertaslaagista pöydän alle .

Viikonlopuksi Hinni lähtee Kuopioon luonnetestituomarikurssille – juuu, mallikoiraksi varmaan! Mallikoiraksi ihanasta koiranpennusta!!!

1.3.2010

Voi ei… tänään meille oli varmasti iskenyt vähintään trombi tai pyörremyrsky ja sitten tsunami… Ruokatunnilla kaikki oli kunnossa, mutta kun tulin puoli viisi kotiin oli pyörremyrsky iskenyt; keittiön matto oli eteisessä, eteisen matto olohuoneessa ja olohuoneen irtonaiset tyynyt mikä missäin… Pesuhuoneen iso vesikuppi oli kynnyksellä tulossa eteiseen – tyhjänä. Pesuhuoneen matto oli litimärkä. Kun vielä myöhemmin illalla alkoi pikkuhuoneesta (Ekon päivähuone) kuulua loiske, tiesin tsunamin iskeneen.  Ettäs isossa keraamisessa kupissa onkin paljon vettä. Pieni noutaja mahtuu siihen melkein uimaan – kolme tassua oli kupissa ja se neljäs potki vauhtia. Kuppi tyhjeni todella nopeasti noutajan polskiessa siinä räpyläjaloillaan. Ja sitten meillä taas siivottiin. Puhdas ja siisti koti on niin kiva juttu!!

28.2.2010

Sunnuntai. Tänään Hinni kävi ensimmäisissä pelastuskoiratreeneissään. Kolme ukkoa otettiin ilmavainua käyttäen, tuulitreeninä. No joo… Siis nenän käyttö on mainiota, mutta mistäs pikkukoira voi tietää, että ukkoja etsitään?! No, eihän se tiennytkään; merkkasi joka ukon kyllä, mutta matkalla hajun lähteeseen kohtasimme monenlaista kivaa… oli litistyneitä pahvilaatikoita ja pressuja, jotka rapisivat mukavasti ja niiden päällä piti ehdottomasti hyppiä. Niin, ja yhden vanhan kuorma-auton alla oli maalimiehen lisäksi jäniksenpapanoita. Hinnin mielestä papanat oli parasta, mitä sille on moneen päivään tarjottu. Noo, jos siitäkin syystä tuli hyvä treenifiilis, niin antaa syödä vaan. Palkkaaminen onkin pikkupennun kanssa hankalaa, kun ei Hinni ainakaan vielä osaa oikein lihapullia syödä, eikä kuivamuona ole kivaa palkkana. Taistelupalkka tai pallosukka saattaa olla jatkossa ihan ok, mutta kunhan nyt alkuun päästään .

Hinni on nyt tasan 11 viikkoa ja paino… tarkastuslaskennan jälkeen 8,7kg.

Pakko kertoa vielä: Vanha uros osaa olla ihana pennun kanssa… Eilen Hinni nuoli Ekon suupieliä, niin kuin emon suupieliä nuollaan ruokaa halutessa. Ekollakin alkoi kuolanoro valua aivan solkenaan… Tänään treeneihin mennessä Hinni alkoi ulvoa sydäntäsärkevästi (oli autossa takana, omassa kontin puolikkaassaan, Eko väliseinän takana) ja Ekohan vastasi Hinnille… enpä ole moista ulvontaa autossani kuullutkaan, mutta Ekon ulvonta rauhoitti Hinnin ja sitten olikin hiljaista. Lajitoveri seinän takana pystyi paremmin rauhoittamaan pennun kuin minun höpinäni.

27.2.2010

Lauantai-ilta. Eilinen kaupunkikävely sujui mainiosti. Hinni liikkui reippaasti häntä heiluen. Kaikki pienet metalliportaat kauppojen edessä piti kiivetä ylös ja alas. Kävelykadulla oli paljon ihmisiä menossa elokuviin ja ostoksille, joitakin kännikalojakin nähtiin; Hinnistä kaikki oli yhtä hienoa! Lisäksi mainittakoon, että Hinni tekee kolme ilmavaa piruettia, loistavasti paikallaan pysyen. Näitä Hinni esitti aina taluttimen kiristyessä – siis aika monta kertaa.

Katolta pudotetut lumet muodostavat pihalle vuoriston, jossa Hinniäinen kiipeilee mielellään. Lumivuoren huipulta on kiva pudotella lumipalleroja ja luisua niiden perään alamäkeen. Siitäpä sitä riemua on tälle päivälle riittänyt. Illansuussa kävimme vielä tapaamassa kilttiä saksanpaimenkoiraurosta, Abea. Hinni on tosi reipas ja sosiaalinen, myös koirankielen puhuminen sujuu erinomaisesti.

26.2.2010

Perjantai ja vapaapäivä, kuten koko kevään perjantait; Hinnin hoidon järjestämiseksi tietysti . Tämä viikko on ollut vähän kiireinen ja lumitöitä täynnä. Hinni keksii puuhaa, vaikka en ehtisi ohjelmaa järjestämäänkään. Hinnin oivaltamiskyvystä kertoo esimerkiksi leikki, jossa Hinni laittoi siankorvan kappaleen muovirasian sisälle ja sitten juoksutti muovirasiaa niin, että siankorva rapisi rasiassa. Se oli Hinnistä tosi hienoa – niin minustakin!

Tämän päivän harjoitusohjelmaan kuuluu talutinkävely. Se on meillä jäänyt tosi vähiin, kun on niin hyvä mennä metsään. Aamukävely on jo tehty ja iltapuoleen ajattelin pistäytyä kaupungilla – ihan ekaa kertaa.

Kiitos, Ammi kivoista kuvista. Siinä kaksi ihanaa ripakinttua. Pitikö sen rintakehän olla jotenkin tynnyrimäinen…   .. jeee .

kuvat:Ammi

22.2.2010

Tänään kävi Ammi Sipoosta Marx -noutajan kanssa meillä kylässä. Ammi otti kuviakin; jospa sieltä jonkun hienon kuvan koiristamme saisin. Marx on upea, ketunpunainen labbispentu Varjoahon kennelistä.

Hinni ja Eko ovat tosi kivoja; kaksi saman lauman koiraa, jotka ovat selvästi kiintyneet toisiinsa. Nyt kun sää näyttäisi lauhtuvan, pitää Hinnin kanssa aloittaa katukävelytreenit taluttimessa ja samalla saada minun ja Hinnin välistä yhteistyötä edistettyä. Hauskoja hetkiä siis odotettavissa.

21.2.2010

Sunnuntai ja myrskyrintama lähestyy etelästä. Puuhaa ulkona ja sisällä. Lumitöiden teko Hinnin kanssa on hankalaa, kun joka lapiollisessa on noutajan kokoinen musta möykky. Eikä näy haittaavan pienet kolhut eikä nurin niskoin pyörähdykset. Hermo meinaa meikäläisellä kiristyä, kun ei yhtään pennun järki käske väistämään. Siis Hinni meni sisähommille.

Illalla Hinni sai ekat rokotteensa, 10 viikkoa ikää nyt täysi. Oma henkilääkärimme kävi kotikäynnillä, joten ei tarvinnut lähteä pentua kuskaamaan ”likaiselle” klinikalle.

Ketteryysrataamme lisättiin notkuva vanerilevy – ei haitannut. Tosi hauska seurata, miten rohkeasti tuollainen pentu lähtee kokeilemaan kaikkea uutta ilman pienintäkään epäilyä homman vaarallisuudesta. Jossain vaiheessahan sekin tulee, että ensin mietitään asioiden vaarallisuutta, mutta vielä satasella mukaan vaan… 

19.2.2010

Perjantai, lomapäivä. Varsinainen puuhapäivähän tästä tulikin. Talven pakkasennätyksiä mittaillaan eri puolilla maakuntaa. Meillä onneksi sisätiloissa lämmin.

Aamulenkin jälkeen ”harakka-harjoitus” Hinnin kanssa. Olipa pikkuisen liian raisu meno neitosella. Sai harakka kyytiä. Damiharjoitukset sujuvat kyllä ehdottomasti paremmin. Päivällä rakensin eteiseen pienen ketteryystelineen; liukasta levyä, metallinen ritilä ja pahvilaatikko. Siitä Hinni kulki edestakaisin innoissaan. En ole yhtään varma ymmärsikö Hinni olevansa ketteryystreenissä, mutta kivaa näytti olevan.

Kynnet leikkasin Hinniltä ekakerran oikeilla kynsileikkureilla. Alkavat olla jo niin vahvat nuo kynnet, ettei nipsuleikkuri enää ota tarpeeksi.

Ilta oli varattu näiden nettisivujen teolle Seijan opastuksella. Siinä ilta menikin rattoisasti… Eko oli naapurissa illan nauttimassa jakamattomasta huomiosta. Hinnillä oli Pola kaverina ja vauhtia riitti neitosilla. Seija toi Hinnille pienen, vaaleanpunaisen Wubban. Arvatkaa mikä oli Ekon suosikkilelu sen palattua kotiin!

Juuu, vaalenpunainen Wubba 

17.2.2010

Keskiviikko. Viime yön Hinnukka nukkui omassa huoneessaan viiteen asti. Onkohan se jo niiiiin iso tyttö . Tai sitten raukka oli niin väsynyt illan riehumisesta Pola snautserin kanssa, ettei tiennyt mihin sammui ja nukkui sitten makeaa unta, vaikka muu lauma ei ollutkaan samassa huoneessa.

Tänä iltana Hinni leikki pesuhuoneessa ensimmäistä kertaa vesileikkejä. Olin laittanut värillisen pullon likoamaan pesuvatiin saadakseni etiketit irtoamaan. Hinni löysi tietysti pesuvadin ja alkoi innolla kauhomaan vadissa makaavaa pulloa. Lopulta Hinni yritti kiivetä kulmikkaan pullon päälle, mutta arvaahan sen, kuinka siinä kävi. Pieni märkä räpeltäjä piti kuivata huolella ja pesuvati siirtyi saunan lauteille. Hauskaa kuitenkin oli. Vedestä noutava koira siitä tulee .

Nyt Hinni näyttää kasvaneen selvästi tulovaiheesta. Painoakin oli 6,9 kg. Kyllä pari kiloa pikku koiran koossa näkyy selvästi.

14.2.2010

Sunnuntai. Eilen Hinni oli hoidossa naapurissa. Hyvin oli kaikki mennyt ja Eko-rottista oli käyty hoitamassa kotona, joten senkin päivä oli tauotettu sopivasti. Illalla, palattuani kotiin, oli lauman jälleennäkeminen riemukas. Hinni hyppi iloisena ympärillä ja Ekokin näytti siltä, että sen mielestä on hyvä olla taas koko porukan kasassa.

Yön yli sulatettu harakka otettiin treeniin aamulla. Eko -rottis oli avaamassa pakettia ja totesi selvin elein ”kuollut, mikä kuollut, ei kiinnosta”. Hinniä harakka kiinnosti. Muutaman kerran harakkaa tönäistyään Hinni totesi, ettei se taida omin voimin liikkua, joten laitetaanpa harakka liikkeelle noutajavoimin. Siivestä vetäen ja jalasta kiskoen harakka sai kyytiä. Suoritus ei vaikuttanut kovin siistiltä, mutta ei harakka ainakaan inhon tunteita Hinnissä herättänyt. Rottweiler katseli harakan kyytiä vain sivusta seuraten ja suuresti ylenkatsoen.

Hinnillä ikää nyt siis 9 viikkoa, paino 6,6 kg.

10.2.2010

Nyt ei enää maista neljä ateriaa kunnolla. Pian varmaan voin siirtyä kolmeen ateriaan, mutta kun ei viitsi ainakaan nälässä pitää. Paino 6,1 kg.

Illalla snautserityttö Pola oli riehumassa meillä. Vauhtia riitti niin sisällä kuin ulkonakin. Vierailun väsyttämänä oli Hinnin kynnet helppo leikata. Nyt olen leikannut ne kahdesti, eikä ongelmia vielä ole syntynyt.

9.2.2010

 

Illalla Hinni oli mukana kokouksessa. Voi hyvä tavaton. Kaksi tuntia täysi meno päällä. Kääpiöpinserin pentu, Esko, oli paikalla ja nuorisolla riitti vauhtia. Eikä väsymys ollut vielä totaalinen, sillä kotiin päästyämmekin vauhtia oli vielä jäljellä tunnin verran. Yö nukuttiinkin sitten todella hyvin.

 

7.2.2010

 

Sunnuntai. Nyt on käyty autoajelulla. Hyvin meni rauhallisesti. Siisteysasiat sujuvat mainiosti. Kakalla voi käydä naapurinkin pihalla, siten oma piha pysyy siistinä, nääs.

 

Oma henkieläinlääkärimme kävi hoitamassa Ekon kynnet ja Hinni teki tuttavuutta reippaasti. Taisi eläinlääkärin toppatakin helmanaru hieman kulua Hinnin hampaissa. Mutta takkihan olikin vanha ja kulunut .

 

6.2.2010

 

Tänään on perjantai. Hinni tuli kotiin tiistaina klo 20 tienoilla. Koko matkan Palokasta Lehmoon Hinni nukkui makeasti. Varkaudessa herätimme Hinnin pissalle, koska loppumatkasta ei hyviä pysähtymispaikkoja enää olisi ollut. Kiltti tyttönen teki tarpeensa parissa minuutissa ja niin matka jatkui kotiin saakka ongelmitta.

Kotona Hinniä odotti iso Eko-rottispoika. Hinnin mielestä olikin hyvä, että koirakaveri oli paikalla, sillä muuten talo vaikutti hiljaiselta. Pennun kestäväksi saneerattu koti oli helppo tutustumiskohde Hinnille. Vajaassa tunnissa se myös löysi ainoan esille jääneen sähköjohdon. Terassin lyhdyn led-valoille vievä johto piti poistaa heti seuraavana päivänä, niin paljon se kiusasi ovenraosta pujahtaessaan.

Keskiviikkona Hinni painoi 4,9 kg, torstaina tasan 5 kg. Eli hyvin tyttö syö.

 

kuva Maija Lappalainen

Tammikuussa 2010 oli Hinninpihalla hiljaista. Vain vanheneva Eko-rottis tepasteli pihalla pakkasen kourissa ohikulkijoita vahtien, joita niitäkin oli kovin vähän.

Kotona, sisätiloissa varustauduttiin uuden pennun taloon tuloon. Sähköjohdot piilotettiin, pennun pedin patjanpääliset kunnostettiin ja vanhat matot kaivettiin esiin varastosta. Pentu, Hinni, olisi tervetullut uuteen kotiin!

 

2009

Menneen vuoden aikana on Hinnin pihalla tepastelleet monet tassut. Tammikuussa meitä oli eri joukko: vanha borderterrieri Aapo, rottispoika Eko ja rottistyttö Lippe.  Mutta niin oli määrätty, että Aapon päivät täyttyivät jo vuoden alussa ja väsynyt pikkumies siirtyi pilvien päälle 15.1. Pihaa vahtimaan jäivät Eko ja Lippe. Pikku –Lippe oli tammikuussa nelikuinen pikkukoira, joka vasta opetteli elämisen perustaitoja.

Kevään myötä Lipen treenit tiivistyivät ja siitä kehittyikin mainio hakukoira. Kesään mennessä Lipellä olikin jo haun perusasiat kunnossa ja kesän kuluessa haukkuilmaisu alkoi olla hyvällä mallilla. Eko treenaili ilokseen harvemmin ja pääsi mukaan jälkileirille, jossa opeteltiin vanhaa ja kovanmaan jälkeä. Eko pärjäsi hyvin.

Elokuussa Eko osallistui tosietsintään ja teki löydön heti etsinnän alussa. Oli tosi hienoa olla auttamassa vanhuksen etsinnässä ja saada asialle nopea ratkaisu. Niin säästyi huomattavat resurssit niin viranomaistyössä kuin vapaaehtoistenkin työpanoksessa. Koiran käytön tehokkuus tuli jälleen kerran hyvin esille.

Syyskuussa Lippe täytti vuoden. Sekä haku että jälki oli hyvällä mallilla, vain tottelevaisuus ei ollut kilpailutasolla, joten asiaa ei vielä ollut BH-kokeeseenkaan.

Lokakuun lopussa Hinnin pihalle tuli hiljaisuus. Iloinen Lippe-tyttönen kuoli yllättäen rytmihäiriön aiheuttamaan sydämenvajaatoimintaan. Koko pihapiiri hiljeni ja suri iloisen ystävän poismenoa.

Jo parin viikon kuluttua oli selvää, ettei pian yhdeksän vuotta täyttävä Eko-rottis voinut jäädä ainoaksi koirakseni ja niinpä päätin aloittaa uudelleen pennun hankintatoiminnan. Kun olin jo aiemmin  haaveillut labradorin pennusta, kävin huolella läpi tulevia pentuevaihtoehtoja. Mielenkiintoisimmat tulevat pentueet olivat Jummi-Jammin pentue Palokassa ja Lost and Found kennelin pentue Saksassa. Suhteilla sain molempiin pentueisiin varauksen tyttöpennusta.

Jummi-Jammin ”kasari” –pentue syntyi 14.12.2009 ja samalla tuli tieto Saksasta, että siellä narttu oli jäänyt tyhjäksi. Oli siis suunnaton onni, että narttupentuja syntyi kuusi – minullekin riitti pentueesta oma tyttönen, työnimeltään Hinni.

Hinni muutti Lehmoon 2.2.2010 ja nyt pihamme tapahtumia pääsee seuraamaan Hinninpihan tarinoina.